Yleistä tietoa sijaisvanhemmuudesta?

vastaan heti. Ei taatusti koe. Ei ainakaan kukaan normaali ihminen.
Valitettavasti vain monilla bioilla on niin huono itsetunto ja ovat niin pettyneitä itseensä, että he kokevat huonommuutta sijareiden edessä.
Se ei kuitenkaan ole sijareiden vika.
Me tiedämme, että olemme vain olleet ehkä onnekkaampia tai vahvempia henkisesti, että olemme pärjänneet ilman isompia ongelmia ja olemme kykeneviä huolehtimaan myös muiden lapsista.
Paremmuudesta ihmisenä se ei kerro mitään.

No mitenkäs sä luulet että sijaisvanhemmat kehittyy ja tekee hommansa mahtollisemman hyvin kun tässä kuka mitään kysyä ei saa, että heti on joku piikittelemässä?

Eikös teitän mielestä olisi parasta että täällä mahdollisemman paljon asioista puhuttaan ?
Että jokainen tietää mahdolllisemman paljon asiasta ennen kun ryhtyy siihen sijaishommaan?
Käsittämätöntä.
Teitän lapsethan tulee olemaan sijareillä, miksi ihmeessä pitää sitten sillalailla pelleillä ja tahallaan jotain riita aiheuttaa?
Olisite mieluummin keskustelussa mukana ja puhuisitte asiaa asiallisesti. Toi jatkuva piikin heittäminen on typerä, oikeesti.

että joutuu olemaan biovanhempien kanssa tekemisissä ja suvun,tapaamiset ym.Eivät aina suju ihan ongelmitta,ja ellei henkilökemia pelaa se on yhtä tuskaa kaikille.

että täytyy olla itse selvillä omista voimavaroistaan ja persoonana hyvin joustava. Täytyy osata löytää hyviä asioita raskaistakin hetkistä ja jaksaa luottaa siihen, että vaikka eteneminen on hidasta, että kyllä tämä tästä joskus.

Sijaisvanhemmaksi ryhtyessänne muistakaa, että jos kohtaatte vaikeitakin asioita, niin yksin ei kannata jäädä. Tiedän liian monta perhettä jotka ovat lopettaneet, kun eivät ole hakeneet apua ajoissa.
Itselle ajan antaminen ja mahdollisuus vapaaseen on tärkeä, älkää antako tästä periksi. Suurin osa meistä -mekin- hoitaa lapsia niin, että sitoutuu näihin täysin ja saa kuukaudessa ns. lomankorvausta pari kolme kymppiä. Sijoitettuja lapsia ei kuitenkaan jätetä hoitoon kelle tahansa, joten viisastuneena itse vaatisin nyt sopimuksia tehdessä, että kunta järjestäisi minulle vapaan vaikka kaksi-neljä kertaa vuodessa viikonlopun. Hetki ilman lapsia antaa aikaa ajatella ja kauempaa katsottuna asiat monesti selkiytyykin ja uusia voimavaroja löytyy.

Sijoitettujen lasten hoitaminen ei ole sama asia kuin biologisten lasten hoitaminen. Se on paljon sitovampaa ja lapsen mukana tulee muutakin kuin lapsi itse.

Meitä tarvitaan, joten rohkeudella mukaan, jos koette että olette valmiit tällaiseen elämäntapaan, mutta ruusun kuvat kannattaa silmistä pudotella jo alussa :)

Ettei tekstini kuullostaisi kovin negatiiviselta (faktoja ladellessa tähän), niin olemme itse olleet sijaisvanhempina viitisen vuotta ja vaikka välillä tuntuu, ettei tästä tule mitään (hetkellisesti) -niin en vaihtaisi päivääkään pois. Joka päivästä olen oppinut jotain ja joka päivä on vienyt lasten elämää eteenpäin.

Tämä on kuitenkin täyttä työtä :)

tähän kirjoitti:

että täytyy olla itse selvillä omista voimavaroistaan ja persoonana hyvin joustava. Täytyy osata löytää hyviä asioita raskaistakin hetkistä ja jaksaa luottaa siihen, että vaikka eteneminen on hidasta, että kyllä tämä tästä joskus.

Sijaisvanhemmaksi ryhtyessänne muistakaa, että jos kohtaatte vaikeitakin asioita, niin yksin ei kannata jäädä. Tiedän liian monta perhettä jotka ovat lopettaneet, kun eivät ole hakeneet apua ajoissa.
Itselle ajan antaminen ja mahdollisuus vapaaseen on tärkeä, älkää antako tästä periksi. Suurin osa meistä -mekin- hoitaa lapsia niin, että sitoutuu näihin täysin ja saa kuukaudessa ns. lomankorvausta pari kolme kymppiä. Sijoitettuja lapsia ei kuitenkaan jätetä hoitoon kelle tahansa, joten viisastuneena itse vaatisin nyt sopimuksia tehdessä, että kunta järjestäisi minulle vapaan vaikka kaksi-neljä kertaa vuodessa viikonlopun. Hetki ilman lapsia antaa aikaa ajatella ja kauempaa katsottuna asiat monesti selkiytyykin ja uusia voimavaroja löytyy.

Sijoitettujen lasten hoitaminen ei ole sama asia kuin biologisten lasten hoitaminen. Se on paljon sitovampaa ja lapsen mukana tulee muutakin kuin lapsi itse.

Meitä tarvitaan, joten rohkeudella mukaan, jos koette että olette valmiit tällaiseen elämäntapaan, mutta ruusun kuvat kannattaa silmistä pudotella jo alussa :)

Ettei tekstini kuullostaisi kovin negatiiviselta (faktoja ladellessa tähän), niin olemme itse olleet sijaisvanhempina viitisen vuotta ja vaikka välillä tuntuu, ettei tästä tule mitään (hetkellisesti) -niin en vaihtaisi päivääkään pois. Joka päivästä olen oppinut jotain ja joka päivä on vienyt lasten elämää eteenpäin.

Tämä on kuitenkin täyttä työtä :)

Lue lisää

kaikkien sijaisvanhempien olisi vaadittava ne oikeudet joita on olemassa ja ne annetut oikeudet tulevat kaikki kuitenkin sijoitettujen lasten hyödyksi.

Kuten tuo josta mainitsit että "kunta järjestäisi minulle vapaata vaikka kaksi-neljä kertaa vuodessa viikonlopun".

Me olemme aina vaatineet mininmi määränä yksi viikonloppu kuukaudessa. Ja suunniteltiin ensin joka kolmas viikonloppu, kun se ei toiminut niin sitten kerran kuukaudessa. Kun sekään ei toiminut niin vaadimme tukiperheen ja se toimii luotettavasti. Nyt tiedämme että saamme omaa aikaa ja erilaista aikaa saa myös lapsi ollessaan erossa meistä. Se on niin myönteistä kuin vain olla voi, kukaan ei ole pettynyt.

Silloin kun vapaa viikonloput olivat bioäidin ehdoilla niin ei kuitenkaankoskaan voinut suunnitella omia menoja koska pettymykset vyöryivät toinen toisensa perään lapsen ja meidän elämänarkea tuhoavaksi painajaiseksi.

Nyt on tapaamisia bioäidin kanssa tilanteen mukaan 3-5 viikonloppu tapaamista vuodessa. Nekin tapaamiset aina menneet erittäin huonosti siinä on saatu lapsen kanssa jälkikäteen niitä sitten setviä viikko kaupalla.
Osa traumoista jää pitkälle aikuisuuteen työstettäväksi.

Kuitenkin lapsi haluaa tavata äitiään mutta nyt omilla ehdoillaan. Tässä kannustamme lasta täysin.
Tässä vaan esimerkkiä miten voi olla mutta siltikin koemme olevamme entistäkin tärkeämpiä lasten elämässä joten meitä tarvitaan.

Pettymysten jälkeen lapsi rikkoi kaikkea mikä oli lähellä ja tiesi sen olevan arvokasta.

MYÖS VAKUUTUS KUNNALTA JOKA KORVAA KAIKEN mitä lapsi rikkoo. Me olemme saaneet reilut 200 euron korvaukset jotka muuten olisimme itse joutuneet maksamaan.

Kaikesta huolimatta olen myös sitä mieltä että yhteiskunnassamme meitä sijaisvanhempia tarvitaan nyt enempi kuin koskaan ennen.

Arjen sisältö ei ole jatkuvaa synkkää ja työlästä vaan kyllä siinä on sitä yhteistä iloakin enempi mitä näistä viesteistä täällä saa lukea.

Tämän sivun keskusteluaiheet onkin mielestäni ongelmien pohtimista varten.
Hyvät asiat ei ole niinkään tärkeitä tuoda jatkuvasti esiin nehän eivät ole ongelmia.
Niitäkin erilaisia hyviä asioita on melkein aina mutta ei monikaan niihin takerru muuten kuin kielteisesti.Joku antaa kannustavan palautteen joka sitten ärsyttää joitakin. Koen että hyvien asioiden esille tuominen koetaan kielteisenä eli sekään ei ole myönteistä vaan koen että kielteisyys on usein biologistenäitien kokemaa katkeruutta ja voimattomuuden purkua omaa itseään kohtaan.

Olette varmaan lukeneet erään bioäidin myönteisen kokemuksen sijaisvanhempia ja sossua kohtaan niin ketä se miellytti? Hyökkäyksiä tuli häntäkin kohtaan ja mielestäni ilman mitään sen parempaa tietoa tilanteesta.
Käyn täällä aina joskus lukemassa mutta en juurikaan viitsi kommentoida. Jotkut "nimmarit" ovat kuin puolestani puhujia ja toivon että he jatkavat sitä kaiken työnsä ohessa.

Meillä on meneillään kova elämänmyrsky sijoitetunlapsen arjessa ja suhteissa äitiinsä eikä tälle näkisi jatkoa ilman hyvää tukea ja työohjausta.

aika huomattavakin ero, mutta ei voida lähteä siitä, että äitiys olisi ammatti, kuten sij.äitiys.
Sulla on kysymys omista valinnoista. Itse olet lapsesi synnyttänyt ja oletetaan siksi, että myös niistä itse vastaat.
Mekin olemme vastanneet ja vastaamme omista tekemisistämme.
Sij,lapset eivät ole syntyneet tänne meidän tahdostamme, heistä pitäisi vastata heidän omat vanhempansa, mutta kun eivät joko pysty, osaa, tai välitä, niin kun toinen, vieras ihminen heistä huolehtii työnään, niin tottakai korvaus pitää olla toista luokkaa, kuin mitä omista lapsista valtiolta saa.
Ei näitä voi suoraan mitenkään verrata. Vaikka usein saa lukea, että biot ajattelevat, että kaikki on huost.otettu syyttä ja nyt joku vieras tekee lapsilla rahaa, kun saman rahan voisi maksaa omille vanhemmille, mutta ei useimmissa tapauksissa kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Meidän on hoidettava siksi, kun omat ei hoida, syystä tai toisesta, vaikka heille maksettais mitä, niin eivät kykene. Siitä on kysymys perimmältään.
Ei pidä ajatella, että me vain nautimme toisten lapsista ja vielä pyydämme palkkaakin, vaan rinnasta ennemminkin meidät esim. perhepäivähoitajiin. Vaikka he kuinka pitäisivät työstään ja hoitolapsistaan, niin tuskin kukaan haluaa/pystyy tekemään työtä ilmaiseksi, tai niin pienellä palkalla, ettei sillä pysty elättämään itseään. Sitten vielä, valtava vastuu vuorokaudet ympäri toisten ihmisten lapsista. Ei tämä mitään hupia ole, vaan ihan täyttä työtä.

