Kirjoitinko jo kaiken.
Sitä en usko.
Ei kukaan voi
kirjoittaa kaikkia
maailman sanoja
ja olla sitten
itseensä tyytyväinen.
Mitä minä murehdin.
Murhetta mureheellisempaa.
Sehän on jo pois minusta.
Ainakin pitäisi olla,
niin sovittiin.
Selityksenkö tahdon.
Keneltä sen saisin.
Itseltäni
Minä olisin paras
keksijä, selityksissä.
Mitä selittäisin.
Kaikenko.
Sitä en usko.
Ei kukaan voi
kirjoittaa kaikkia
maailman sanoja
ja olla sitten
itseensä tyytyväinen.
Mitä minä murehdin.
Murhetta mureheellisempaa.
Sehän on jo pois minusta.
Ainakin pitäisi olla,
niin sovittiin.
Selityksenkö tahdon.
Keneltä sen saisin.
Itseltäni
Minä olisin paras
keksijä, selityksissä.
Mitä selittäisin.
Kaikenko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samanlaisia tuntemuksia kirjoitat, mitä olen it-
sekkin kokenut - kuin kaikki olisi jo tosiaan
kirjoitettu.
Eikä sitä murhettakaan sopimalla pois saa sisim-
mästä, se menee ajastaan vaikka kuluttaa.
Olit niin lähellä taas minua runollasi, kuin vain
voi olla, kiitos.
jo kaiken, unohdinko jo kaiken?
Loputon määrä kaikkea.
Kiitos Linda, on miellyttävää, kun
aihe sivuaa muidenkin tunteita,
kuin vain omia.
Ei,
ei kukaan
voi kirjoittaa
kaikkia maailman sanoja.
Me kirjoitamme
kun sanat pulppuavat
mielemme sopukoista.
Meitä ennen
on kirjoitettu,
meidän jälkeemme
kirjoitetaan.
Sanat eivät
kuole,
ne ovat
rakennustarvikkeita,
voimme rakentaa niillä
sillan ihmisten luo.
Sinulla riittää
ajatuksia,
jotka saavat
pohtimaan.
Eivät ne heti lopu,
vaikka joskus niistä kyllä
on pulaa... vai onko sittenkään?
Luurailevat vain jossain, tai eivät
mene ainakaan oikeaan järjestykseen,
ovat tottelematomia;)
Moi Hopea.
Kyllä sanoja näyttää riittävän , minäkin vasta päässyt vauhtiin eikä niistä tunnu tulevan loppua ollenkaan.
Antaa sanojen heilua ja elää.
Ter kobo
Onneksi sanoja on, riittää jokaiselle.
Sinä olet taas palannut,
kiitos siitä ja mukava kun
"annat sanojen heilua".