Itse tein väikkäriä neljä vuotta huonolla palkalla. Nyt sitten olen post-doccina huonolla palkalla edelleen. Toivottavasti löytyy hyvä töpaikka vihdoin viimein. Tutut, jotka jätti jatko-opiskelut väliin tienaa paljon paremmin kuin minä.
kannattaako jatko-opiskelu
ollenkaan
21
10936
Vastaukset
- JKL
...olen jatko-opiskelija (humanisti). Ei tätä todellakaan "kannata" tehdä, jos haluaa rikastua (maallista mammonaa). Tavoitteet pitää olla ihan muualla kuin rahassa. Tietysti toivoo, että toimeen tulee, nyt ja tulevaisuudessa, mutta itse ainakin teen tätä täysin mielenkinnosta, lähes intohimosta. Kyllä tutkimus osaa joskus myös palkita, ainakin minun mielestäni.
- tekn.lis. vasta
"viisastella", mutta et kai oikeasti ole kuvitellut, että tää olis joku taloudellinen sijoitus?! Siitähän jatko-opinnoissa ei oo ollenkaan kyse. Varmasti 99% perustutkinnon suorittajista saa fyrkkaa enemmän kuin meikäläiset. Terveydenhoitajakin nappaa enemmän kuin lisuri luonnontiedealalla, saati sitten esim. sairaanhoitaja; sellaisista tuloista voin vain haaveilla:) Kun siihen ottaa huomioon vielä osittain apurahalla roikkumisen niin jää ne eläkekertymätkin vielä puuttumaan.
Kyllä tässä on ihan kutsumuksesta kyse, jos tähän leikkiin lähtee. Itsellä valinta oli helppo koska tutkijanura oli ollut jo niin pitkään ainoa kiinnostuksen kohde.
Jos jostain syystä tästä lipeäisikin vaikka yrityspuolelle väikkärin jälkeen, niin onhan se selvää, että laahaan tuloissa rivi-inssiin verrattuna vuosikausia jäljessä. - Eräs tri
Suoraan kysymykseen suora vastaus: ei kannata. Toisaalta riippuu sitä, mitä itse haluat.
Minä tein väikkärin apurahoilla ja olin pari vuotta postdoccina huonolla palkalla. Työ oli toki mielenkiintoista, koska olin itse määritellyt tutkimusaiheeni.
Sitten apurahataivas meni kiinni. Työnhaku reistaili, koska tohtorius on selkeä dismeriitti. Jopa tutkijan paikkaa on vaikea saada, koska olin joko liian juniori tai liian seniori tai liian väärältä alalta. Vastavalmistuneen tohtorin on vaikea työllistyä vaativiin tutkimustehtäviin, jos kilpahakijoina on dosentteja ja entisiä professoreja. Toisaalta tohtori ei myöskään saa sellaista tutkijan paikkaa, jossa ei edellytetä tohtorin tutkintoa, koska työnantaja ajattelee, että työ on junioritason tutkimusta ja tohtori lähtee heti pois, kun tulee parempi paikka tarjolle. Kaiken tämän lisäksi tutkijan alan pitää olla täsmälleen oikea työtä ajatellen, muuten joku muu saa paikan. Eli vaikka työhön haettaisi vain "tutkijaa" ilman substanssivaatimuksia, siis tutkijaa, joka osaa käsitellä informaatiota, aina löytyy joku toinen, jolla on vähän substanssiosaamistakin.
Oma ratkaisuni oli lähteä asiantuntijatehtäviin ensin ulkomaille, sitten takaisin Suomeen. Tieteen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, mutta palkka oli hyvä. Niissä hommissa tohtorius oli hyvä lisä, mutta ei mikään varsinainen etu.
Nyt ongelma on se, että alani asiantuntijatehtäviä ei Suomessa ole kuin kourallinen. Tällä hetkellä olenkin työtön.