amalia kirjoitti:

aika huomattavakin ero, mutta ei voida lähteä siitä, että äitiys olisi ammatti, kuten sij.äitiys.
Sulla on kysymys omista valinnoista. Itse olet lapsesi synnyttänyt ja oletetaan siksi, että myös niistä itse vastaat.
Mekin olemme vastanneet ja vastaamme omista tekemisistämme.
Sij,lapset eivät ole syntyneet tänne meidän tahdostamme, heistä pitäisi vastata heidän omat vanhempansa, mutta kun eivät joko pysty, osaa, tai välitä, niin kun toinen, vieras ihminen heistä huolehtii työnään, niin tottakai korvaus pitää olla toista luokkaa, kuin mitä omista lapsista valtiolta saa.
Ei näitä voi suoraan mitenkään verrata. Vaikka usein saa lukea, että biot ajattelevat, että kaikki on huost.otettu syyttä ja nyt joku vieras tekee lapsilla rahaa, kun saman rahan voisi maksaa omille vanhemmille, mutta ei useimmissa tapauksissa kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Meidän on hoidettava siksi, kun omat ei hoida, syystä tai toisesta, vaikka heille maksettais mitä, niin eivät kykene. Siitä on kysymys perimmältään.
Ei pidä ajatella, että me vain nautimme toisten lapsista ja vielä pyydämme palkkaakin, vaan rinnasta ennemminkin meidät esim. perhepäivähoitajiin. Vaikka he kuinka pitäisivät työstään ja hoitolapsistaan, niin tuskin kukaan haluaa/pystyy tekemään työtä ilmaiseksi, tai niin pienellä palkalla, ettei sillä pysty elättämään itseään. Sitten vielä, valtava vastuu vuorokaudet ympäri toisten ihmisten lapsista. Ei tämä mitään hupia ole, vaan ihan täyttä työtä.

Lue lisää

se sinullakin on kysymys,eihän niitä lapsia kukaan pakolla sulle oo tuonut.Kyse onkin siitä kuinka paljon tuohon valintaan vaikuttaa raha minkä niistä lapsista saa.
Ihme martyyriasenne on sulla nyt tähän sijaisäitiyteen,sanot:
-meidän ON hoidettava siksi kun muut ei kykene

höpö höpö,mikä pakko sun on toisten lapsia hoitaa,jos et halua:)

amalia kirjoitti:

aika huomattavakin ero, mutta ei voida lähteä siitä, että äitiys olisi ammatti, kuten sij.äitiys.
Sulla on kysymys omista valinnoista. Itse olet lapsesi synnyttänyt ja oletetaan siksi, että myös niistä itse vastaat.
Mekin olemme vastanneet ja vastaamme omista tekemisistämme.
Sij,lapset eivät ole syntyneet tänne meidän tahdostamme, heistä pitäisi vastata heidän omat vanhempansa, mutta kun eivät joko pysty, osaa, tai välitä, niin kun toinen, vieras ihminen heistä huolehtii työnään, niin tottakai korvaus pitää olla toista luokkaa, kuin mitä omista lapsista valtiolta saa.
Ei näitä voi suoraan mitenkään verrata. Vaikka usein saa lukea, että biot ajattelevat, että kaikki on huost.otettu syyttä ja nyt joku vieras tekee lapsilla rahaa, kun saman rahan voisi maksaa omille vanhemmille, mutta ei useimmissa tapauksissa kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Meidän on hoidettava siksi, kun omat ei hoida, syystä tai toisesta, vaikka heille maksettais mitä, niin eivät kykene. Siitä on kysymys perimmältään.
Ei pidä ajatella, että me vain nautimme toisten lapsista ja vielä pyydämme palkkaakin, vaan rinnasta ennemminkin meidät esim. perhepäivähoitajiin. Vaikka he kuinka pitäisivät työstään ja hoitolapsistaan, niin tuskin kukaan haluaa/pystyy tekemään työtä ilmaiseksi, tai niin pienellä palkalla, ettei sillä pysty elättämään itseään. Sitten vielä, valtava vastuu vuorokaudet ympäri toisten ihmisten lapsista. Ei tämä mitään hupia ole, vaan ihan täyttä työtä.

Lue lisää

Ensinnäkin tekstistäsi ilmenee että kaikki bio vanhemmat ovat huonoja ja jotenkin ymmärrän että olet kyllästynyt hoitamaan/huolehtimaan toisten lapsista. Oma lapseni otettiin huostaan koska jouduin vakavaan liikenne onnettomuuteen ja vasen jalkani jouduttiin amputoimaan. (Syy ei ollut minussa vaan siinä rattijuopossa joka ajoi minun autoni nokkaan 150 km/h vauhdissa.) Sos mukaan en ole kykenevä huolehtimaan ja turvaamaan lapseni kotona asumista. Lapseni oli onnettomuus hetkellä 10 kk. Mielelläni hoitaisin itse lapseni, tietenkin jonkun verran saaden tukea itselleni. (lapsen isä kuoli samassa onnettomuudessa.)
Amalia sinun mielipiteesi on joka asiaan todella jyrkät. Onko omassa elämässä jotain ongelmaa?

..... kirjoitti:

Ensinnäkin tekstistäsi ilmenee että kaikki bio vanhemmat ovat huonoja ja jotenkin ymmärrän että olet kyllästynyt hoitamaan/huolehtimaan toisten lapsista. Oma lapseni otettiin huostaan koska jouduin vakavaan liikenne onnettomuuteen ja vasen jalkani jouduttiin amputoimaan. (Syy ei ollut minussa vaan siinä rattijuopossa joka ajoi minun autoni nokkaan 150 km/h vauhdissa.) Sos mukaan en ole kykenevä huolehtimaan ja turvaamaan lapseni kotona asumista. Lapseni oli onnettomuus hetkellä 10 kk. Mielelläni hoitaisin itse lapseni, tietenkin jonkun verran saaden tukea itselleni. (lapsen isä kuoli samassa onnettomuudessa.)
Amalia sinun mielipiteesi on joka asiaan todella jyrkät. Onko omassa elämässä jotain ongelmaa?

Lue lisää

että sinulle ja lapsellesi vieraat ihmiset ovat velvollieia hoitamaan lapsesi ilman mitään korvauksia.

"amalia2 kyllä kirjoittaa asiaa ja mksi se sinua ärsyttä jos sei sinua kosketa.

Sinun kohtalosi ei ole myöskään ainutlaatuinen sekin kyllä tiedetään.

Meillä ollut huostassa melkein samanlaisen kohtalon kokenut perhe kuin mitä itsestäsi kerrot.

Me asetimme samat vaatimukset sille perheelle kuin muillekkin meille sijoitetuijen lasten perheille.
Emme tee tätä vaativaa työtä säälistä vaan siitä tarpeesta että lapsella on mahdollisuus saada niin normaalli elämä kuin sen perheemme voi antaa yhdessä biovanhemman/vanhempien kanssa. Jokaiselle lapselle eri kohtalon tietä kuleneena avuttomana yksilönä on omat tarpeensa ja niitä on vaalittava hyvin tarkasti ja tukien myös hänen vanhempiaan.

Toivon että saat itsekkin tarvittavaa apua.
Elämä äitinä ei ole mitätöitynyt vaikka vamma olis jäänyt pysyväksi ja invalidisoinut sinut mutta toivonmukaa ei sinua äitinä.
Olet kuitenkin se paras äiti lapsellesi.
Miten muuten oman arvosi äitinä koet itse tällä hetkelä?
Oletko löytänyt itsesi tuon kaiken elämän katastroofin jälkeen.

Sijaisisä kirjoitti:

että sinulle ja lapsellesi vieraat ihmiset ovat velvollieia hoitamaan lapsesi ilman mitään korvauksia.

"amalia2 kyllä kirjoittaa asiaa ja mksi se sinua ärsyttä jos sei sinua kosketa.

Sinun kohtalosi ei ole myöskään ainutlaatuinen sekin kyllä tiedetään.

Meillä ollut huostassa melkein samanlaisen kohtalon kokenut perhe kuin mitä itsestäsi kerrot.

Me asetimme samat vaatimukset sille perheelle kuin muillekkin meille sijoitetuijen lasten perheille.
Emme tee tätä vaativaa työtä säälistä vaan siitä tarpeesta että lapsella on mahdollisuus saada niin normaalli elämä kuin sen perheemme voi antaa yhdessä biovanhemman/vanhempien kanssa. Jokaiselle lapselle eri kohtalon tietä kuleneena avuttomana yksilönä on omat tarpeensa ja niitä on vaalittava hyvin tarkasti ja tukien myös hänen vanhempiaan.

Toivon että saat itsekkin tarvittavaa apua.
Elämä äitinä ei ole mitätöitynyt vaikka vamma olis jäänyt pysyväksi ja invalidisoinut sinut mutta toivonmukaa ei sinua äitinä.
Olet kuitenkin se paras äiti lapsellesi.
Miten muuten oman arvosi äitinä koet itse tällä hetkelä?
Oletko löytänyt itsesi tuon kaiken elämän katastroofin jälkeen.

Lue lisää

tuossa,että viimeinen niitti olisi,jos vielä lapsi otettaisiin.Tietty vauvoista ja pienistä lapsista huutava pula,jokainen sijari haluaisi sellaisen saisi leikkiä että se on oma.

Sijaisisä kirjoitti:

että sinulle ja lapsellesi vieraat ihmiset ovat velvollieia hoitamaan lapsesi ilman mitään korvauksia.

"amalia2 kyllä kirjoittaa asiaa ja mksi se sinua ärsyttä jos sei sinua kosketa.

Sinun kohtalosi ei ole myöskään ainutlaatuinen sekin kyllä tiedetään.

Meillä ollut huostassa melkein samanlaisen kohtalon kokenut perhe kuin mitä itsestäsi kerrot.

Me asetimme samat vaatimukset sille perheelle kuin muillekkin meille sijoitetuijen lasten perheille.
Emme tee tätä vaativaa työtä säälistä vaan siitä tarpeesta että lapsella on mahdollisuus saada niin normaalli elämä kuin sen perheemme voi antaa yhdessä biovanhemman/vanhempien kanssa. Jokaiselle lapselle eri kohtalon tietä kuleneena avuttomana yksilönä on omat tarpeensa ja niitä on vaalittava hyvin tarkasti ja tukien myös hänen vanhempiaan.

Toivon että saat itsekkin tarvittavaa apua.
Elämä äitinä ei ole mitätöitynyt vaikka vamma olis jäänyt pysyväksi ja invalidisoinut sinut mutta toivonmukaa ei sinua äitinä.
Olet kuitenkin se paras äiti lapsellesi.
Miten muuten oman arvosi äitinä koet itse tällä hetkelä?
Oletko löytänyt itsesi tuon kaiken elämän katastroofin jälkeen.

