16,5 vuotias poika olen ja hyvin tunteellinen. Tapasin tytön samassa koulussa joku kuukausi kesäloman jälkeen. Aloimme tutustua ja olimme hyvät kaverit myöhemmin. Sitten eräissä bileissä päädyimme nukkumaan vierekkäin ja tuo yö oli kyllä elämäni paras. Siitä sitten pari päivää myöhemmin kysyin että haluaisiko tuo tyttö mahdollisesti olla enemmänkin kuin kaveri. Vastaus oli kyllä. Tuntui kuin kerrankin olisi jotain iloa elämässä. Olin onnellinen noin kuukauden kun näimme useasti ja sainpa sitten ensimmäisen pusunikin siinä eräs ilta hämärässä puistossa. Emme kyllä missään vaiheessa olleet sopineet seurustelusta, mutta itse ymmärsin että olisimme kun kerran halusi olla enemmän kuin kaveri. No näin ei sitten ollut. Ennen vuoden vaihdetta kun tytöstä ei ollut kuulunut mitään kysyin mikä sillä on ja se sanoi, että ei halua seurustella (asian voisi sanoa noin vaikka se ei ihan noin mene) Nyt kun näen tuon tytön alkaa pakosti itkettämään ja tulee tarve päästä pois. Tiedän että en saa enää koskea siihen ja se masentaa. Miten pystyn unohtamaan sen ? koska jokapäivä nähdään koulussa. Koulu ja kaikki kärsii kun olen masentunut. Tekisi mieli nukkua kesälomaan asti
Miten unohtaa ?
öööööööööööööööööööööööör
4460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mie en sano muutaku että kuulostaa tutulta. Sellaisen ihmisen kanssa, josta vaan välittää ja tykkää kovasti, jota ajattelee koko ajan, on hankalaa olla saman katon alla joka helvetin päivä. Itse meinasin vaihtaa koulua kun olo tuntui niin sietämättömän pahalta, vaikka kavereitakin (hyviäkin) oli.
Onko sinun mahdollista olla pelkkää kaveria tytön kanssa? Vai tuntuuko se sinusta liian pahalta tai vaikealta? Onko sinulla ketään läheistä ja luotettavaa ystävää, joka voisi kuunnella sinua jos haluat puhua tuosta asiasta? Tai joka olisi mahdollisesti kokenut saman? Tiedän, ettei kaikilla ole samanlainen ajatuksenkulku eivätkä kaikki varmaankaan ole kokeneet jätetyksi tulemista. Jotkut vaan menevät eteenpäin kohti seuraavaa ihmistä samantien, mutta kokemuksesta tiedän, että sellaiseen eivät vain yksinkertaisesti kaikki pysty. Sitä tuntee että haluaisi olla sen yhden ja saman kanssa vaan ja yrittää ja yrittää. Ja unohtaminen ei ihan niin vaan onnistu jos toinen tulee käytävillä vastaan tai istuu samassa luokkahuoneessa...
Tiedän, että tää kuulostaa tyhmältä ja tuntuu pahalta kun sanon, että jonakin päivänä sie mahdollisesti vielä naurat tälle asialle. Elämässä on vaan niitä hetkiä ja aikakausia, kun tuntuu tosi pahalta... mutta vastaavasti joskus tuntuu tosi hyvältä. Kokemukset opettaa, vaikka senkin kliseen haluaisi niin monesti vaan kieltää ja alkaa huutaa siitä kun tuntuu vaan niin turhalta ja inhottavalta ja että paskan väliä millään.
...tästä viestistä tuli tosi positiivinen. Mutta mie haluan vaan sanoa sinulle, että yritä ajatella edes vähän valoisasti. Onneksi tässä maailmassa riittää ihmisiä ja mahollisuuksia. Eihän tässä peruskoulun jälkeenkään välttämättä tarvi juuri siellä olla, missä on. Koulutuspaikkaakin ja alaa voi aina vaihtaa. Ja opinto-ohjaajalle ja terveydenhoitajalle puhuminen saattaa kuulostaa huonolta neuvolta, mutta se ainakin omalla kohdallani rauhoitti.
Mie toivon siulle kaikkea hyvvää ja uskon, että jonakin päivänä se elämä vielä hymyilee. Älä menetä toivoasi :) Jos sie kuitenkin olet tunteellinen (herkkäkin) poika, joka tykkää vain yhdestä kerrallaan ja siitäkin yhdestä noin kunnolla, niin varmasti se joku sieltä vielä tulee ja se ei siitä viereltä lähde. Muista, että sie et ole yksin tuollaisen asian kanssa (välillä sitä kiittää näitä ihmejärjestelmiä lomista ja viikonlopuista).
oli mukavaa että joku viitsi vastata noin pitkän ja asiallisen viestin. Olen jo sopinut tytön kanssa että olemme kavereita, mutta en vaan pysty puhumaan sille. Istun sen vieressä vielä kahdella eri kurssilla ja tänään oli taas sellainen päivä että teki mieli lähteä kotiin nukkumaan. Se vaan on niin tukalaa olla sen vieressä. Periaatteessa voisin saada sen vielä takaisin, mutta suhde ei olisi niin vakava. Itse haluan kunnolla tai ei ollenkaan joten siksi olen pettynyt. Kavereiden kesken pojat tai ainakaan minä en kavereideni kanssa tämmöisistä asioista puhu ja en mielelläni jaa tätä asiaa kenenkään muun kanssa kuin tämän nimettömän foorumin ja tytön kesken. No kuitenkin mulla menee nyt hyvin hyvin huonosti...
Uteliaisuuttani luin nuo kaksi juttua, ensimmäinen oli surullinen, kun itselläkin menee just nyt vähän huonosti suhteessa :(
Mutta piristystä iltaan toi seuraava viesti. :)
Jos ei todella nykyinen ollut se "oikea" niin jossain tuolla se mun oikea vielä odottaa sitä omaa kultaa kenet vierellensä saisi. Ja todella ehkä jos tämän jutun on nyt tarkoitus kaatua, muistan ilolla niitä hetkiä mitä sain nuorena viettää hänen (!vielä! nykyiseni) kanssa.
Eli, Huuthuut, viestisi toi positiivisen ajatuksen ja paremman fiiliksen!
Kiitos paljon!
Mukava kuulla jos tuo jollain lailla piristi. Kerranki minusta jotakin apua oli.
Jotenkin sitä itsestä tuntuu ettei osaa enää olla ilman sitä ihastunutta tunnetta kun sen on kerran kunnolla kokenut. Koko ajan etsii vierelleen sitä jotakuta. Outoa ja vaikeaa tämä elämä...
Hmm. :)