Mitenkäs käytännössä menee nämä kun ollaan oltu kimpassa muutama vuosi, ostettu omakotitalo ja sitten päädytäänkin eri katon alle? Talo on vain toisen nimissä, mutta silti se toinen avopuoliso on kokoajan maksanut puolet lainoista? Pitääkö sille toiselle maksaa kun se lähtee ja mikä se peruste on mitä maksetaan?
Kenenkä puoleen voi kääntyä (sellainen joka olisi täysin puolueeton) jotta kaikki menisi oikeudenmukaisesti? Oikeuteen tälläisessä tapauksessa ei mielestäni olisi tarve mennä..
Kenenkä puoleen voi kääntyä (sellainen joka olisi täysin puolueeton) jotta kaikki menisi oikeudenmukaisesti? Oikeuteen tälläisessä tapauksessa ei mielestäni olisi tarve mennä..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ottakaa yhteyttä pankkinne lakimieheen.
Sille, jonka nimissä talo ei ole, maksetaan kaikki hänen siihen sijoittamansa takaisin (puolet alkupääomasta ja puolet lainan lyhennyksistä). Mitään korkoja ei makseta.
Eikö kuulosta oikeudenmukaiselta?
"Maksetaan puolet"...mistä maksetaan? Mistä rahasta? Mikä syy on olettaa, että omistaja nettoaisi jotain, ja että siitä hyvin riittäisi lainojen toiselle maksajalle?!
Ota nyt hyvä mies huomioon, että se lainan toinen maksaja on ITSE ASUNUT talossa koko ajan. Eikö samalla logiikalla itse omistaja saisi laskuttaa ex-avopuolisoa kuluneiden vuosien (tai kuukausien) tältä säästyneistä vuokrista, käyvän markkinahinnan mukaan?
Jaa, en oikein ymmärrä mitä ajat takaa.
Eiköhän asumisen kustannuksista ole tähän, siis eroon saakka hoidettu yhdessä eli kumpikin on maksanut puolet asumisen kustannuksista. Joten asumisen kustannuksilla ei ole mitään tekemistä "osituksen" kanssa.
Ja mistä omistajan nettoamisesta puhut?? Ei omistaja nettoa mitään eikä hän ehdotukseni mukaan mitää ylimääräistä maksa ei-omistavalle puolisolle. Hän vain palauttaa saamansa varat. Onhan ne käytetty talon ostamiseen.
Itse asiassa se hyöty talon omistajalle jää, mitä talon arvonnousu tuo. Tätä en kuitenkaan lähtisi jakamaan, vaan talon omistaja saa pitää sen, mikä voikin olla sievoinen summa (ja silti et hyväksynyt ehdotustani??)
Kyllä vain, kumpikin siis oletetusti on maksanut puolet asumiskuluista. Mutta kuka mahdollisti sen ok-talossa asumisen? Omistaja lienee ollut tämän ylellisyyden rahoittaja alunperin, vai? Eikö silloin voida katsoa, ettei tasapäis-ajattelusi ole oikeudenmukainen?
Vai miksi talo on vain toisen nimissä?
Tuo "Hän vain palauttaa saamansa varat" on epäoikeudenmukaista ja -realistista. Ei kai omistajalla sellaisia summia tilillään ole? Ei omaa omaisuutta tarvitse ruveta myymään voidakseen antaa jollekulle 'hyvitystä'. Ei ainakaan jollei ole avioero kyseessä.
Alkuperäisessä viestissä puoliso oli maksanut puolet talon lainoista eli niitä rahoja olisi saamassa takaisin. Vai millä perusteella ne pitäisi tulla sen hyväksi, jonka nimiin talo on satuttu laittamaan (usein miehen nimiin)?
Jos rahoitussuhde toinen, annetaan takaisin vain ko. määrä.
Omistaja voi ottaa pankista lainaa (kiinnitys taloon), jotta voi toisen ulos maksaa.
Ja muuten jos sitten ei suostuisi, voi ei-omistava puoliso vaatia oikeudessa perusteettoman edun palauttamista. Myymään ei tosiaan tarvitse ryhtyä, jos uudesta lainasta uskoo selviävänsä (tai on muuten rikas).