Lue lisää

Ensinnäkään tuskin teillä huostassa mikään perhe on ollut niinkuin kirjoitat,ainoastaan lapset ja toisekseen äidin onnettomuudesta johtuvat tilapäiset ongelmat lapsen hoidon suhteen eivät ole mikään syy huostaanottoon.
Tuollaisessa tapauksessa löytyy kyllä muitakin keinoja auttaa,on paikkoja missä koko perhe voi asua tuettuna yhdessä,ei ole mitään syytä hajoittaa perhettä moisen takia.
Ymmärtää jos on kyseessä yksinhuoltaja ja sairaalassa oloajan tarvitaan jotain järjestelyjä,mutta muuten....

Ja minun lapseni hoidan minä itse,mitä ihmettä sössötät?Kyselin amalialta ja toivon vastausta.
Sulla näyttää muuten olevan aivan samanlainen marttyyriasenne,onko se enemmän sääntö kuin poikkeus?Mitäniin erikoisen vaativaa tuossa työssä nyt on,samaa tekevät kaikki isät ja äidit omien lastensa kanssa,hoitavat ja kasvattavat,ilman palkkaa.

AD/HD kirjoitti:

Ensinnäkään tuskin teillä huostassa mikään perhe on ollut niinkuin kirjoitat,ainoastaan lapset ja toisekseen äidin onnettomuudesta johtuvat tilapäiset ongelmat lapsen hoidon suhteen eivät ole mikään syy huostaanottoon.
Tuollaisessa tapauksessa löytyy kyllä muitakin keinoja auttaa,on paikkoja missä koko perhe voi asua tuettuna yhdessä,ei ole mitään syytä hajoittaa perhettä moisen takia.
Ymmärtää jos on kyseessä yksinhuoltaja ja sairaalassa oloajan tarvitaan jotain järjestelyjä,mutta muuten....

Ja minun lapseni hoidan minä itse,mitä ihmettä sössötät?Kyselin amalialta ja toivon vastausta.
Sulla näyttää muuten olevan aivan samanlainen marttyyriasenne,onko se enemmän sääntö kuin poikkeus?Mitäniin erikoisen vaativaa tuossa työssä nyt on,samaa tekevät kaikki isät ja äidit omien lastensa kanssa,hoitavat ja kasvattavat,ilman palkkaa.

Lue lisää

Niin, periaatteessa samaa työtä kuin mitä jokainen äiti ja isä tekee. Nämä lapset eivät nyt vain kuitenkaan ole "omia" vaikka omiin heidät kuinka rinnaistaisi, samalla tavalla kohtelisi ja rakastaisi kuin omia lapsia. Näiden lasten mukana tulee koko uusi suku tai kaksi peliin, uusi kaarti ihmisiä (armaat sossut mukaan lukien) ja omat ongelmansa. Vaikka periaatteessa (pitäisi) hoitaa vain lapsia, koko sijaisperhe sukuineen tulee tutuksi ongelmineen.

Jos sinun mielestäsi sijaisvanhemmuus ei ole sen kummallisempaa kuin sinun lastesi hoitaminen, niin kuuluvatko sinun arkeesi lastesi kuljettaminen terapiaan/sairaalaan, neuvottelut sossujen/terveydenhuoltoihmisten/poliisin kanssa, humalaisten/mömmöisten vanhempien häiriösoitot öisin, tapaamisjärjestelyt biovanhempien kanssa, lasten itkut/pelot/turvattomuus heidän elämänsä epävarmuudessa? Kaikenlaista on nähty, ja rajoja koetellaan jatkuvasti.

Ei tämä marttyyriyttä ole, olen ylpeä siitä mitä teen, mutta en pidä siitä, että tietämättömyyttään muut vähättelevät työtäni. Toivoisin niin mielelläni, että jokainen meillä asuvien sijoitettujen lasten vanhemmista voisi itse pitää huolta lapsistaan, mutta niin ei vain ole.

Ehkä tämän voisi tavallaan rinnastaa perhepäivähoitoon, joka on ympärivuorokautista, 24/7, ja johon kuuluu lisänä tasapainoilu biovanhempien, näiden sukujen, sossujen ja terapeuttien/hoitohenkilökunnan välillä.

Puhut valinnoista. Totta kai sijaisvanhemmuus on *minulta* erittäin tietoinen valinta, rahalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Minkälaisten valinnan ovat tehneet ne vanhemmat, jotka jättävät lapsensa (1- ja 2-vuotiaina) yksin kotiin ja lähtevät lähikapakkaan? Tämä oli meidän nuorimpien sijoitettujen lähtökohta.

Jos homma sinusta tuntuu kovin helpolta ja yksinkertaiselta niin mikä ettet sitten ryhtyisi sijaisvanhemmaksi? Kovin jyrkkiä ja vähätteleviä näyttävät ajatuksesi olevan.

AD/HD kirjoitti:

Ensinnäkään tuskin teillä huostassa mikään perhe on ollut niinkuin kirjoitat,ainoastaan lapset ja toisekseen äidin onnettomuudesta johtuvat tilapäiset ongelmat lapsen hoidon suhteen eivät ole mikään syy huostaanottoon.
Tuollaisessa tapauksessa löytyy kyllä muitakin keinoja auttaa,on paikkoja missä koko perhe voi asua tuettuna yhdessä,ei ole mitään syytä hajoittaa perhettä moisen takia.
Ymmärtää jos on kyseessä yksinhuoltaja ja sairaalassa oloajan tarvitaan jotain järjestelyjä,mutta muuten....

Ja minun lapseni hoidan minä itse,mitä ihmettä sössötät?Kyselin amalialta ja toivon vastausta.
Sulla näyttää muuten olevan aivan samanlainen marttyyriasenne,onko se enemmän sääntö kuin poikkeus?Mitäniin erikoisen vaativaa tuossa työssä nyt on,samaa tekevät kaikki isät ja äidit omien lastensa kanssa,hoitavat ja kasvattavat,ilman palkkaa.

Lue lisää

kohtaloita monen laisia että ei kaikki tarvitse mennä jonkin sinun oletetun kaavasi mukaan.

Kyllä meille on kuulunut se koko perhe eli ne perheenjäsenet jotka hengissä säilyivät.
Ei perhettä hajoitettu vaikka lapsi sijoitettiinkin.
Nyt siitä on jo vierähtänyt vuosia ja tämä perhe on löytänyt uuden vaikkakin erilaisen elämäntavan.

Kun jää yksinhuoltajaksi niin ei se ole helppoa selvitä ilman lähellä asuvia sukulaisia ja heidän jokapäiväistä apua.
Eli näin ollen on lapselle sekä vammautuneelle vanhemmalle haettava pysyvä tuki arkeen ja se oli juuri vapaaehtoinen lapsen sijoitus sijaisperheeseen.

Mitä pahaa sinun mielestäsi sinä on, sitä en voi ymmärtää. Kaikesta huolimatta on elämän jatkuttava ja lapsen tulevaisuus on turvattava. Tämä on usein tiimityötä vanheman tai vanhempien kanssa joka/jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Lapsi tarvitsee rakkautta ja turvaa joka päivä joka hetki. Vanhempi näin varmistaa sen lapsen jokapäiväisen tarpeen saada myös kehittäviä virikkeitä joita itse ei olisi mitenkään kyennyt lapselle antamaan juuri niinä vaikeina vuosina.

Vanhempi joka ymmärtää lapsen elämän tärkeyden niin se on jo suuri askel näyttää rakkautta lapselleen ja että välittää lapsestaan.
Noin kaksi vuotta on aika lyhyt aika ihmisen elämänkaaresta. Eikö vaan. Näin me sen ainakin olemme kokeneet.

En sössötä vaan laitoin sinut ajattelemaan ihmiskohtaloa koska se ei ole aina niin yksinkertaista ymmärtää eikä siihen ole mitään vakinaista kaavaa miten toimitaan. Jokainen kohtalo on yksilöllistä. Sinun osoittamasi kritiikki on niin kumman outo ja se ei sovi minun ajatusmaailmaani. Etkö itse näe siinä mitään epäoikeudenmukaista mieti uudelleen tämänkin "........." AD/HD viestisi sisältöä mitä sillä haluat sanoa ja kenelle.

AD/HD kirjoitti:

se sinullakin on kysymys,eihän niitä lapsia kukaan pakolla sulle oo tuonut.Kyse onkin siitä kuinka paljon tuohon valintaan vaikuttaa raha minkä niistä lapsista saa.
Ihme martyyriasenne on sulla nyt tähän sijaisäitiyteen,sanot:
-meidän ON hoidettava siksi kun muut ei kykene

höpö höpö,mikä pakko sun on toisten lapsia hoitaa,jos et halua:)

Lue lisää

jonkun on kuitenkin hoidettava, mun tai jonkun toisen ja niille pitää luonnollisesti maksaa työstä, jotka sen tekevät äitien puolesta, joiden tehtävä se luonnostaan olisi.
Siis pointtini on, että jos teetät vaikka kotisi siivouksen ulkopuolisella, tulee se sulle paljon kalliimmaksi, kuin jos teet sen itse.
Tässä tapauksessa vain ei äitien itse tarvi edes maksaa lastensa hoidota, vaan yhteiskunta huolehtii siitäkin.

..... kirjoitti:

Ensinnäkin tekstistäsi ilmenee että kaikki bio vanhemmat ovat huonoja ja jotenkin ymmärrän että olet kyllästynyt hoitamaan/huolehtimaan toisten lapsista. Oma lapseni otettiin huostaan koska jouduin vakavaan liikenne onnettomuuteen ja vasen jalkani jouduttiin amputoimaan. (Syy ei ollut minussa vaan siinä rattijuopossa joka ajoi minun autoni nokkaan 150 km/h vauhdissa.) Sos mukaan en ole kykenevä huolehtimaan ja turvaamaan lapseni kotona asumista. Lapseni oli onnettomuus hetkellä 10 kk. Mielelläni hoitaisin itse lapseni, tietenkin jonkun verran saaden tukea itselleni. (lapsen isä kuoli samassa onnettomuudessa.)
Amalia sinun mielipiteesi on joka asiaan todella jyrkät. Onko omassa elämässä jotain ongelmaa?

Lue lisää

mitään ongelmaa.
Olen vain luonteeltani sellainen, että pysrin sanomaan asiat suoraan, niin kuin ajattelen. En halua kaunistella selviä asioita, mutta en myös suurennella.
Vaarana on aina, että kun yleisellä tasolla kirjoittaa, että tulee loukanneeksi jonkun tunteita, vaikka ei olisi tarkoituskaan. Puhun yleensä vanhemmista joilla on oikeita ongelmia ja lapset aiheesta huost.otettu, koska heistä minulla on vain kokemusta. En voi puhua sellaisesta mistä en tiedä.

Ihmettelen kovasti tuota sun kohtaloa. Voiko yhden jalan amputointi olla syy siihen, että lapsi pysyy huost.otettuna, ettet muka kykene itse hoitamaan.
Mites sitten ne vanhemmat, jotka ovat syntymästään vammautuneita, pyörätuolissa, kädettömiä, kokonaan jalattomia, kuinka he pärjäävät?
Sinulla tuskin on edes mitään vaikeuksia liikkumisen suhteen, koska nykyaikaiset proteesit on kuulemma jo niin hyviä, että pystyy liikkumaankin lähes normaalisti, jopa sellaisetkin joilla on proteesit molemmissa jaloissa.

Sijaisisä kirjoitti:

että sinulle ja lapsellesi vieraat ihmiset ovat velvollieia hoitamaan lapsesi ilman mitään korvauksia.

"amalia2 kyllä kirjoittaa asiaa ja mksi se sinua ärsyttä jos sei sinua kosketa.