Olen vakavasti pohtinut mahdollisuutta kouluttautua täysin uuteen ammattiin. Harkitsen jotakin sellaista ammattia -- ei siis mitään lapiohommia -- jonka vaatima koulutus minun opiskelupohjallani olisi mahdollisimman lyhyt ja jossa työllistyminen olisi mahdollisimman varmaa.
Tulevaisuutta olen ajatellut siten, että tekisin oman alani asiantuntijatehtäviä aina, kun siihen olisi tilaisuus. Muina aikoina, joita kokemukseni perusteella on aika paljon, tekisin mahdollisen uuden ammattini mukaisia tehtäviä.
Kumulatiivisessa palkassa olen kyllä hävinnyt kaikille tuttavilleni ja muillekin mennen tullen. En tarkoita nyt pelkästään niitä, jotka menivät suoraan peruskoulusta tai lyhyen koulutuksen jälkeen töihin ja ovat saaneet keskivertopalkkaa siitä lähtien tasaisesti. Tarkoitan myös niitä, jotka suorittivat korkeakoulututkinnon ja menivät sitten töihin. Kaikilla on parempi taloudellinen tilanne kuin minulla. Eläkekysymyksiä en edes uskalla miettiä.
Toisaalta olen saanut tehdä sitä, mitä olen kulloinkin halunnut. Paitsi silloin, kun en ole tehnyt mitään.
Tohtorina olet jo sulkenut todennäköisesti monta ovea takanasi. Uusia ei aukea kuin muutama, ja niihin on kova tungos.
Sinuna harkitsisin vakavasti siirtymistä tutkimusmaailmasta muualle. Muu työkokemus ei ole haitaksi. Minulle se on ollut pelastus, vaikka tällä hetkellä tilanne onkin vähän hetteinen. Ainakin mahdollisuuksia on enemmän kuin pelkällä alani tutkijalla.- jladjkdj
Minä taas olen siinä tilanteessa, että olen aloittelemassa jatko-opintoja, mutta olo on kuin tulisilla hiilillä ja todella ahdistunut, sillä en todellakaan tiedä, onko työ kaikkien niiden kärsimysten arvoista, joita eteen tulee. Lisäksi tiedän, että jatko ei todellakaan kannata minun tapauksessani, sillä en ole saanut työtä maisterinakaan. Toisalta, luulen että yliopisto on ainoa paikka, jossa pystyn työskentelemään. Minulle kirjoittaminen on vähän niin kuin rakkaussuhde, eli suhtaudun siihen lähinnä tunteella. Vaikka järjellä tiedän että humanistisen alan jatko-opinnot eivät minua hyödytä millään tavalla, koska olen ns. villatakkimaisteri, joka ei misään yrityselämäsä pärjää. Olen turha ihminen, niin se on.
- millä olet
jladjkdj kirjoitti:
Minä taas olen siinä tilanteessa, että olen aloittelemassa jatko-opintoja, mutta olo on kuin tulisilla hiilillä ja todella ahdistunut, sillä en todellakaan tiedä, onko työ kaikkien niiden kärsimysten arvoista, joita eteen tulee. Lisäksi tiedän, että jatko ei todellakaan kannata minun tapauksessani, sillä en ole saanut työtä maisterinakaan. Toisalta, luulen että yliopisto on ainoa paikka, jossa pystyn työskentelemään. Minulle kirjoittaminen on vähän niin kuin rakkaussuhde, eli suhtaudun siihen lähinnä tunteella. Vaikka järjellä tiedän että humanistisen alan jatko-opinnot eivät minua hyödytä millään tavalla, koska olen ns. villatakkimaisteri, joka ei misään yrityselämäsä pärjää. Olen turha ihminen, niin se on.
En kyllä itse ole väitellyt, mutta luulen että riippuu alasta kannattaako tohtorius vai ei. Omalla alalla (biotieteissä) tuntuu olevan niin että maisterin tutkinnolla ei vielä pääse mihinkään töihin. Paikat joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto menevät aina tohtoreille.
- niin...
Arvostan yliopistomaailmaa, mutta entä kun tulette reaalimaailmaan: ei mitään suhteellisuudentajua! Niitä jälkiä joutuu pikkuvirkamies korjaamaan vuosia! Ihmeellistä tämä maailmojen runsaus...
