Alkaa huolestuttaa, kun poikani 1v 1kk pitäisi n. kuukauden päästä aloittaa päivähoito, ja hän tuntuu olevan todella kiinni minussa. Kotonakin roikkuu housun lahkeessa, kun koko ajan pitäisi olla äidin sylissä. Kyllä isä, mummo ja pappakin käyvät, mutta hieman vieraammassa paikassa, vieraiden ihmisten keskuudessa on todella arka, eikä halua pois äidin sylistä.
Pojalla on takana useita lääkärikäyntejä korvatulehdustan takia, joten olen arvellut, että se saattaisi olla osasyynä arkuuteen. Ollaan käyty paljon muskareissa ja kerhoissa, eli ei voi johtua siitä, että oltaisi koko ajan kotiympyröissä.
Onko muilla samaikäisillä vastaavaa reagointia?
Pojalla on takana useita lääkärikäyntejä korvatulehdustan takia, joten olen arvellut, että se saattaisi olla osasyynä arkuuteen. Ollaan käyty paljon muskareissa ja kerhoissa, eli ei voi johtua siitä, että oltaisi koko ajan kotiympyröissä.
Onko muilla samaikäisillä vastaavaa reagointia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on ollut hieman samaa mutta äkkiä se oli meni kun poika tarhaan meni !
kodin askareitakin hankala välillä tehdä kun 1 vuotias haluaisi tulla syliin. aina kun joku harmittaa niin vain äidin syli kelpaa, muuten viihtyy muidenkin kanssa. oma äitini on tullut poikaa pari kertaa hoitamaan kun on ollut menoa, ja hyvin on mennyt pari tuntia, en sitten tiedä miten menisi jos kauemmin täytyisi olla hoidossa, vielä vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa. itse en kyllä raaski poikaa vielä hoitoon laittaa, onneksi ei mikään pakko olekaan! katsotaan sitten myöhemmin uudestaan kun poika hieman kasvaa ja saa itseluottamusta, kuitenkin 1 vuotias on vielä aika pieni hoitoon
Eiköhän tuo ole ihan normaalia käytöstä tuossa iässä. Oma poikani (1v2kk) on reipas eikä ole ikinä vierastanut, mutta samanlainen äidin puntissa roikkuja on kotosalla. Hoidon aloitti 10kk iässä ja siellä on mennyt hyvin, ei mitään ongelmia. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen ei ole itkua tullut hoitoon jätettäessä. Ihan äkkiä en usko että arkuus johtuis lääkärikäynneistä, koska niitä on meilläkin ollut urakalla. Tähän pieneen ikään mahtuu muutamat allergiatestit, vesirokko, jälkitautina märkärupi, 3 korvatulehdusta ja tietenkin niistä jälkitarkastukset kuuluu myös lääkärikäynteihin.... ja meillä ei sellasta arkuutta ole ollut. Arkuus vaan kuuluu poikasi luonteeseen, mutta uskon että poikasi rohkaistuu pikku hiljaa hoitoon menon myötä. Ja tosiaankin se puntissa roikkuminen kotona on ihan ikään kuuluva vaihe.
Meillä 11 v poika (luit oikein :) haluaa vieläkin silloin tällöin kyhnöttää samassa nojatuolissa kyljessä kiinni. Että normaalia on, jos 1 v 1 kk on kiinni äidissä.
"ongelma". Tyttäreni (1v.) oikein sosiaalinen ja iloinen lapsi, mutta roikkuu koko ajan lahkeessa kiinni. Eilen olin hammaslääkärillä ja lapsenlikka oli mukana ja katsoi neitiä odotushuoneessa, niin voi kamala mikä huuto siellä koko ajan kun olin hammaslääkärin tuolissa, oikein sydämeen sattui. Hieman mietityttää, että kuinka pitäisi toimia,,, pitäisikö ottaa lapsenlikka tänne useampia kertoja viikossa niin että tyttö oppii olemaan muidenkin kanssa. Asutaan kaukana kotoa ja ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, joten olen tytön kanssa 24h/päivä. Ei ole menossa vielä hoitoon.
Taitaa olla yleistä tuossa iässä. Meillä on myös tyttö ollut (1v 4kk) viime kuukausina oikein halitakiainen. Äippää jatkuvasti halailemassa, pussailemassa ja sylissä :) Kun olen paikalla, ei viihdy ollenkaan muitten sylissä vaan tulee itku. Mutta jos en ole läsnä, viihtyy ihan hyvin. Joku äiti-kausi siis taitaa kuulua tähän ikään :)
Hei! Meillä on juuri 2 vuotta täyttänyt poika, josta on viime aikoina tullut oikea "mammanpoika".. Isi ei kelpaisi mihinkään pojan touhuihin mukaan, vaan äidin pitäisi tehdä kaikki. Mm. kaupassa vain äiti saisi työntää kärryjä, äitin pitää nostaa autoon, äiti pukee ym. Lapsi herää aamuisinkin itkien äitiä, vaikka hänellä ei ole mikään hätä. (nukkuu omassa huoneessa)
Samoihin aikoihin tämän "äitikauden" kanssa alkoi vierastaminen. Jos meillä käy vieraita, poika roikkuu jalassani kiinni ja seuraa vessaankin perässä.. Poikamme aloitti päiväkodissa viime elokuussa, siellä kyllä pärjää hyvin eikä itke äidin perään päivän aikana. Jokin aika sitten poika pelkäsi outoja esineitä ja ääniä, kai nämä kuuluu tähän ikäkauteen..? (uhmaiän lisäksi!)
tuttu juttu kaikin puolin...:)poika 1v 1k ja lääkärissä mekin rmpattu.