Sinun kohtalosi ei ole myöskään ainutlaatuinen sekin kyllä tiedetään.

Meillä ollut huostassa melkein samanlaisen kohtalon kokenut perhe kuin mitä itsestäsi kerrot.

Me asetimme samat vaatimukset sille perheelle kuin muillekkin meille sijoitetuijen lasten perheille.
Emme tee tätä vaativaa työtä säälistä vaan siitä tarpeesta että lapsella on mahdollisuus saada niin normaalli elämä kuin sen perheemme voi antaa yhdessä biovanhemman/vanhempien kanssa. Jokaiselle lapselle eri kohtalon tietä kuleneena avuttomana yksilönä on omat tarpeensa ja niitä on vaalittava hyvin tarkasti ja tukien myös hänen vanhempiaan.

Toivon että saat itsekkin tarvittavaa apua.
Elämä äitinä ei ole mitätöitynyt vaikka vamma olis jäänyt pysyväksi ja invalidisoinut sinut mutta toivonmukaa ei sinua äitinä.
Olet kuitenkin se paras äiti lapsellesi.
Miten muuten oman arvosi äitinä koet itse tällä hetkelä?
Oletko löytänyt itsesi tuon kaiken elämän katastroofin jälkeen.

Lue lisää

Tuolla sun ihmesössötyksellä tarkoitin sitä,että aloit sössään siitä että haluan että joku hoitaa mun lapsia ilman,kun edelleenkin hoidan lapseni itse,kiitos vaan.Jos tarkoitit tuon huomautuksen jollekkin toiselle,niin sori,käsitin väärin ja ei ois ensimmäinen kerta.
Koko kritiikki ja ihmettely mun puoleltahan alkoi tuosta aloitusviestistä.Aloin pohtimaan sitä että rahako se saa ihmisen ryhtymään sijaisvanhemmaksi.
Ei aloittaja kysellyt miltä tuntuu hoitaa toisten lapsia,miltä tuntuu luopua niistä,miltä tuntuu kuunnella humalaisia biovanhempia tai mitään muutakaan mitä minä kysyisin.Onko turvaverkkoa,saako apua,miten jaksaa lasten kanssa tai ylipäätään mitään tärkeää.
Kysellään vaan paljonko saa rahaa,voiko jäädä kotiin.Ja muakin alkoi kiinnostaan,paljonko sitä rahaa oikein saa,kukaan ei vastaa,ompa kumma.

..... kirjoitti:

Ensinnäkin tekstistäsi ilmenee että kaikki bio vanhemmat ovat huonoja ja jotenkin ymmärrän että olet kyllästynyt hoitamaan/huolehtimaan toisten lapsista. Oma lapseni otettiin huostaan koska jouduin vakavaan liikenne onnettomuuteen ja vasen jalkani jouduttiin amputoimaan. (Syy ei ollut minussa vaan siinä rattijuopossa joka ajoi minun autoni nokkaan 150 km/h vauhdissa.) Sos mukaan en ole kykenevä huolehtimaan ja turvaamaan lapseni kotona asumista. Lapseni oli onnettomuus hetkellä 10 kk. Mielelläni hoitaisin itse lapseni, tietenkin jonkun verran saaden tukea itselleni. (lapsen isä kuoli samassa onnettomuudessa.)
Amalia sinun mielipiteesi on joka asiaan todella jyrkät. Onko omassa elämässä jotain ongelmaa?

Lue lisää

tuollaisessa jalan amputointitapauksessa avukseen. Miksi on luovuttava jalan lisäksi lapsestaankin, joka on jo menettänyt isänsä onnettomuudessa. Tämä on järkyttävä ratkaisu sosiaaliviranomaisilta. Luulen, että kyseessä on vakava virkavirhe, etten sanoisi jopa virkarikos. Lapsi on menettänyt isänsä auto-onnettomuudessa ja äidin, vaikka tämä jäi henkiin, sekä oman kodin.
Kuinka ihmeessä tuo äiti on enää edes kirjoituskunnossa tuollaisen kohtalon ja viranomaistoiminnan jälkeen. Uskomatonta.
Eikö siis Suomessa ole mahdollista saada lapsenhoitoapua sairauden sattuessa ilman, että joutuu luovuttamaan lapsensa huostaan. Mihin lakiin tämä menettely perustuu ja millä se perustellaan YK:n lasten oikeuksien valvojille?

AD/HD kirjoitti:

Ensinnäkään tuskin teillä huostassa mikään perhe on ollut niinkuin kirjoitat,ainoastaan lapset ja toisekseen äidin onnettomuudesta johtuvat tilapäiset ongelmat lapsen hoidon suhteen eivät ole mikään syy huostaanottoon.
Tuollaisessa tapauksessa löytyy kyllä muitakin keinoja auttaa,on paikkoja missä koko perhe voi asua tuettuna yhdessä,ei ole mitään syytä hajoittaa perhettä moisen takia.
Ymmärtää jos on kyseessä yksinhuoltaja ja sairaalassa oloajan tarvitaan jotain järjestelyjä,mutta muuten....

Ja minun lapseni hoidan minä itse,mitä ihmettä sössötät?Kyselin amalialta ja toivon vastausta.
Sulla näyttää muuten olevan aivan samanlainen marttyyriasenne,onko se enemmän sääntö kuin poikkeus?Mitäniin erikoisen vaativaa tuossa työssä nyt on,samaa tekevät kaikki isät ja äidit omien lastensa kanssa,hoitavat ja kasvattavat,ilman palkkaa.

Lue lisää

sinulle vaan hänelle joka kirjoitti otsikolla "Kylläpä oli tosi fiksua tekstiä" .....

Etpä paljoa tiedä elämän rikkauksita niitä on kuule enempi kuin osaat aavistaakkaan.
Ei sitä muuten rahassa mitata vaan siihen on eri kriteerit.

Se mikä on erikoista ja vaativaa tässä hommassa on juuri se mitä sinä et näköjään ymmärrä erikoiseksi ja vaativaksi.

Toivon sinulle ja perheellesi rikasta elämää.

AD/HD kirjoitti:

Tuolla sun ihmesössötyksellä tarkoitin sitä,että aloit sössään siitä että haluan että joku hoitaa mun lapsia ilman,kun edelleenkin hoidan lapseni itse,kiitos vaan.Jos tarkoitit tuon huomautuksen jollekkin toiselle,niin sori,käsitin väärin ja ei ois ensimmäinen kerta.
Koko kritiikki ja ihmettely mun puoleltahan alkoi tuosta aloitusviestistä.Aloin pohtimaan sitä että rahako se saa ihmisen ryhtymään sijaisvanhemmaksi.
Ei aloittaja kysellyt miltä tuntuu hoitaa toisten lapsia,miltä tuntuu luopua niistä,miltä tuntuu kuunnella humalaisia biovanhempia tai mitään muutakaan mitä minä kysyisin.Onko turvaverkkoa,saako apua,miten jaksaa lasten kanssa tai ylipäätään mitään tärkeää.
Kysellään vaan paljonko saa rahaa,voiko jäädä kotiin.Ja muakin alkoi kiinnostaan,paljonko sitä rahaa oikein saa,kukaan ei vastaa,ompa kumma.

Lue lisää

Jos luet vähänkään vanhempia viestejä, palkkiokysymys on yksi vakituisimmista esiinpomppaavista kysymyksistä.

Syy miksi kukaan ei jaksa vastata tähän, on ehkä se, että palkkio vaihtelee kunnittain. Eli vakiovastaus on se, että katso oman kunnan kotisivuilta, sosiaalipuolen sivuilta, pöytäkirjoista tms. varmasti löytyy.

Perhehoitoliiton sivuilta taas löydät perustietoa, esim. vähimmäismäärät, joita useimmat kunnat maksavat. Eli suunnilleen näin:
vuonna 2008 minimipalkkio on 317,22 euroa/kk ja kulukorvauksen vähimmäismäärä 359,43 euroa. Miinus verot.

Ja nuo muut kysymykset, joita esitit.
Lapset ovat lapsia, lapset ovat ihania, kyllä hoidettavia lapsia rakastaa kuin omiaan. Omistakin lapsista joutuu tavallaan luopumaan, viimeistään silloin kun he muuttavat kotoa, mutta eivät he silti katoa mihinkään. Meillä asuneet ja sittemmin vanhempiensa luokse palanneet lapset käyvät ja pitävät edelleen yhteyttä, niin kuin omatkin lapset tulevat tekemään, kun muuttavat pois kotoa. Kaikista lapsista joutuu luopumaan, tavalla tai toisella.

Humalaiset biovanhemmat. Joskus raivostuttaa, joskus säälittää, joskus yritän kuunnella ja auttaa, joskus paiskaan luurin kiinni. Useimmat pyytävät anteeksi selvinä hetkinään, yritän ainakin ymmärtää.

Turvaverkko on itse rakentamani, kunnilta ei apua ole herunut: hyviä ystäviä, sukulaisia, käytän ulkopuolista siivoojaa jne. Vakituinen ennalta ehkäisevä itsestään huolehtiminen on ehdottoman välttämätöntä.

Lasten kanssa jaksaa kyllä. Vaikka he lapsina tukeutuvat aikuiseen, saan heistä itselleni voimia, heidän selviytymiskykynsä on uskomatonta. Hankalinta on oikeastaan ollut lasten sukulaisten kanssa sekä lasten ja oman puolen pitäminen sossujen suuntaan eli että saa ne edut mitä kuuluukin ja mitä tarvitaan. Toki myönnän, että ehkä meille ei ole osunut ns. "vaikeita tapauksia", joista olen vain kuullut. "Vaikein tapaus" tähän mennessä taitaa olla kyllä ihan oma teinipoika.

Rankkaa, mutta ehdottoman antoisaa. Ihan sama oliko puhe omista vai sijoitetuista lapsista.

Saitko kaipaamiasi vastauksia?

Sijaisisä kirjoitti:

sinulle vaan hänelle joka kirjoitti otsikolla "Kylläpä oli tosi fiksua tekstiä" .....

Etpä paljoa tiedä elämän rikkauksita niitä on kuule enempi kuin osaat aavistaakkaan.
Ei sitä muuten rahassa mitata vaan siihen on eri kriteerit.

Se mikä on erikoista ja vaativaa tässä hommassa on juuri se mitä sinä et näköjään ymmärrä erikoiseksi ja vaativaksi.

Toivon sinulle ja perheellesi rikasta elämää.

Lue lisää

"Etpä paljoa tiedä elämän rikkauksita niitä on kuule enempi kuin osaat aavistaakkaan."

Siis oliko tuo mulle tarkoitettu?
Mistä sinä tiedät,mitä minä tiedän?
Minä tiedän ainakin sen ettet sinä tiedä minusta yhtään mitään.Lakkaa siis sössöttämästä.
Ihmeellistä touhua alkaa arvioimaan toisen tietämystä elämän rikkauksista toista tuntematta.

AD/HD kirjoitti:

"Etpä paljoa tiedä elämän rikkauksita niitä on kuule enempi kuin osaat aavistaakkaan."

Siis oliko tuo mulle tarkoitettu?
Mistä sinä tiedät,mitä minä tiedän?
Minä tiedän ainakin sen ettet sinä tiedä minusta yhtään mitään.Lakkaa siis sössöttämästä.
Ihmeellistä touhua alkaa arvioimaan toisen tietämystä elämän rikkauksista toista tuntematta.