- rgtrfhjztkl
tutulta kuulostaa...
Itse olen ajatellut muuttaa suuntaa. Ajatuksena on kouluttautua työtä samalla tekien. Ei siis mitään tutkimusta. Koulutuksen pohjavaatimus on yliopistotutkinto. Eli tohtoriudesta ei oo mitään hyötyä tässä tapauksessa.
Oma alani on aika spesiiali ja Suomessa ei juurikaan omia hommia löydy. Lähinnä muutamasta yliopistosta. Ja nekin olisi sitten vaan sellasia muutaman vuoden tutkijatohtori hommia. - fiiliksiä
jladjkdj kirjoitti:
Minä taas olen siinä tilanteessa, että olen aloittelemassa jatko-opintoja, mutta olo on kuin tulisilla hiilillä ja todella ahdistunut, sillä en todellakaan tiedä, onko työ kaikkien niiden kärsimysten arvoista, joita eteen tulee. Lisäksi tiedän, että jatko ei todellakaan kannata minun tapauksessani, sillä en ole saanut työtä maisterinakaan. Toisalta, luulen että yliopisto on ainoa paikka, jossa pystyn työskentelemään. Minulle kirjoittaminen on vähän niin kuin rakkaussuhde, eli suhtaudun siihen lähinnä tunteella. Vaikka järjellä tiedän että humanistisen alan jatko-opinnot eivät minua hyödytä millään tavalla, koska olen ns. villatakkimaisteri, joka ei misään yrityselämäsä pärjää. Olen turha ihminen, niin se on.
tässä oli itsellänikin, kun syksyllä aloitin jatko-opinnot. En tosiaankaan tiennyt, että onko siinä mitään järkeä ja olisiko parempi mennä vaan töihin, töitäkin maisterina saisi. Probleema onkin se, että itseäni ei nuo työt, joita maisterina voisi tehdä kiinnosta, vaan nimenomaan tutkijan työ. Sama juttu mullakin, että kirjottaminen on mulle se juttu. Joskus kuitenki mietityttää tää epävarmuus tutkimuksen rahoituksesta ja sitten tulevaisuudessa niistä töistä...Ja vihaan epävarmuutta. Mutta tälle tielle on lähdetty ja aikomus oli mennä loppuun saakka. En usko, että kovinkaan herkkua aina on, mutta...
- yhden maailman asukki
niin... kirjoitti:
Arvostan yliopistomaailmaa, mutta entä kun tulette reaalimaailmaan: ei mitään suhteellisuudentajua! Niitä jälkiä joutuu pikkuvirkamies korjaamaan vuosia! Ihmeellistä tämä maailmojen runsaus...
Onko muitakin maailmoja olemassa? Minä kun luulin, että yliopistoihmiset ja yritysmaailman ihmiset asuvat ja elävät ihan samassa maailmassa...
Millä tavalla yliopistomaailma on vähemmän reaalinen kuin sen ulkopuolinen maailma? Onko teorisointi vähemmän reaalista kuin käytäntö? Onko järki vähemmän reaalista kuin tunne? Onko lukeminen vähemmän reaalista kuin puhuminen? Onko istuminen vähemmän reaalista kuin liikkuminen? Ei. Kysymys on arvokäsityksistä.
Mitä tulee suhteellisuudentajuun, niin yliopistossa sitä oppii paremmin kuin yritysmaailmassa, nimittäin esimerkiksi prof. Kari Enqvistin ohjauksessa. ;)
PS. Monen maailman teoretisoinnista: Monesta maailmasta voidaan puhua metaforisessa mielessä (esim. Karl Popperin kolmen maailman "ontologia") tai esimerkiksi loogisen semantiikan mielessä (mahdollisten maailmojen semantiikka, esim. tarkastellaan uskomusmaailmoja doksastisessa logiikassa).
