Otteessaan vielä retki,
sydän onnessaan sykkii.
Synnytti kynttilämeren,
valaisi varjoisen kujan.
Nosti toipuvaa mieltä,
seisomaan omille jaloilleen.
Kuin pitkästä unesta,
silmänsä avaa.
Ulos vei, asetti valoon,
linnut laulaa soivalla suulla.
Lämpö iholle laskeutuu,
sielun malja maistaa, uutta.
Valon askellusta viestii,
häilyvää elämän tiellä.
sydän onnessaan sykkii.
Synnytti kynttilämeren,
valaisi varjoisen kujan.
Nosti toipuvaa mieltä,
seisomaan omille jaloilleen.
Kuin pitkästä unesta,
silmänsä avaa.
Ulos vei, asetti valoon,
linnut laulaa soivalla suulla.
Lämpö iholle laskeutuu,
sielun malja maistaa, uutta.
Valon askellusta viestii,
häilyvää elämän tiellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heräsin kuin unesta
sydän sykki
olin omilla jaloillani.
Häilyväinen elämäni
kuljen kohti valoa
se jossain jo pilkottaa
Pidin
Ihanaa sydän sykkii AA.
Omilla jaloillani minäki,
uimasta äsken tulin.
Tiedätkös mitä?
Sinivuokot jo heränneet,
valo neki on herättänny.
Niiaa syvään ja kiittää.Liisa
tässä sinulla on todella kaunis runo ja kuin minun silmät auenneet ois jälleen kun luin tämän.Kevät kohta kun saapuu tuo valoa pimeyteen ja nyt päivät jo pitenevätkin.Kiitos sinulle tästä runostasi!
Niitä kohti sitä käy ja
saadaan kohta nurmella ilakoida.
Yllättää, niinhän se joka kerta,
ollaan kauneudessa koskettavassa.
Sinulle *Rakkaudenlahja * kiitos.
Liisa tässä ja toteaa