Lue lisää

ja kysymykset perusteellisesti.
"Sössötä" vasta sitten, äläkä oletttamuksillesi laita liikaa tiedonarvoa....

Sijaisisä kirjoitti:

ja kysymykset perusteellisesti.
"Sössötä" vasta sitten, äläkä oletttamuksillesi laita liikaa tiedonarvoa....

Se olet sinä enkä minä joka täällä olettaa.
Oletat etten tiedä elämän rikkauksista mitään.
Mistä moinen oletus?
Ihmettelin aloittajan suhtautumista sijaisvanhemmuuteen (RAHA RAHA RAHA JA RAHA) ja saan lokaa niskaan.
Onko ihan tosi että kaikilla sijaisvanhemmilla on ihan oikeat motiivit ja että sijaisvanhemmat ovat kaiken arvostelun yläpuolella?
Tuskimpa,ihmisiä siinä missä muutkin ja joukkoon mahtuu varmaan kaikenlaista tallaajaa.
Ei kait yksikään ammattikunta ole vapaa ammattitaidottomista, vääränlaisista ihmisistä.
Aloittaja kysymyksistään päätellen ei välttämättä tule kuulumaan sijaisvanhempien kermaan.

AD/HD kirjoitti:

Se olet sinä enkä minä joka täällä olettaa.
Oletat etten tiedä elämän rikkauksista mitään.
Mistä moinen oletus?
Ihmettelin aloittajan suhtautumista sijaisvanhemmuuteen (RAHA RAHA RAHA JA RAHA) ja saan lokaa niskaan.
Onko ihan tosi että kaikilla sijaisvanhemmilla on ihan oikeat motiivit ja että sijaisvanhemmat ovat kaiken arvostelun yläpuolella?
Tuskimpa,ihmisiä siinä missä muutkin ja joukkoon mahtuu varmaan kaikenlaista tallaajaa.
Ei kait yksikään ammattikunta ole vapaa ammattitaidottomista, vääränlaisista ihmisistä.
Aloittaja kysymyksistään päätellen ei välttämättä tule kuulumaan sijaisvanhempien kermaan.

Lue lisää

se tuntuukin ajatella aina sitä rahaa, mutta kun se on ihan sama juttu sijareilla, kuin muillakin ihmisillä, että ilman rahaa ei pärjää, elää pitää.
Sitä suurempaan rooliin se raha vielä tulee, kun pitää ajatella, että huolehtii toisen lapsesta, että pärjääkö sitä taloudellisesti.
Ei voi ottaa vastuulleen vierasta lasta, jos on epävarmaa, mistä leipä tulee.
Monet alottajat varmaan yrittää just laskea, että mitä se tarkottaa taloudellisesti, jos vaihtavat alaa ja jäävät pois tutusta ja turvallisesta työstä, missä on ollut jatkuva, määrätty ansiotaso.
Harva on niin varakas, että voi oman työpaikkansa ja säännölliset ansiotulonsa jättää, eikä tuntuisi missään.
Tämä on tätä arkitodellisuutta, jota me kaikki joudumme miettimään, et miten pärjätään.
On hyvä tietää millä summilla joutuu jatkossa taloutta pyörittämään. Ei täällä kukaan kysele sijoitusvinkkejä suurille sijarituloille.

AD/HD kirjoitti:

Se olet sinä enkä minä joka täällä olettaa.
Oletat etten tiedä elämän rikkauksista mitään.
Mistä moinen oletus?
Ihmettelin aloittajan suhtautumista sijaisvanhemmuuteen (RAHA RAHA RAHA JA RAHA) ja saan lokaa niskaan.
Onko ihan tosi että kaikilla sijaisvanhemmilla on ihan oikeat motiivit ja että sijaisvanhemmat ovat kaiken arvostelun yläpuolella?
Tuskimpa,ihmisiä siinä missä muutkin ja joukkoon mahtuu varmaan kaikenlaista tallaajaa.
Ei kait yksikään ammattikunta ole vapaa ammattitaidottomista, vääränlaisista ihmisistä.
Aloittaja kysymyksistään päätellen ei välttämättä tule kuulumaan sijaisvanhempien kermaan.

Lue lisää

vastailemassa monella eri nimmarilla.

Eli vastaatko toistenkin edestä.
Sinultako kuoli mies ja jäit yksinhuoltajaksi.
En nyt ole enään samassa veneessä.
Siksi pyysin sinua lukemaan klysymyksiä ja vastauksia.

Inkeri70 kirjoitti:

Jos luet vähänkään vanhempia viestejä, palkkiokysymys on yksi vakituisimmista esiinpomppaavista kysymyksistä.

Syy miksi kukaan ei jaksa vastata tähän, on ehkä se, että palkkio vaihtelee kunnittain. Eli vakiovastaus on se, että katso oman kunnan kotisivuilta, sosiaalipuolen sivuilta, pöytäkirjoista tms. varmasti löytyy.

Perhehoitoliiton sivuilta taas löydät perustietoa, esim. vähimmäismäärät, joita useimmat kunnat maksavat. Eli suunnilleen näin:
vuonna 2008 minimipalkkio on 317,22 euroa/kk ja kulukorvauksen vähimmäismäärä 359,43 euroa. Miinus verot.

Ja nuo muut kysymykset, joita esitit.
Lapset ovat lapsia, lapset ovat ihania, kyllä hoidettavia lapsia rakastaa kuin omiaan. Omistakin lapsista joutuu tavallaan luopumaan, viimeistään silloin kun he muuttavat kotoa, mutta eivät he silti katoa mihinkään. Meillä asuneet ja sittemmin vanhempiensa luokse palanneet lapset käyvät ja pitävät edelleen yhteyttä, niin kuin omatkin lapset tulevat tekemään, kun muuttavat pois kotoa. Kaikista lapsista joutuu luopumaan, tavalla tai toisella.

Humalaiset biovanhemmat. Joskus raivostuttaa, joskus säälittää, joskus yritän kuunnella ja auttaa, joskus paiskaan luurin kiinni. Useimmat pyytävät anteeksi selvinä hetkinään, yritän ainakin ymmärtää.

Turvaverkko on itse rakentamani, kunnilta ei apua ole herunut: hyviä ystäviä, sukulaisia, käytän ulkopuolista siivoojaa jne. Vakituinen ennalta ehkäisevä itsestään huolehtiminen on ehdottoman välttämätöntä.

Lasten kanssa jaksaa kyllä. Vaikka he lapsina tukeutuvat aikuiseen, saan heistä itselleni voimia, heidän selviytymiskykynsä on uskomatonta. Hankalinta on oikeastaan ollut lasten sukulaisten kanssa sekä lasten ja oman puolen pitäminen sossujen suuntaan eli että saa ne edut mitä kuuluukin ja mitä tarvitaan. Toki myönnän, että ehkä meille ei ole osunut ns. "vaikeita tapauksia", joista olen vain kuullut. "Vaikein tapaus" tähän mennessä taitaa olla kyllä ihan oma teinipoika.

Rankkaa, mutta ehdottoman antoisaa. Ihan sama oliko puhe omista vai sijoitetuista lapsista.

Saitko kaipaamiasi vastauksia?

Lue lisää

Itseasiassa en kysynyt vaan ihmettelin miksei aloittaja kysy.Nuo asiat joita otin esille olivat nyt esimerkkejä sellaisista mitä itsellä tulisi mieleen jos olisin sijaisvanhemmaksi alkamassa.
En ole kritisoinut muutakuin aloittajan paljonko niistä saa rahaa kysymyksiä.Mielestäni mielessä pitäisi olla muita tärkeämpiä kysymyksiä.
Ei ole kyse siitä etteikö sinun motiivisi olisi kohdallaan.
Tämä palsta on sekava sen suhteen,ettei ota pi...n
selvää kuka vastaa ja kenelle ja milloin.
Kirjoitan vaan yhdellä nimimerkillä,tarpeeksi sekavaa muutenkin on jo tämä touhu.

AD/HD kirjoitti:

Itseasiassa en kysynyt vaan ihmettelin miksei aloittaja kysy.Nuo asiat joita otin esille olivat nyt esimerkkejä sellaisista mitä itsellä tulisi mieleen jos olisin sijaisvanhemmaksi alkamassa.
En ole kritisoinut muutakuin aloittajan paljonko niistä saa rahaa kysymyksiä.Mielestäni mielessä pitäisi olla muita tärkeämpiä kysymyksiä.
Ei ole kyse siitä etteikö sinun motiivisi olisi kohdallaan.
Tämä palsta on sekava sen suhteen,ettei ota pi...n
selvää kuka vastaa ja kenelle ja milloin.
Kirjoitan vaan yhdellä nimimerkillä,tarpeeksi sekavaa muutenkin on jo tämä touhu.

Lue lisää

Raha on välttämätön paha. Tietyn rahamäärän kanssa on tultava toimeen ja se nyt vaan on fakta, että lapset kuluttavat: ruokaa, vaatteita, asuntoa jne. Kun sulla kerran on omia lapsia, niin tiedät mitä tarkoitan.

Vaikka kuinka on auttamisen halua, niin lapsen ottaminen aiheuttaa kuluja eli tarvitaan rahaa jokapäiväiseen pärjäämiseen. Minusta ihan realistinen asenne. Jos on rahaa, on helppo hankkia itselleen elämää helpottava tukea: koska en erityisesti pidä siivoamisesta, käytän rahaa tyynesti siivojapalveluihin ja käytän säästyneen ajan mieluummin lasten kanssa.

Kyllähän jokainen uutta työpaikkaa hakiessaan/harkitessaan kysyy kuinka paljon palkkaa siitä maksetaan.

Jos rahaa ei ole, pinna kiristyy ja elämä on muutenkin tiukempaa jos jokaista penniä pitää syynätä. Eikö? Yleinen jaksaminen on helpompaa, jos tietää, että talous on kunnossa. Näin minusta.

Ja jos aloittaja ei kysynyt muita asioita, niin ehkäpä ne sitten olivat hänelle jo selvempiä. Itse ryhtyessäni tähän hommaan tunsin perheen, jossa oli sijoitettuja lapsia, joten se arkinen puoli asiasta oli hyvinkin tiedossa, liiankin tiedossa, siinä perheessä oli aika, hmm, railakasta menoa.

Tuo äiti51 vastaus on,sekaisin menee kun kaikki kirjoittaa ilman että tietää kenelle:)
Kuka on katkera?
Olen pihalla kuin lumiukko:)

AD/HD kirjoitti:

Tuo äiti51 vastaus on,sekaisin menee kun kaikki kirjoittaa ilman että tietää kenelle:)
Kuka on katkera?
Olen pihalla kuin lumiukko:)

pihalla kuin lumiukko. Huomasin kyllä, että kirjoitus meni mihin meni. Tarkoitus oli vastata "Tuntuupa vaan" kirjoitukseen. Sorry!