Käsittääkseni vain avioliitto on se, jonka hajoaminen merkitsee ositusta. Hannu Karpo haastatteli vuosi pari sitten lakimiestä, joka antoi yleisohjeeksi tämäntapaisiin "Naikaa". Siinä oli kaikenlaisia hankalia tilanteita ihmisillä, kuten esim. leskeneläkkeen eväys, ja muiden etuuksien.
Tavallaan olisi siis eduksi (ollut) naida, vaikka se on kärsimystä kovin usein, ja ero on kipeä. Mutta laki ei taida paljoa suosia avoeroja. Kyseessä on kylmästi kahden erillisen henkilön kuvio, ja silloin omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Jos asunnon rahoituksen velkakirjassa on kahden nimet, on kumpikin sitoutunut siihen velkaan.
Eihän henkilötakauksissakaan voi tuosta vaan ottaa nimeänsä pois, kun alkaa epäilyttämään, tai velan ottaja ajautumaan kohti konkurssia.
Eri asia on, jos talon omistaja tässä nätisti laittaa velkapaperit uusiksi pankissa, ja ottaa kaiken omiin nimiinsä. Se olisi oikeudenmukaista.
Juuri tuo "satuttu laittamaan" on se ongelmanne. Miksette laittaneet yhteisiin nimiin? Vai oliko kuitenkin toisella se pesämuna, omaa selvää rahaa talon ostoon(osarahoitus)? Silloin tällä on selvä yliasema.
On myös hyvä tehdä selväksi, että lain silmissä puoliso tarkoittaa vain aviopuolisoa.
Koita saada eukko leppymään on neuvoni.
tuolla maailmalla liikkuu paljon rakastuneita, jotka eivät ajattele yhteen muuttaessaan juridiikkaa. Osa ei edes tiedä, että avoliitto ei ole lain edessä yhtään mitään (paitsi sosiaalietuuksia jaettaessa).
Useat ovat kuvitelleet, että avoliitto on melkein sama asia nykyään kuin avioliitto. Sitten ihmetellään esim. miksi isän on käytävä tunnustamassa yhteinen lapsi, kun samassa asunnossa on oltu vuosia. Mutta isyysolettama koskee tosiaan vain aviomiestä ja avioliitto on oltava solmittu viimeistään lapsen syntyessä.
Mielenkiinnolla olen kommentteja lukenut. Valotan vielä asiaa.. Talo on laitettu toisen nimiin vain koska toisella puolisolla ei ollut luottotiedot kunnossa, eikä näin olisi saanut asuntolainaakaan pankista. Alkupääomaa ei kumpikaan alussa laittanut, vaan kaikki on lainarahalla maksettu. Ja lainapääomahan ei muutamassa vuodessa paljoa ole vähentynyt, koska korkoihin on mennyt suunnilleen puolet. Nyt "lähtenyt" osapuoli haluaisi kaiken kokonaisuudessaan takaisin mitä on maksanutkin elikkä puolet lainasta ja koroista. Ei voi oikeudessa ainakaan onnistua sellainen vaatimus??
Eli sitä lainaakin on vielä suurin osa jäljellä. Lähtenyt ei varmaankaan enää sitä maksa, kun on muuttanut pois, joten jokin ratkaisu on löydyttävä. Muutenhan pankki pistää talon pakkohuutokauppaan. Omistajan siis on otettava loppulaina vastattavakseen ja maksettava lähteneelle jotakin.
Korkoja lähtenyt ei voi vaatia, nehän on lainanhoitokuluja ja tulleet sikäli molempien hyödyksi, kun molemmat ovat asuneetkin talossa, eli verrattavissa asumiskustannuksiin.
Mutta jos lähtenyt vaatii sijoittamaansa takaisin, sen menestymismahdollisuudet oikeudessa hyvät. Tästä on runsaasti oikeuskäytäntöä. Mutta summa on siis pieni, jos oikein ymmärsin.
Mahtaisiko näitä oikeusjuttuja löytyä netistä jostakin? Näkisin onko samantapaisia tilanteita ollut ja miten ovat ratkenneet?