Kertoisitteko ystävillenne, mikäli teillä olisi todettu masennus? Sillä, onko masennus lievä, kohtalainen tai vakava ei ole väliä, mietin vain, kertoisitteko. Itse en nimittäin osaa päättää, voinko kuormittaa ketään sellaisella tiedolla. Varsinkaan, jos olen oikeassa ja mulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita..:/
Pitäisikö kertoa vai ei? Suojella ystäviä tiedolta vai antaa heidän ymmärtää, mitä käy läpi? En haluaisi heidän muuttavan asenteitaan minuun...
Pitäisikö kertoa vai ei? Suojella ystäviä tiedolta vai antaa heidän ymmärtää, mitä käy läpi? En haluaisi heidän muuttavan asenteitaan minuun...
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä kerroin heti kun sain diagnoosin (tosin kaverit/ystävät kyllä jo tiesi että mulla oli/on menossa vähän huonompaa aikaa). sillä se masennus on osa sua itteäsi etkä sä siitä nopeasti muutu suuntaan etkä toiseen ja se kanssa helpottaa elämää kun voi ystäville kertoa voivansa huonosti eikä sitä tarvitse kasata sisäänsä. kyllähän se toki saattaa muuttaa jonkin verran asenteita, mutta koska sä et itse muutu siitä mihinkään niin ainakin itselläni ystävät pian huomasivat että olen aivan sama henkilö kuin aiemmin (eikä heidän huolestua tarvinnut suuremmin, koska kävin hoidossa (juu, ja hoidon tärkeyttä en voi kyllä alleviivata tarpeeksi, sillä se ensinnäkin oikeasti helpottaa omaa oloa ja toiseksi ystävillä ei tarvitse sitten niin suurta huolta olla)). kaksisuuntaisessa erityisesti kertoisin asiasta sillä näin ystäviesi ei tarvitsisi joka kerta ihmetellä kovin vaihtelevia mielentilojasi/alojasi ja sen takia huolestua.
itse en pysty/pystynyt kertoon.
eikä kukaan sanonut koskaan siittä mulle.
vaikka kyllä luulen että kaverit ja vanhemmat sen näki.
ainakin siinä vaiheessa kun aloin viilteleen.
veriset haavat ranteessa, koskaan ei tullu sanomista.
ei auttavaa kättä tai mitään.
seläntakana puhumista ja paskanjauhataa.
olisin toivonut että kaverit olis puuttunu.
sillonku mulle tuli paskaa niskaan ne vaan keskenään toivo etten tekis itelleni mitää.
Minä kyllä kertoisin. Koska tällöin ystäväsi voivat ymmärtää sinua paremmin. Mutta tietenkin siinä on se että saattavat muutta käsitystään sinusta mutta jos on oikea ystävä niin sen ei pitäisi haitata. :) Itse ainakin ystävänä tahdon jakaa kaikki asiat jos oikeasti ollaan ystäviä. Minun paraskaverini kertoi minulle juuri tässä ison asian joka voisi vaikuttaa aivan kaikkeen jopa niin etten haluaisi olla enää hänen ystävä ja hän sanoi että ei ole aiemmin halunnut kertoa etten hylkää mutta sanoin ettei mulla ole syytä koska mun ei ole oikeus tuomita ketään erilaisuuden takia.. :) Olen iloinen että ystäväni luotti minuun ja kertoi!! :)
En ole kertonut... Mulla on ollu noin kaksi vuotta masennus, mutta en ole kertonut siitä kun 1 ihmiselle... Parhaalle kaverilleni en ole pystynyt kertomaan, sillä se pitää viilteleviä ihmisinä täysinä angstaajina... :/
Keroisin. Mielestäni ystäviin täytyy luottaa sen verran ja se keventää omaakin painolastia. Kun olet kertonut ystävät voivat tukea sinua ja auttaa sinua mahdollisesti toipumaan. Heidän on myös sillon helpompi ymmärtää oikkujasi ja alakuloasi. Joten sinun kannattaa ehdottomasti kertoa, vaikka se onkin raskasta varmaan. Ystävien kuuluu auttaa!!
ainakin parhaimmille ystävilleni (muutamalle). jos he ovat sinun aitoja ystäviäsi he ovat ystäviäsi MYÖS vastamäessä. minä en varmaan kestäisi ajatusta, etten kertoisi heille ongelmastani... heillä on oikeus tietää eikä tietämättömyys minusta ole hyvä juttu... he ainakin sitten huomaavat että luotat heihin. ja niin: sinullakin on paljon helmpomaa kun saat kertoa ongelmistasi. ET OLE YKSIN!
toivottavasti tuosta oli jotakin apua... ja voimia sinulle
No kaikkihan sen nyt oli huomannut jo kauan aikaa, ennekuin mulla edes todettiin keskivaikea masennus. Kun meni aikas muutamakin vuosi ennekuin hoitoon jaksoin raahautua.
Kyllä ne ymmärtää jos ne on sun oikeita ystäviä. Mä olen tehnyt selväks ettei mulle hössötetä tai ihan joka päivä kysytä että "onkos nyt kaikki hyvin...?"
Ystävät vaan tuntee itsensä entistä arvokkaammiks kun uskallat avautua ongelmistas.
Vaikka olen masentunut väkivaltainen psykopaatti niin ihan sama oon kuitenkin ollut koko ajan ja ne tietää sen.
Tosiystävät on tosiystäviä.