Elämäsi ollessa pimeydessä mainitsit, että sinua autettiin, jota haluat nyt muille jakaa sijaisvanhemmuuden muodossa. Kerropa ihan, oliko avun muoto se, että lapsesi otettiin tai annoit heidät huostaan. Ja vaikuttiko sijaisvanhemmuuteesi valintaan sossussa, että omat lapsesi olivat elämäntilantesi takia huostassa. KAIKETI LAPSESI OLIVAT HUOSTASSA SINUN JA LASTESI PARHAAKSI.

täsmennystä kysyvä kirjoitti:

Elämäsi ollessa pimeydessä mainitsit, että sinua autettiin, jota haluat nyt muille jakaa sijaisvanhemmuuden muodossa. Kerropa ihan, oliko avun muoto se, että lapsesi otettiin tai annoit heidät huostaan. Ja vaikuttiko sijaisvanhemmuuteesi valintaan sossussa, että omat lapsesi olivat elämäntilantesi takia huostassa. KAIKETI LAPSESI OLIVAT HUOSTASSA SINUN JA LASTESI PARHAAKSI.

Lue lisää

En tiedä mutta en usko, että olivat, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Minusta maailmassa on huonompiakin motiiveja sijaisvanhemmuudelle (ja monelle muulle auttamisen muodolle) kuin se, että haluaa palauttaa saamansa avun takaisin apua tarvitseville, kun itse on saanut voimaa muiden avusta. Jokainen valitsee parhaaksi katsomansa avun muodon.

Ja voisitko olla huutamatta. Ivallinen ja katkera kommenttisi oli muutenkin jo riittävän ikävää luettavaa. Oletko itse kokenut lastesi huostaanoton, etkä voi käsittää/ymmärtää/sietää, että joku muu pitää sijaisvanhemmuutta auttamisen muotona vai mistä moinen viesti?

täsmennystä kysyvä kirjoitti:

Elämäsi ollessa pimeydessä mainitsit, että sinua autettiin, jota haluat nyt muille jakaa sijaisvanhemmuuden muodossa. Kerropa ihan, oliko avun muoto se, että lapsesi otettiin tai annoit heidät huostaan. Ja vaikuttiko sijaisvanhemmuuteesi valintaan sossussa, että omat lapsesi olivat elämäntilantesi takia huostassa. KAIKETI LAPSESI OLIVAT HUOSTASSA SINUN JA LASTESI PARHAAKSI.

Lue lisää

Lapsiani ei huostaanotettu. Miksi olisi? Kävin töissä, hoidin lapset. En juonut, enkä muutenkaan ollut "hunningolla".Sain lapsille hoitoa silloin, kun olin itse olin töissä. Kunta auttoi siis niin. Ystävät ja läheiset tukivat minua muuten. En ole, enkä ole ollut katkera.Elämä tuo, mitä tuo.Niin kuin Inkeri sanoi, jokainen voi auttaa niin kuin parhaaksi katsoo. Mitä se kellekkään kuuluu. Paljon tätä hommaa tehdään sydämellä. Rahaa ei paljoa tule. Meidän sijaistyttö, joka sai kesätöitä "tienaa" kuukaudessa noin puolet enemmän, kuin minä yhdestä sijaislapsesta kuukaudessa ja hän on vasta 15 v.

äiti51 kirjoitti:

pihalla kuin lumiukko. Huomasin kyllä, että kirjoitus meni mihin meni. Tarkoitus oli vastata "Tuntuupa vaan" kirjoitukseen. Sorry!

Mukavaa että tässä saa huumorilla asiat selvitetty.

äiti51 kirjoitti:

Lapsiani ei huostaanotettu. Miksi olisi? Kävin töissä, hoidin lapset. En juonut, enkä muutenkaan ollut "hunningolla".Sain lapsille hoitoa silloin, kun olin itse olin töissä. Kunta auttoi siis niin. Ystävät ja läheiset tukivat minua muuten. En ole, enkä ole ollut katkera.Elämä tuo, mitä tuo.Niin kuin Inkeri sanoi, jokainen voi auttaa niin kuin parhaaksi katsoo. Mitä se kellekkään kuuluu. Paljon tätä hommaa tehdään sydämellä. Rahaa ei paljoa tule. Meidän sijaistyttö, joka sai kesätöitä "tienaa" kuukaudessa noin puolet enemmän, kuin minä yhdestä sijaislapsesta kuukaudessa ja hän on vasta 15 v.

Lue lisää

Mutta kun täällä sijaisvanhemmat ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että huostaanotto on nimenomaan se apu. Ja sitten vasta räätälöidään apua perheelle, mitä se sitten enää voi olla kun lapset on viety.

Miten sijoittaja suhtautui siihen, että olet itse aikanaan ollut avun saaja, lastensuojelun asiakas. Sitähän sinä käytännössä olit, meidän muiden lapset on otettu vaan huostaan. Entä miten itse nyt suhtaudut sijaislapsen kotioloihin, eikö olisi sinnekin antaa samaa tukea mitä itse aikanaan sait. Pystytkö olemaan omantuntosi kanssa sinut.

Minulle tuli ristiriitaisia ajatuksia. Onko sijaisvanhemmuus jonkinmoinen ponnahduslauta omasta elämäntilanteestasi unohdukseen omasta heikoilla olemisestasi. Kasvojen pesua yhteiskuntaan ja omaan sisimpään päin. Jokin tarve.

Älä suutu minulle, ajoittain käyn kaukanakin kalassa mietteissäni. En ole hunningolla myöskään. Mutta tällaisten asioiden kimpussa kun pitää nykyisin askarrella ja josko tästä lähtisi jotain uutta. Mitä en olisi huomannutkaan muuten, sen olen matkan varrella huomannut, että olen elänyt ihmisten parissa jotka minun olisi tullut kiertää kaukaa ja antanut itsestäni sellaiseen suuntaan mihin ei olisi pitänyt voimavarojani kohdentaa. Tämä pysäys ei sen suhteen ollut huono ollenkaan. Olin töissä käypä ja lapset hoidin, siinä ei ole minulla mitään jälkipyykkiä itseni eikä kenenkään muunkaan kanssa. Eikä ollut masennuksia eikä lain säätäjän tarkoittamia huostaanoton perusteita ole.
Kiitokset rakentavasta suorapuheisuudestasi, kumpa minunkin lasteni sijaisvanhemmat olisivat tuollaisia.

asiat niin kuin kuuluu kirjoitti:

Mutta kun täällä sijaisvanhemmat ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että huostaanotto on nimenomaan se apu. Ja sitten vasta räätälöidään apua perheelle, mitä se sitten enää voi olla kun lapset on viety.

Miten sijoittaja suhtautui siihen, että olet itse aikanaan ollut avun saaja, lastensuojelun asiakas. Sitähän sinä käytännössä olit, meidän muiden lapset on otettu vaan huostaan. Entä miten itse nyt suhtaudut sijaislapsen kotioloihin, eikö olisi sinnekin antaa samaa tukea mitä itse aikanaan sait. Pystytkö olemaan omantuntosi kanssa sinut.

Minulle tuli ristiriitaisia ajatuksia. Onko sijaisvanhemmuus jonkinmoinen ponnahduslauta omasta elämäntilanteestasi unohdukseen omasta heikoilla olemisestasi. Kasvojen pesua yhteiskuntaan ja omaan sisimpään päin. Jokin tarve.

Älä suutu minulle, ajoittain käyn kaukanakin kalassa mietteissäni. En ole hunningolla myöskään. Mutta tällaisten asioiden kimpussa kun pitää nykyisin askarrella ja josko tästä lähtisi jotain uutta. Mitä en olisi huomannutkaan muuten, sen olen matkan varrella huomannut, että olen elänyt ihmisten parissa jotka minun olisi tullut kiertää kaukaa ja antanut itsestäni sellaiseen suuntaan mihin ei olisi pitänyt voimavarojani kohdentaa. Tämä pysäys ei sen suhteen ollut huono ollenkaan. Olin töissä käypä ja lapset hoidin, siinä ei ole minulla mitään jälkipyykkiä itseni eikä kenenkään muunkaan kanssa. Eikä ollut masennuksia eikä lain säätäjän tarkoittamia huostaanoton perusteita ole.
Kiitokset rakentavasta suorapuheisuudestasi, kumpa minunkin lasteni sijaisvanhemmat olisivat tuollaisia.

Lue lisää

aivan sama mitä mieltä sij.vanhemmat mistäkin ovat, koska emme tee yhtäkään huost.ottopäätöstä, eikä meillä ole muutenkaan sossun valtuuksia.
Käsitykseni mukaan äiti-51 on saanut apua ja tukea ihmisiltä silloin, kun hänen miehensä kuoli ja hänellä oli pienet lapset ja sitten vielä lapsi sairastui ja kuoli, niin hän on kait saanut lähinnä tukea suruunsa ja jos kunnalta jotain, niin hoitotukea, mutta tuskin hän missään vaiheessa on ollut sossun asiakkaana.
Sellaiset suuret surut ja vaikeudet kasvattaa ihmistä ja saa hänet huomaamaan muidenkin ahdingon ja siitä seuraa halu auttaa muita selviämään.
Silloin kun asiat on tosi huonosti, ei voi ymmärtää, että siitä koskaan voisi mitään hyvää seurata, mutta niin usein käy, kun vihdoin sieltä murheen aallosta ylös pääsee, niin tulee ikäänkuin uutena ihmisenä ja paljon oppineena ja ymmärtää paremmin myös muiden vaikeuksia, olkoon ne mitä tahansa.
Me kaikki tarvitsemme muiden tukea jollain tasolla.
Ystävät ovat tärkeitä ja jokaisella ihmisellä on omat juttunsa läpikäytävinä. Sen olen elämäni aikana saanut huomata. Kellä on rahaa, eikä taloudellisia murheita, niin sitten mättää ihmissuhteissa tai terveyden kanssa, tai ties mitä.
Ei kenenkään elämä ole täydellistä. Omasta asenteesta riippuu paljon miten elämän haasteet ottaa vastaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja et saat lapsesi pian takaisin.

asiat niin kuin kuuluu kirjoitti:

Mutta kun täällä sijaisvanhemmat ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että huostaanotto on nimenomaan se apu. Ja sitten vasta räätälöidään apua perheelle, mitä se sitten enää voi olla kun lapset on viety.

Miten sijoittaja suhtautui siihen, että olet itse aikanaan ollut avun saaja, lastensuojelun asiakas. Sitähän sinä käytännössä olit, meidän muiden lapset on otettu vaan huostaan. Entä miten itse nyt suhtaudut sijaislapsen kotioloihin, eikö olisi sinnekin antaa samaa tukea mitä itse aikanaan sait. Pystytkö olemaan omantuntosi kanssa sinut.

Minulle tuli ristiriitaisia ajatuksia. Onko sijaisvanhemmuus jonkinmoinen ponnahduslauta omasta elämäntilanteestasi unohdukseen omasta heikoilla olemisestasi. Kasvojen pesua yhteiskuntaan ja omaan sisimpään päin. Jokin tarve.

Älä suutu minulle, ajoittain käyn kaukanakin kalassa mietteissäni. En ole hunningolla myöskään. Mutta tällaisten asioiden kimpussa kun pitää nykyisin askarrella ja josko tästä lähtisi jotain uutta. Mitä en olisi huomannutkaan muuten, sen olen matkan varrella huomannut, että olen elänyt ihmisten parissa jotka minun olisi tullut kiertää kaukaa ja antanut itsestäni sellaiseen suuntaan mihin ei olisi pitänyt voimavarojani kohdentaa. Tämä pysäys ei sen suhteen ollut huono ollenkaan. Olin töissä käypä ja lapset hoidin, siinä ei ole minulla mitään jälkipyykkiä itseni eikä kenenkään muunkaan kanssa. Eikä ollut masennuksia eikä lain säätäjän tarkoittamia huostaanoton perusteita ole.
Kiitokset rakentavasta suorapuheisuudestasi, kumpa minunkin lasteni sijaisvanhemmat olisivat tuollaisia.