- paisuu
Jos et pärjäisi työelämässä ilman tohtorintutkintoa, et pärjää sen paremmin tohtorinakaan. Jotain tämmöistä ehkä aina aavistelinkin, mutta totuus selvisi pikku hiljaa väitöksen jälkeisinä pätkätutkijavuosina. Masentavaa aikaa.
Hyvästi tekniikka! Nyt opiskelen muuta alaa. Kuudestoista vuosi akateemisissa opinnoissa meneillään... talous on syöksykierteessä mutta mielenterveys parempi. Toki toivon, että jossain tulevassa elämäntilanteessa tohtorinpapereista on vielä hyötyä. Tutkijanuraan ei kyllä enää ole mahdollisuuksia.- Eräs tri
Kannattaa toivoa, ettei tohtoriudesta olisi ainakaan kovin suurta haittaa... ;) Minulle nimittäin on toisinaan ollut.
Suurin ilo on ollut se, että "tutkimustyötä" voi tehdä muuallakin kuin akateemisessa maailmassa tai tutkimuslaitoksissa. Ehkä työllistyt joskus aivan toiselle alalle, jossa voit tehdä lyhyitä keikkoja konsultointi-, asiantuntija- ja tutkimuspuolelle. Niistä saa hyvin rahaa, mutta sinne ei tarvitse jumittua koko työuran ajaksi. Tohtorius edesauttaa sellaisten toimeksiantojen saamista eikä assari/yliassari/proffavuosien lukumäärällä tai julkaisuluettelon pituudella ole merkitystä. - hyviä pointteja
Eräs tri kirjoitti:
Kannattaa toivoa, ettei tohtoriudesta olisi ainakaan kovin suurta haittaa... ;) Minulle nimittäin on toisinaan ollut.
Suurin ilo on ollut se, että "tutkimustyötä" voi tehdä muuallakin kuin akateemisessa maailmassa tai tutkimuslaitoksissa. Ehkä työllistyt joskus aivan toiselle alalle, jossa voit tehdä lyhyitä keikkoja konsultointi-, asiantuntija- ja tutkimuspuolelle. Niistä saa hyvin rahaa, mutta sinne ei tarvitse jumittua koko työuran ajaksi. Tohtorius edesauttaa sellaisten toimeksiantojen saamista eikä assari/yliassari/proffavuosien lukumäärällä tai julkaisuluettelon pituudella ole merkitystä.Voin sanoa, että ei sen ole Ekonominakaan helppo saada töitä edes Helsingistä. Ylipäänsä koulutettuja on aivan liikaa työpaikkoihin nähden. Eivätkä koulutetut tähän yhteiskuntaan ryhdy mielellään yrittäjiksikään.
Voin sanoa, että Helsingissä tarjotaan kyllä pitkää päivää tehtäväksi. Mutta verojen ja korkeiden asumiskustannusten sekä pendelöinnin jälkeen jää helposti vain "rupia...".
Oma pelastukseni on Ekonomina ollut se, että teen käsin huoneistoremontteja. Vaikka kirjaimia on muitakin tutkinnon lisäksi, ja olen tehnyt aikanaan gradunkin vimoisen päälle tilaustyönä.
Voin sanoa rehellisesti että on kannattavampaa jättää valmistumatta kuin valmistua nollan arvoisilla papereilla, säilyy ainakin opiskelija status.
Itselläni on ollut virhe se, että olen valmistunut neljässä vuodessa.
Niinikään se, että olen työnhaastattelussa leimattu ylikoulutetuksi tai käytännön työtä osaamattomaksi, on omaa luokkaansa. Töitä olen tehnyt lapsesta asti.
Olen kyllä onnellisempi tehdessä huoneistoremontteja kuin ollessani kaulusköyhäilistönä jossain (funktiossa).
