Tämä oli pakko kopsata Christer Sundqvistin sivuilta: "Silmäni ja korvani ovat auenneet havainnoimaan ravitsemukseen liittyviä asioita. Ravitsemukseen liittyy tunnetiloja laidasta laitaan. Tunnetiloja joiden tueksi haetaan tutkittua tietoa. On lähes uskomatonta miten eri suuntaan oma mielemme voidaan tarpeen vaatiessa kääntää suhtautumisessamme päivittäiseen ravintoomme! Välillä tuntuu, että tolkku on kadonnut ihmisiltä kokonaan, sanoo eräs keskustelija osuvasti.
Esi-isämme keräsivät kokemusperäistä tietoa ravinnosta. Vuosisatojen saatossa syntyi käsitys siitä mikä ruoka on terveellistä ja mikä ravintoaine sammuttaa nälän tehokkaimmin. Villisiat, antiloopit ja hirvet juostiin kiinni ja syötiin lihoineen, rasvoineen ja sisälmyksineen. Opittiin viljelemään maata ja lypsämään lehmiä. Metsän antimet kerättiin talteen ja torjuttiin niillä vitamiinipuutoksia. Säilöttiin ruoka parhaan taidon mukaan niin, että säilyttiin hengissä niukempien luonnonantimien vallitessa.
Tarvittiin moderni tiede ja elintarviketeollisuus näiden ravintoasioiden täydelliseen sekoittamiseen. Voi ihan syystä sanoa, että tiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. On todella vaikeaa tällä hetkellä tietää mihin pitäisi uskoa. Tieteeseen, tiedon tulkintaan, omaan tolkkuun vai johonkin muuhun? Takaraivossa saattaa olla jokin ennakkokäsitys omasta ravitsemusideologiasta. Tietoa on jaossa enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tietoa joka joko kumoaa tai antaa tukea omalle ennakkokäsityksellesi. Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei ole niin tarkkaan ollut tietoa siitä miten jokin ravintoaine vaikuttaa ihmisen aineenvaihduntaan. Tiedämme jopa miten jokin ravintoaine vaikuttaa solu- ja geenitasolla.
Kuitenkin olemme niin sekaisin kaikesta tiedosta, että yksinkertaisimmatkin asiat osataan perusteellisesti sekoittaa."
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä.
Esi-isämme keräsivät kokemusperäistä tietoa ravinnosta. Vuosisatojen saatossa syntyi käsitys siitä mikä ruoka on terveellistä ja mikä ravintoaine sammuttaa nälän tehokkaimmin. Villisiat, antiloopit ja hirvet juostiin kiinni ja syötiin lihoineen, rasvoineen ja sisälmyksineen. Opittiin viljelemään maata ja lypsämään lehmiä. Metsän antimet kerättiin talteen ja torjuttiin niillä vitamiinipuutoksia. Säilöttiin ruoka parhaan taidon mukaan niin, että säilyttiin hengissä niukempien luonnonantimien vallitessa.
Tarvittiin moderni tiede ja elintarviketeollisuus näiden ravintoasioiden täydelliseen sekoittamiseen. Voi ihan syystä sanoa, että tiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. On todella vaikeaa tällä hetkellä tietää mihin pitäisi uskoa. Tieteeseen, tiedon tulkintaan, omaan tolkkuun vai johonkin muuhun? Takaraivossa saattaa olla jokin ennakkokäsitys omasta ravitsemusideologiasta. Tietoa on jaossa enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tietoa joka joko kumoaa tai antaa tukea omalle ennakkokäsityksellesi. Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei ole niin tarkkaan ollut tietoa siitä miten jokin ravintoaine vaikuttaa ihmisen aineenvaihduntaan. Tiedämme jopa miten jokin ravintoaine vaikuttaa solu- ja geenitasolla.
Kuitenkin olemme niin sekaisin kaikesta tiedosta, että yksinkertaisimmatkin asiat osataan perusteellisesti sekoittaa."
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, ja vieläkun viimepäivinäkin on saanut lukea tältä palstalta, ettei ravintoaineista tutkitusti ole ollut mitään hyötyä.
Toinen väittää, ettei ruuan ravinteita voi mitenkään säilyttää käsittelyssä.... Tulee vain mieleen uusavuttomuus, miten ihmeellä muka meidän olosuhteissä ravintoa voi säilöä talven varalle, ellei siinä säily ravinteet ?
Ihmiset ovat osanneet kuivata ravintoa iät ajat, mutta tämän päivänä ihmiselle kuivaus on tuntematon käsite. Kuitenkin kuivaaminen on tutkitusti yksi parhaimpia ravintoaineiden säilyttämismuotoja. Suomalainen tutkimuslaitos on tutkimuksissaan todennut, että monet ruoka-aineet säilyttävät ravinteensa kuivaamalla paremmin kuin pakastamalla.
Kuivattu liha on tavattoman hyvää. Se säilyy hyvin. Mutta tämän päivän maailmasta puuttuu kuivattu liha kokonaan.
Esim. mustaherukan höyrysäilöntä ei juurikaan vähennä sen C-vitamiinipitoisuutta. Näin väittää suomalainen tutkimuslaitos. Kuitenkin näillä palstoilla näkee usein kirjoituksia, kuin kuumakäsittely tuhoaa vitamiinit.
Suurin vitamiinien tuhoaja on kuitenkin KUORIMINEN.