Lue lisää

Kun mieheni kuoli olivat lapsemme yksityisellä päivähoitajalla, jonka kustannukset silloin joskus olivat ihan eri luokkaa, kun kunnalliset olivat. Mitään kotihoidon tukea ei siihen aikaan ketään saanut. Kunta auttoi minua siinä, että sain lapsille kunnallisen hoitopaikan paljon halvemmalla. Sain paikan jopa samasta rapusta, jossa asuimme. Kävi joskus, että hoitotäti otti lapset vielä illalla, kun oli työn puitteissa joku meno. Eli apu oli sellaista kunnan puolelta. Eli en ollut "sossun asiakas" sillä tavalla, kun itse luulit. Se muu apu mitä sain oli selkeästi omien omaisten,työkavereiden ja ystävien. Selvisin tällä konstilla aika ehjänä siihen asti, kunnes lapseni sairastui ja jaksoin tämän uuden vakavan asian kanssa. Onneksi meillä oli perheessä silloin jo "orastava" uusi isäsuhde!

Olen kanssasi samaa mieltä, että huostaanotto on aika rankka toimenpide tälläisessä onnettomuus asiassa. Kun äiti joutuu olemaan pitkään rairaalassa, niin täytyy ymmärtää sekin, että joku vastaa lapsen hoidossa sillä aikana. Se ei voi olla tavallinen hoitopaikka, kun lapsi tarvitsee hoidon 24 h.Näin on varmaan päädytty sijoittamaan lapsi vapaaehtoiseen sijoitukseen.

Mitä itse sijaisäitinä tekisin, sitä tässä mietin! Olisi tärkeää lapselle ja äidille, että heidän suhde säilyisi hyvänä. Olisi helpompi lapsen sitten kun aika tulee, niin kotiutua! Minä veisin lapsen katsomaan äitiä sairaalaan. Riippuen tietysti välimatkasta. Silloin tällöin,jos on pitkä matka tai jopa päivittäin, jos äiti olisi lähellä.Mikä paremmin parantaa sairasta, kuin rakkaiden näkeminen.

Kysyit, että onko sijaislapsi toiminta ponnahduslauta? Ei ole minulla ollut. Kaikki asiani olivat kunnossa ja olin tasapainoinen aloittamaan tämän työn. Nämä lapset, jotka minulla ovat eivät ole mitään korvikkeita menetykselleni. Olen sisäistänyt, sen että jonain päivänä he voivat palata takaisin omille vanhemmille ja minä olen sen jälkeen iloinen ja onnellinen asiasta. En katkera omistushaluinen eukko! Toivottavasti selvitys riittää.

äiti51 kirjoitti:

Kun mieheni kuoli olivat lapsemme yksityisellä päivähoitajalla, jonka kustannukset silloin joskus olivat ihan eri luokkaa, kun kunnalliset olivat. Mitään kotihoidon tukea ei siihen aikaan ketään saanut. Kunta auttoi minua siinä, että sain lapsille kunnallisen hoitopaikan paljon halvemmalla. Sain paikan jopa samasta rapusta, jossa asuimme. Kävi joskus, että hoitotäti otti lapset vielä illalla, kun oli työn puitteissa joku meno. Eli apu oli sellaista kunnan puolelta. Eli en ollut "sossun asiakas" sillä tavalla, kun itse luulit. Se muu apu mitä sain oli selkeästi omien omaisten,työkavereiden ja ystävien. Selvisin tällä konstilla aika ehjänä siihen asti, kunnes lapseni sairastui ja jaksoin tämän uuden vakavan asian kanssa. Onneksi meillä oli perheessä silloin jo "orastava" uusi isäsuhde!

Olen kanssasi samaa mieltä, että huostaanotto on aika rankka toimenpide tälläisessä onnettomuus asiassa. Kun äiti joutuu olemaan pitkään rairaalassa, niin täytyy ymmärtää sekin, että joku vastaa lapsen hoidossa sillä aikana. Se ei voi olla tavallinen hoitopaikka, kun lapsi tarvitsee hoidon 24 h.Näin on varmaan päädytty sijoittamaan lapsi vapaaehtoiseen sijoitukseen.

Mitä itse sijaisäitinä tekisin, sitä tässä mietin! Olisi tärkeää lapselle ja äidille, että heidän suhde säilyisi hyvänä. Olisi helpompi lapsen sitten kun aika tulee, niin kotiutua! Minä veisin lapsen katsomaan äitiä sairaalaan. Riippuen tietysti välimatkasta. Silloin tällöin,jos on pitkä matka tai jopa päivittäin, jos äiti olisi lähellä.Mikä paremmin parantaa sairasta, kuin rakkaiden näkeminen.

Kysyit, että onko sijaislapsi toiminta ponnahduslauta? Ei ole minulla ollut. Kaikki asiani olivat kunnossa ja olin tasapainoinen aloittamaan tämän työn. Nämä lapset, jotka minulla ovat eivät ole mitään korvikkeita menetykselleni. Olen sisäistänyt, sen että jonain päivänä he voivat palata takaisin omille vanhemmille ja minä olen sen jälkeen iloinen ja onnellinen asiasta. En katkera omistushaluinen eukko! Toivottavasti selvitys riittää.

Lue lisää

Jos Suomessa äiti sairastuu eikä isää ole tai päinvastoin, niin eikö tosiaan saa ympärivuorokautista hoitoa lapselle sairaalassaoloajaksi ilman, että luovuttaa lapsensa huostaan. Mitä eroa siinä hoidossa on, jos hoitaa lasta huostaanotettuna tai ilman huostaanottoa, kun kerran tarve on. Onko siis jokin ongelma hoitaa sairastuneen biologisen vanhemman lasta ilman huostaanottoa ja mikä tämä ongelma voisi olla.
Huostaanottohan vie paljon perusoikeuksia sekä lapselta että vanhemmalta. On järkyttävää, että ihminen sairastuessaan menettää perusoikeuksia.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos Suomessa äiti sairastuu eikä isää ole tai päinvastoin, niin eikö tosiaan saa ympärivuorokautista hoitoa lapselle sairaalassaoloajaksi ilman, että luovuttaa lapsensa huostaan. Mitä eroa siinä hoidossa on, jos hoitaa lasta huostaanotettuna tai ilman huostaanottoa, kun kerran tarve on. Onko siis jokin ongelma hoitaa sairastuneen biologisen vanhemman lasta ilman huostaanottoa ja mikä tämä ongelma voisi olla.
Huostaanottohan vie paljon perusoikeuksia sekä lapselta että vanhemmalta. On järkyttävää, että ihminen sairastuessaan menettää perusoikeuksia.

Lue lisää

Tämä on taas näitä mun ajatuksia. Voisiko olla raha? No mietitään, että hoidan sijoitettua. Saan kuukaudessa n. 400 e.hoitopalkkiota. Kun palkataan hoitaja esim. lapsen kotiin ei riitä yksi hoitaja, vaan niitä pitää olla 3, eli 3 x 8 h. = 24 h. Palkan lisäksi kunta maksaisi tietysti sosiaalikulut työntekijöistä. Kuukaudessa siitä tulisi ihan eri summa, kuin minä saan! Olen Helinä kanssasi samaa mieltä, että huostaanotto on aika traumaattinen kokemus äidille, jolla muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeaa. Tässä mietin, että onhan meilläkin ollut lapsia lyhyitä aikoja, joita ei ole huostaanotettu.Ovat olleet hoidossa vaan siihen asti, kun äiti kuntoutuu! Meidän nämä lapset ovat olleet niitä, joiden äiti on ollut hoidossa alkoholin takia!

äiti51 kirjoitti:

Tämä on taas näitä mun ajatuksia. Voisiko olla raha? No mietitään, että hoidan sijoitettua. Saan kuukaudessa n. 400 e.hoitopalkkiota. Kun palkataan hoitaja esim. lapsen kotiin ei riitä yksi hoitaja, vaan niitä pitää olla 3, eli 3 x 8 h. = 24 h. Palkan lisäksi kunta maksaisi tietysti sosiaalikulut työntekijöistä. Kuukaudessa siitä tulisi ihan eri summa, kuin minä saan! Olen Helinä kanssasi samaa mieltä, että huostaanotto on aika traumaattinen kokemus äidille, jolla muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeaa. Tässä mietin, että onhan meilläkin ollut lapsia lyhyitä aikoja, joita ei ole huostaanotettu.Ovat olleet hoidossa vaan siihen asti, kun äiti kuntoutuu! Meidän nämä lapset ovat olleet niitä, joiden äiti on ollut hoidossa alkoholin takia!

Lue lisää

että miksi pitää olla se huost.ottopäätös. Ihan samalla tavalla ja samalla hinnalla sijarit hoitaa lapset, jotka hoitoa tarvitsevat. Oli huost.otettu tai ei.
Ei sij.perheessä asuminen mun mielestä voi edellyttää huost.ottoa.
Mehän emme edes niitä papereita koskaan näe. Sossujen pitäis pystyä nää hoitamiset hjärjestämään ilman huost.ottoa. Sijarit tuskin koskaan kyselee minkään päätösten ja papereiden perään. Riittää kun saamme tietää hoidon tarpeen.

amalia kirjoitti:

että miksi pitää olla se huost.ottopäätös. Ihan samalla tavalla ja samalla hinnalla sijarit hoitaa lapset, jotka hoitoa tarvitsevat. Oli huost.otettu tai ei.
Ei sij.perheessä asuminen mun mielestä voi edellyttää huost.ottoa.
Mehän emme edes niitä papereita koskaan näe. Sossujen pitäis pystyä nää hoitamiset hjärjestämään ilman huost.ottoa. Sijarit tuskin koskaan kyselee minkään päätösten ja papereiden perään. Riittää kun saamme tietää hoidon tarpeen.

Lue lisää

Kunnat saa huostaanotettujen lasten kuluista valtionapua,käsittääkseni sitä apua ei tule muihin lastensuojelun tukitoimiin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos Suomessa äiti sairastuu eikä isää ole tai päinvastoin, niin eikö tosiaan saa ympärivuorokautista hoitoa lapselle sairaalassaoloajaksi ilman, että luovuttaa lapsensa huostaan. Mitä eroa siinä hoidossa on, jos hoitaa lasta huostaanotettuna tai ilman huostaanottoa, kun kerran tarve on. Onko siis jokin ongelma hoitaa sairastuneen biologisen vanhemman lasta ilman huostaanottoa ja mikä tämä ongelma voisi olla.
Huostaanottohan vie paljon perusoikeuksia sekä lapselta että vanhemmalta. On järkyttävää, että ihminen sairastuessaan menettää perusoikeuksia.

Lue lisää

Jos perheellä on tukiperhe silloin lapset menevät tukiperheeseen tilanteessa että vanhempi sairastuu. Jos taas ei ole tukiperhettä tulevat avohuollon tukitoimena ns.kriisipaikalle.
Avohuollon tuki voi kestää jopa puolivuotta.Huostaan ottoa ei tarvitse tehdä.

AD/HD kirjoitti:

Kunnat saa huostaanotettujen lasten kuluista valtionapua,käsittääkseni sitä apua ei tule muihin lastensuojelun tukitoimiin.

