Pääsee pois oravanpyörästä. Mie hakeuduin eläkkeelle jo viisseiskana. Sanoin, että on masennusta. Paskat,
laiskotti vain. Psykiatri sanoi, että kyllä sun pitää muutaman kerran käydä terapiassa, niin kirjoitetaan paperit. Niin myös kävi.
laiskotti vain. Psykiatri sanoi, että kyllä sun pitää muutaman kerran käydä terapiassa, niin kirjoitetaan paperit. Niin myös kävi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
terveydenhuollossa.
Eli et tule saamaan terveydenhuoltopalveluja tai sairaanhoitoa olet niitä saattohoitoon lähetettäviä pikimmiten.
MInä täytän pika pikaa 65 ja yhä mielelläni menen töihin.Kun olen kotona ,niin tulee vaan kuunneltua itseään ja tuntuu ,jotta joka paikka on kipee.
Ennekaikkea se sosiaalinen verkosto...kaipaan nyt jo niitä ihmisiä ympärilläni.....NYHHH::!
Minä pääsin eläkkeelle kaksi vuotta takaperin 56-vuotiaana ja olen siitä tosi onnellinen.
Nämä pari viimeistä vuotta ovat olleet elämäni parhainta aikaa, nyt on aikaa tehdä kaikkea sellaista mitä ei aiemmin ehtinyt, eikä jaksanutkaan kun joutui voimavaransa käyttämään siellä työpaikalla.
Mistään hinnasta en enää työelämään palaisi.
ajattelen, että tämä eläkkeelläolo on tosiaan parhasta elämän aikaa. Itse pääsin 60-vuotiaana, kun säästin vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, mutta kyllä kannatti. Työelämään en enää kaipaa, enkä ehtisikään monilta harrastuksiltani. Silloin tällöin kyllä pidän sähköpostitse yhteyttä työkavereihini ja kuulen, kuinka heillä on vaikeaa: useimmat heistä joutuvat syömään verenpainelääkkeitä ym. jotta jaksaisivat työelämässä. Itse en vielä syö, mutta onhan minulla joitakin tosi pieniä kremppoja. Siellä stressaantuvat, mutta pakertavat. Joskus käyn myös kahvilla heidän kanssaan kertomassa mm. matkoistani.
Myös minä yritin.
Koska fyysistä vikaa ei löytynyt etsimälläkään hankkiuduin sairaseläkkeen toivossa, unihäiriöihin (todellisiin) vedoten, mielenterveystoimistoon.
Ikäni silloin 50v.
Koska en hallinnut rooliani osoitettiin minulle neljän käyntikerran jälkeen ovea.
Vaihtoehdoksi jäi vain vakituisen työn lopetus ja siirtyminen määräaikainen / työttömyysjakso systeemiin.
Nollasin kerran laskurin, käytin ne 500pv ja neljä vuotta sitten siirryin työttömyyseläkkeelle.
Pätkätyö / työttömyys aika oli mielestäni hyvää valmistautumista täyteen vapauteen!
Ei ollut vähäisintäkään ylimenovaikeutta.
Kun näyttelijäkykyni eivät riittäneet täytyi asia hoitaa vaivalloisemmalla tavalla.
Tjaah, kukin taaplatkoon tyylillään tässä elintasomaassa. On sinulla ainakin ollut hyvät palkat ja/tai muuta omaisuutta, jos noin paljon ennen eläkeikää on kannattanut itsensä eläkkeelle hankkia. Vaan kade en ole, olen itsekin eläkkeellä enkä kaihoile työelämään, lähes 40 vuotta riitti kyllä.
Muistan työelämästä erään 18-vuotiaan tytön, kauppakoulun käyneen, joka heti töihin tullessaan ryhtyi alustamaan eläkkeelle lähtöä eli puhui siitä jatkuvasti ja laskeskeli, paljonko tulisi saamaan rahaa. Työnteko oli niin kuulemma kamalan tylsää ja ikävää oli nousta aamulla aikaisin. Niinpä siinä kävi, että vuoden kuluttua tämä ulkoisesti hyvin terveen näköinen ja nätti tyttö oli eläkkeellä masennuksen vuoksi.
Olen varmaan sisäistänyt luterilaisen tiukan moraalin, enkä hyväksy laiskuutta eläkkeelle pääsyn ehdoksi. Jos joku sanoo pyrkivänsä eläkkeelle, kun ei viitsi enää tehdä töitä, on se mielestäni vähän kuin toisten siivellä elämistä. Vajaatyökykyisyys tai sairastuminen on eri asia, vaikka niidenkään vuoksi ei kenties ole ihan helppo saada eläkepäätöstä.
Henkilökohtaisesti olen saanut olla perusterve koko ikäni ja tein 45 vuotta töitä. Siihen voi lisätä vielä ne koululaisen kesätyöt 13-vuotiaasta lähtien. Kun lapset olivat pieniä, tuli joskus haikea mieli jättää heidät kotiapulaisen (1960-luvulla) hoiviin. Asuntolainaa oli kuitenkin maksettava, joten elämiseen tarvittiin molempien palkka. Ei ollut autoa,venettä ja puhumattakaan kesämökistä, jota ei tosin ole vieläkään.
Ei tulot vaan eläminen omien tarpeiden, ei ympäristön paineiden mukaan.
Peheemme nettotulot olivat työläisperheen keskitasoa.
Nelikymppisenä teimme pts:n joka virahti hieman pitkäksi.
Levottomana sieluna kaikki askareet alkoivat maistua paskalle parin, kolmen vuoden jälkeen.
Viimeiset vuodet etsin parhaat marginaalimarkat mistä löytyin.
Siitä johtui myös tympääntyminen.
Työssäni olen aina ollut ehdoton.
Teen täysillä niin hyvin kuin osaan.
Jos työnantaja ei älynnyt palkita siitä niin etsin toisen.
PUOLI VUOTTA OLEN OLLUT ELÄKKEELLÄ HYVIN ON MENNYT LIIKE ELÄMÄSSÄ IKÄNSÄ KYLLÄ RIITTI. PÄIVÄT KULUU VÄLILLÄ LIIKA NOPEASTI.