- täältä-->
ei kannata jatkaa yliopistolla jos haluaa työn kannattavaksi palkkamielessä. suurin anti jatko-opiskelusta pitäisi olla tutkijantaidot ja työkokemus. jatko-opintojen kannattavuus uramielessä onkin sitten eri juttu. riippuu niin paljon alasta ja jopa pääaineesta. itse olen rahoituksen alalla, joka on yksi niitä, jossa jatko kannattaa. en usko että suurta eroa näkee uran alkuvaiheessa. varmasti ne jotka ovat jo 4-5 vuotta olleet firmassa peruskoulutuksen jälkeen, ovat paremmin palkattuja ja paremmassa asemassa. lasken että ura etenee nopeampaan valmiimmalla ja koulutetummalla henkilöllä. viimeistään siinä vaiheessa kun firmaan haetaan uutta johtokunnan jäsentä tai osakasta, sinne halutaan mieluummin tohtorinarvon omaava kaveri kuin maisteri, jos muuten ovat tasoissa näyttönsä ja pärstäkertoimensa osalta. tuskin ovat edes tasoissa. olen huomannut että maisterit eivät osaa juuri mitään. itse en olisi ollut valmis esim. esitystaidoiltani vielä tuoreena maisterina. nyt sekin luonnistuu jo kivasti. luennointi ja opettaminen on auttanut paljon. toinen mahdollisuus on tietysti osa-aikainen väitöskirjan teko. loppujen lopuksi siinä mennään kuitenkin työn ehdoilla eli tuskinpa jaksat klo 17 alkaa 8 tunnin työpäivän jälkeen väsäämään väikkäriä. lyhyempi työpäivä taas tuo stressiä taloudellisesta pärjäämisestä. hankalaa siis. threadin aloittajan kannattaa siis verrata palkkaansa vasta kun tekee vastaavia hommia kuin muut ja vasta muutaman vuoden kuluttua. jos nyt jotain konkreettista palkkaa itselleni pyytäisin tohtoriksi valmistuttuani, niin olisi se jotain 3500 kieppeillä. työnantaja arvostaa myös sitä, että tuntee oman arvonsa. kunhan ei pyydä enempää kuin hän itse tienaa. tietysti tietyt tehtävät palkitsevat paremmin. esim. yritystutkimushommista uskaltaisin varmasti pyytää lähelle 4000 suoraan koulun penkiltä. ehkä voisin luvata koeajaksi jopa puolet tuosta mutta sen jälkeen kokonaan. rahoituksen maistereitakin on jo vähän, joten voin vain kuvitella tohtoreiden kysynnän. kaikki riippuu kuitenkin niin paljon tilanteesta, että yleistäminen lienee mahdotonta. tuossa voisi sellaisen 1-1,5 vuotta puurtaa ja alkaa sen jälkeen katselemaan parempia paikkoja. tietysti antaisin silloisen työnantajani ymmärtää että olen lähtökuopissa, jolloin voi odottaa jotain tarjousta, jos työn jälki on tyydyttänyt. joku humanisti siellä nyt varmaan ajattelee että onpa suuruudenhullu kaveri, mutta tämmönen se on mualima. kattokaapa huvikseen yritystutkimuksen keskipalkkoja, niin näätte tuonkin ihmeen. paikkoja on tietysti vähän suomessa, mutta sopivalla supliikilla ja itsensä markkinoinnilla nekin paikat saa. vertailun vuoksi ajatelkaapa markkinointia. mitä tutkimista siinä on? koulu pursuaa opiskelijoitakin yli äyräitten. jos se olisi ollut pääaineeni, tuskin olisin jatkanut opintoja. markkinointitehtävien ratkaisut ovat mielestäni niin ad hoc, että maisteri riittää siihen. tietysti tohtorius on tapa erottautua tt-markkinoilla. ja jos itse olisin ta, niin lähtisin maistereiden kanssa kyllä enemmän suoritustason hommista liikkeelle ja tohtoreilla enemmän ajattelutyötä vaativista hommista. poikkeuksellisia maistereita tosin on, jotka ovat jo valmiita työelämän vaativiin tehtäviin. ehkä itsekin olisin ollut parin vuoden sisällä. summa summarum, kyllä mielestäni tohtori menee firmaan eri statuksella kuin maisteri, vaikka samoja hommia tekisi samalla palkalla. enemmän siltä odotetaan. jos joku maisteri pistetään edelleni esim. noissa johtokuntavalinnoissa, niin aika äkkiä meikäläisellä nousisi kytkin, vaikka se tarkoittaisi pientä takapakkia urakehityksessä. firmassa on silloin jotain mätää. en jäisi odottamaan uutta tilaisuutta milloin ties. pari vuotta seuraavassa firmassa ja sitten uusi yritys siellä.