Kyseessä on sitten valtiovallan tekemä poliittinen ratkaisu ohjata porkkanalla kuntia lisäämään huostaanottomääriä mm. sairaalaan joutuneen yksinhuoltajan tapauksissa ja sen kaltaisissa. Kukahan on tämän konseptin esittelijä ja ideanikkari, ja mikä puolue on massiivisen huostaanottorahoituksen pääarkkitehti. Tämä olisi hyvä selvittää ennen seuraavia vaaleja, jotta äänestäjät tietävät, minkälaisia lastensuojelu- ja perhearvoja oikeastaan ollaankaan äänellämme kannattamassa. Eihän tämänkaltainen rahallisen tuen ohjaus huostaanottoihin ole mitään sattumaa, vaan aivan tarkoitushakuista ideologista toimintaa. Sijari pystyy perheeseensä ottamaan hoitoon yhtä hyvin lapsen, jonka äiti/isä on sairaalassa, vaikkei lapsen statusta muutetakkaan huostaanotetuksi lapseksi. Harva sairaalaan joutunut kuitenkaan menettää puhetaitonsa ja päätöksentekokykynsä lapsensa asioihin. Lisäksi vaikeat ja kalliit huoltopalaverit sun muut huostaanoton purku- ja/tai vahvistamisbyrokratia jäisi kokonaan pois kuormittamasta sosiaalipalvelusektoria, jolloin todellisiin ongelmatapauksiin riittäisi paremmin resursseja.
Kuka siis keksi tämän rahoitusmuodon, joka johtaa ylimääräisiin ja tarpeettomiin huostaanottoihin, aiheuttaa pelkoa ja murhetta laajalti sairastuneiden ihmisten elämään ja leimaa ihmiset, niin lapset vaikean lapsuuden kokeneiksi kuin heidän vanhempansa tarpeettomasti kykenemättömiksi vanhemmuuteen loppuiäkseen, rikkoo ihmisten väliset läheissuhteet ja aiheuttaa viranomaisille valtaoikeuksia, joihin heidän kykynsä eivät yllä. KUKA sen keksi ja KOSKA. Näinhän ei ole aina ollut.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyseessä on sitten valtiovallan tekemä poliittinen ratkaisu ohjata porkkanalla kuntia lisäämään huostaanottomääriä mm. sairaalaan joutuneen yksinhuoltajan tapauksissa ja sen kaltaisissa. Kukahan on tämän konseptin esittelijä ja ideanikkari, ja mikä puolue on massiivisen huostaanottorahoituksen pääarkkitehti. Tämä olisi hyvä selvittää ennen seuraavia vaaleja, jotta äänestäjät tietävät, minkälaisia lastensuojelu- ja perhearvoja oikeastaan ollaankaan äänellämme kannattamassa. Eihän tämänkaltainen rahallisen tuen ohjaus huostaanottoihin ole mitään sattumaa, vaan aivan tarkoitushakuista ideologista toimintaa. Sijari pystyy perheeseensä ottamaan hoitoon yhtä hyvin lapsen, jonka äiti/isä on sairaalassa, vaikkei lapsen statusta muutetakkaan huostaanotetuksi lapseksi. Harva sairaalaan joutunut kuitenkaan menettää puhetaitonsa ja päätöksentekokykynsä lapsensa asioihin. Lisäksi vaikeat ja kalliit huoltopalaverit sun muut huostaanoton purku- ja/tai vahvistamisbyrokratia jäisi kokonaan pois kuormittamasta sosiaalipalvelusektoria, jolloin todellisiin ongelmatapauksiin riittäisi paremmin resursseja.
Kuka siis keksi tämän rahoitusmuodon, joka johtaa ylimääräisiin ja tarpeettomiin huostaanottoihin, aiheuttaa pelkoa ja murhetta laajalti sairastuneiden ihmisten elämään ja leimaa ihmiset, niin lapset vaikean lapsuuden kokeneiksi kuin heidän vanhempansa tarpeettomasti kykenemättömiksi vanhemmuuteen loppuiäkseen, rikkoo ihmisten väliset läheissuhteet ja aiheuttaa viranomaisille valtaoikeuksia, joihin heidän kykynsä eivät yllä. KUKA sen keksi ja KOSKA. Näinhän ei ole aina ollut.

Lue lisää

Miksi mielenterveys- tai neurologisesti sairastunut lapsi otetaan huostaan mutta nuhakuumepotilasta ei? Mitkä kaikki lapsen sairaudet on merkitty huostaanottoluetteloon? Miksi sairaus on huostaanoton peruste?

Ja sitten vielä tää, että jos joku naapurin lapsi kyllästyy lapseesi niin häntähän kannattaa alkaa kiusata koulussa. Seurauksena lapsesi huostaanotto. Naapurin lapsi voi ottaa uuden uhrin ja kokeilla toimiiko jännä valtaleikki taas. Meillähän ei nimittäin heikompaa perinteisesti lähdetä suojelemaan vaan heikot aikuiset meillä asettuvat pääsääntöisesti vahvemman lapsen puolelle, näin ovat pienenä jo koulussa oppineet käyttyäytymään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyseessä on sitten valtiovallan tekemä poliittinen ratkaisu ohjata porkkanalla kuntia lisäämään huostaanottomääriä mm. sairaalaan joutuneen yksinhuoltajan tapauksissa ja sen kaltaisissa. Kukahan on tämän konseptin esittelijä ja ideanikkari, ja mikä puolue on massiivisen huostaanottorahoituksen pääarkkitehti. Tämä olisi hyvä selvittää ennen seuraavia vaaleja, jotta äänestäjät tietävät, minkälaisia lastensuojelu- ja perhearvoja oikeastaan ollaankaan äänellämme kannattamassa. Eihän tämänkaltainen rahallisen tuen ohjaus huostaanottoihin ole mitään sattumaa, vaan aivan tarkoitushakuista ideologista toimintaa. Sijari pystyy perheeseensä ottamaan hoitoon yhtä hyvin lapsen, jonka äiti/isä on sairaalassa, vaikkei lapsen statusta muutetakkaan huostaanotetuksi lapseksi. Harva sairaalaan joutunut kuitenkaan menettää puhetaitonsa ja päätöksentekokykynsä lapsensa asioihin. Lisäksi vaikeat ja kalliit huoltopalaverit sun muut huostaanoton purku- ja/tai vahvistamisbyrokratia jäisi kokonaan pois kuormittamasta sosiaalipalvelusektoria, jolloin todellisiin ongelmatapauksiin riittäisi paremmin resursseja.
Kuka siis keksi tämän rahoitusmuodon, joka johtaa ylimääräisiin ja tarpeettomiin huostaanottoihin, aiheuttaa pelkoa ja murhetta laajalti sairastuneiden ihmisten elämään ja leimaa ihmiset, niin lapset vaikean lapsuuden kokeneiksi kuin heidän vanhempansa tarpeettomasti kykenemättömiksi vanhemmuuteen loppuiäkseen, rikkoo ihmisten väliset läheissuhteet ja aiheuttaa viranomaisille valtaoikeuksia, joihin heidän kykynsä eivät yllä. KUKA sen keksi ja KOSKA. Näinhän ei ole aina ollut.

Lue lisää

mun käsityksen mukaan se laki keksittiin demareiden ollessa vallan kahvassa.
Nyt en tiedä olenko väärässä, mutta on sellanen muistikuva, että toi laki olisi jo purettu, ettei enää maksettais kunnille huost. ototoista.

amalia kirjoitti:

mun käsityksen mukaan se laki keksittiin demareiden ollessa vallan kahvassa.
Nyt en tiedä olenko väärässä, mutta on sellanen muistikuva, että toi laki olisi jo purettu, ettei enää maksettais kunnille huost. ototoista.

Lue lisää

Vahvemmin se lasten massiivinen huostaanotto on kuulunut maailmansivu sosialistiseen malliin, joten lienet amalia oikeassa.

sijaisäiti kirjoitti:

Jos perheellä on tukiperhe silloin lapset menevät tukiperheeseen tilanteessa että vanhempi sairastuu. Jos taas ei ole tukiperhettä tulevat avohuollon tukitoimena ns.kriisipaikalle.
Avohuollon tuki voi kestää jopa puolivuotta.Huostaan ottoa ei tarvitse tehdä.

Lue lisää

Nyt sitten alkaa hommata sitä tukiperhettä ihan siltä varalta että joskus sairastun tai joudun esim onnettomuuteen.
Kannattasiko kaikkien suomalaisten ryhtyä samoihin varotoimenpiteisiin?
Jos kotiavun tarpeessa olevat perheet joutuvat lastensuojelun asiakkaaksi ja lapset huostaan,jotain on vialla.
Jos neurologisesta/psykiatrisesta sairaudesta kärsivät lapset joutuvat pois kotoaan,jotain on vialla.
Ja ennenkuin joku älähtää,lastensuojelun ja sijasiperheiden tarve on,systeemi vain ei toimi.
Lapsia turhaan huostaan,lapsia liian myöhään huostaan ja ikävä kyllä lapsia ojasta allikkoon,huonoon sijaisperheeseen.
Eikö näin ole?

AD/HD kirjoitti:

Nyt sitten alkaa hommata sitä tukiperhettä ihan siltä varalta että joskus sairastun tai joudun esim onnettomuuteen.
Kannattasiko kaikkien suomalaisten ryhtyä samoihin varotoimenpiteisiin?
Jos kotiavun tarpeessa olevat perheet joutuvat lastensuojelun asiakkaaksi ja lapset huostaan,jotain on vialla.
Jos neurologisesta/psykiatrisesta sairaudesta kärsivät lapset joutuvat pois kotoaan,jotain on vialla.
Ja ennenkuin joku älähtää,lastensuojelun ja sijasiperheiden tarve on,systeemi vain ei toimi.
Lapsia turhaan huostaan,lapsia liian myöhään huostaan ja ikävä kyllä lapsia ojasta allikkoon,huonoon sijaisperheeseen.
Eikö näin ole?

Lue lisää

tai muuta omaa tukiverkkoa? Kyllä minusta oli itsestään selvää, että siskoni sairastuessa hänen lapsensa tulevat meille. Ei meiltä kukaan sossujen puolelta ole mitään kysellyt, vaikka pojat meillä edelleen ovatkin, varmasti sossut tietävät lapsista, kun käyvät "virallisesti" sijoitettuja seuraamassa. En nyt ihan hevillä usko, että sairastuessasi lapset tuosta vaan viedään vaikka niin nyt jollekulle täällä olisi käynytkin....

Inkeri70 kirjoitti:

tai muuta omaa tukiverkkoa? Kyllä minusta oli itsestään selvää, että siskoni sairastuessa hänen lapsensa tulevat meille. Ei meiltä kukaan sossujen puolelta ole mitään kysellyt, vaikka pojat meillä edelleen ovatkin, varmasti sossut tietävät lapsista, kun käyvät "virallisesti" sijoitettuja seuraamassa. En nyt ihan hevillä usko, että sairastuessasi lapset tuosta vaan viedään vaikka niin nyt jollekulle täällä olisi käynytkin....

Lue lisää

Jos lapsi muuttaa kotoaan johonkin muualle niin kyllä pitää tehdä ilmoitus viranomaisille ja silloin sossut valpastuvat. Suomessa ei lapsia saa vapaasti antaa toisten ihmisten koteihin noin vain omin nokkineen. Lyhytaikaisesti vain.