- teoria vs. käytäntö
tuolla oli taas jotain puhetta teoriasta ja käytännöstä. mistä luulette että ne teoriat tulevat? hatustako? ei, vaan jostain havainnosta tai ilmiöstä, eli käytännöstä. tuo on just tota maisteritason läppää että "jutut on liian teoreettisia".
jäikö kysyttävää jostain?
p.s. tuo lopullinen totuus -läppä oli tietysti kärjistys, jolla halusin herättää huomiota. että ei tule sitten sen suhteen epäselvyyksiä. - tarkka työtehtävä
teoria vs. käytäntö kirjoitti:
tuolla oli taas jotain puhetta teoriasta ja käytännöstä. mistä luulette että ne teoriat tulevat? hatustako? ei, vaan jostain havainnosta tai ilmiöstä, eli käytännöstä. tuo on just tota maisteritason läppää että "jutut on liian teoreettisia".
jäikö kysyttävää jostain?
p.s. tuo lopullinen totuus -läppä oli tietysti kärjistys, jolla halusin herättää huomiota. että ei tule sitten sen suhteen epäselvyyksiä.juu, tuolla ylempänä oli yksi tärkeä juttu, eli tutkijanhomman yritysmaailmassakin on oltava juuri sopiva. ette varmaan tee tätä virhettä, mutta sanonpahan kuitenkin. eli älkää menkö työvoimatoimiston listoille roikkumaan. siellä tantta katsoo vain, että tutkija, jaahas. näille tantoille kaikki tutkijat ovat samaa massaa oppiaineesta riippumatta. jos satut saamaan sitten jonkun ns. väärän alan tutkijanpaikan, niin se täytyy ottaa vastaan. siinähän olet sitten muutaman vuoden ja tutkinto vanhenee. about 5 vuoden työkokemuksen jälkeen sillä on paljon suurempi paino kuin opinnoilla 5 vuotta sitten. uusi kuoppa ja katastrofi on valmis, jos jäät työttömäksi. pakkohan se tietysti on mennä listoille jos rahat loppuu ja työpaikkaa ei kuulu. pyrkikää kuitenkin välttämään sitä viimeiseen asti ja hakemaan suoraan firmoista niitä töitä, jotka teille sopivat. armeijan jälkeen olin pikkupakosta jonkin aikaa listoilla ja tuloksena oli väärän alan töitä 6 kk(kun kaupallista koulutustakin oli jo siinä vaiheessa) ja turhia mol:n järjestämiä työnhakukursseja. pitävät siellä kaikkia ihan uusavuttomina. kyllä jämpti on näin.
kuulemiin! - niin että
Ne teot ratkaisevat, eivät puheet.
Voit olla ihan rauhassa vaikka kuinka isolla tittelillä oleva Tohtori, mutta mutta..
Näkisin ainakin tohtoriuden ohella hyvänä, että olisit tehnyt oman yrityksesi nollasta kymmppiin kannattavaksi ja toimivaksi. Tämä osoittaisi sinusta, että olisit moniosaaja. Tohtorius voisi sitten olla sitä ekstraa.
Mitä tulee kaupan alan tohtoreihin uskon niihin, joilla on kovia näyttöjä henkilökohtaisella tasolla, omissa nimisssään yrityselämässä.
Juuri tuo, mitä kerroit että menet työpaikkaan jos maisteri vetää ohi... niin lähdet. Sain sen vaikutelman että olet tyypillistä työntekijäainesta, joka pelaa nappuloilla.
Valitettavasti juuri tuo ajattelumaailma, joka tuntuu olevan sinulla, karkoittaa ainakin jo haastattelusta silloin kun takana on omistaja-yrittäjä.
Mutta mikä minä vähäinen ktm olen sinua neuvomaan. Syön vain leipää ja koitan tehdö itsenäisenä töitä. - tällä jutulla
niin että kirjoitti:
Ne teot ratkaisevat, eivät puheet.
Voit olla ihan rauhassa vaikka kuinka isolla tittelillä oleva Tohtori, mutta mutta..
Näkisin ainakin tohtoriuden ohella hyvänä, että olisit tehnyt oman yrityksesi nollasta kymmppiin kannattavaksi ja toimivaksi. Tämä osoittaisi sinusta, että olisit moniosaaja. Tohtorius voisi sitten olla sitä ekstraa.
Mitä tulee kaupan alan tohtoreihin uskon niihin, joilla on kovia näyttöjä henkilökohtaisella tasolla, omissa nimisssään yrityselämässä.
Juuri tuo, mitä kerroit että menet työpaikkaan jos maisteri vetää ohi... niin lähdet. Sain sen vaikutelman että olet tyypillistä työntekijäainesta, joka pelaa nappuloilla.
Valitettavasti juuri tuo ajattelumaailma, joka tuntuu olevan sinulla, karkoittaa ainakin jo haastattelusta silloin kun takana on omistaja-yrittäjä.
Mutta mikä minä vähäinen ktm olen sinua neuvomaan. Syön vain leipää ja koitan tehdö itsenäisenä töitä."
Juuri tuo, mitä kerroit että menet työpaikkaan jos maisteri vetää ohi... niin lähdet. Sain sen vaikutelman että olet tyypillistä työntekijäainesta, joka pelaa nappuloilla.
"
Nappuloilla on pakko pelata alussa, koska ei ole rikasta setää tai muuta vastaavaa auttamassa. Omaa varallisuuttakaan ei oikein pysty kerryttämään, kun kaikki tuntuu menevän mitä tulee opiskeluvaiheessa.
ja sit tää:
"
Ne teot ratkaisevat, eivät puheet.
"
samaa mieltä tietysti, mutta mietipä mitkä ovat valmiudet tekojen suorittamiseen tohtorilla verrattuna maisteriin. kyllä minä ainakin sen verran luotan opetusjärjestelmään, että se koulii aina vaan paremmaksi mitä pidemmälle etenee. puheilla voi luoda mielestäni itselle sen näyttöpaikan, mikä on erittäin tärkeää. eiköstä vain?
oman yrityksen vieminen eteenpäin vaatii todella paljon aikaa, että ei sitä ainakaan kannata heti koulunpenkiltä tehdä. ensin toiselle töihin. ilman muuta jos saa hyvän idean niin voi yrittää ja hankkia lisää statusta tällä tavoin myöhemmässä vaiheessa uraa. auttaa varmasti johtokuntaan pyrkiessäkin. - sanan luotat
tällä jutulla kirjoitti:
"
Juuri tuo, mitä kerroit että menet työpaikkaan jos maisteri vetää ohi... niin lähdet. Sain sen vaikutelman että olet tyypillistä työntekijäainesta, joka pelaa nappuloilla.
"
Nappuloilla on pakko pelata alussa, koska ei ole rikasta setää tai muuta vastaavaa auttamassa. Omaa varallisuuttakaan ei oikein pysty kerryttämään, kun kaikki tuntuu menevän mitä tulee opiskeluvaiheessa.
ja sit tää:
"
Ne teot ratkaisevat, eivät puheet.
"
samaa mieltä tietysti, mutta mietipä mitkä ovat valmiudet tekojen suorittamiseen tohtorilla verrattuna maisteriin. kyllä minä ainakin sen verran luotan opetusjärjestelmään, että se koulii aina vaan paremmaksi mitä pidemmälle etenee. puheilla voi luoda mielestäni itselle sen näyttöpaikan, mikä on erittäin tärkeää. eiköstä vain?
oman yrityksen vieminen eteenpäin vaatii todella paljon aikaa, että ei sitä ainakaan kannata heti koulunpenkiltä tehdä. ensin toiselle töihin. ilman muuta jos saa hyvän idean niin voi yrittää ja hankkia lisää statusta tällä tavoin myöhemmässä vaiheessa uraa. auttaa varmasti johtokuntaan pyrkiessäkin.Siis luotat "järjestelmään".
Minä kun olen joutunut lapsesta saakkaa suunnitteleman kaiken siten, etten luota kehenkään.
Vähiten järjestelmään!
Niin ja jos saat oman yrityksen toimimaan miksi menisit vieraalle palkkarengiksi, sitähän monet ovat .. eikö vain.
Ja varallisuutta ei ole mulla ollut muutakuin kesätyö säästö, velkaa sitäkin enemmän. Enempi parempi! - se on vähän
tällä jutulla kirjoitti:
"
Juuri tuo, mitä kerroit että menet työpaikkaan jos maisteri vetää ohi... niin lähdet. Sain sen vaikutelman että olet tyypillistä työntekijäainesta, joka pelaa nappuloilla.
"
Nappuloilla on pakko pelata alussa, koska ei ole rikasta setää tai muuta vastaavaa auttamassa. Omaa varallisuuttakaan ei oikein pysty kerryttämään, kun kaikki tuntuu menevän mitä tulee opiskeluvaiheessa.
ja sit tää:
"
Ne teot ratkaisevat, eivät puheet.
"
samaa mieltä tietysti, mutta mietipä mitkä ovat valmiudet tekojen suorittamiseen tohtorilla verrattuna maisteriin. kyllä minä ainakin sen verran luotan opetusjärjestelmään, että se koulii aina vaan paremmaksi mitä pidemmälle etenee. puheilla voi luoda mielestäni itselle sen näyttöpaikan, mikä on erittäin tärkeää. eiköstä vain?
oman yrityksen vieminen eteenpäin vaatii todella paljon aikaa, että ei sitä ainakaan kannata heti koulunpenkiltä tehdä. ensin toiselle töihin. ilman muuta jos saa hyvän idean niin voi yrittää ja hankkia lisää statusta tällä tavoin myöhemmässä vaiheessa uraa. auttaa varmasti johtokuntaan pyrkiessäkin.Johtokuntia on virastot täynä. Ei pelimies sellaista halua, tyhjänpäivästä paskapuhetta.
Pikkusieluja síelä täällä, ehdottelevat kunniamerkkejä toisilleen.
Suomalainen haluaa metsään!
- werfdsxz
Itse valmistuin syksyllä -06 KTM:ksi ja jatkoin suoraan jatko-opiskelijana ja tutkijakoulutettavana yliopistolla. Meidän yliopistolla on tulospalkkaus ja vaikka alkupalkka oli huono (2000 e/kk), niin puolen vuoden intensiivisen uurastuksen jälkeen sain nostettua palkan 3100 e/kk. Lisäksi sain vuonna 2007 10500e henkilökohtaisia apurahoja, joten laskin, että keskimääräinen bruttopalkkani/kk vastasi viime vuonna reippaasti yli 4000 e/kk (kun huomioidaan, että apurahat olivat verottomia). Toki tiedän, että tämä on poikkeus, mutta kuitenkin mahdollista - jos on hyvä aihe, ohjaus yms. KUKAAN KTM-kavereistani ei ole vielä tienannut ekana vuonna yli 4000 e/kk, joten minun tapauksessa jatko-opinnot todellakin ovat toistaiseksi kannattaneet. Tiedän, että omassa kaupungissani vastavalmistuneiden palkat jäävät yleensä alle 3000 e:n. Tosin täytyy tehdä jatkossakin julkaisuja paljon jos meinaa tienata. Eli tiivistetysti kaikki on itsestä kiinni (ja aiheesta, ohjauksesta, tiimistä yms.)! Totta kai jos "hengailee" 10 vuotta yliopistolla ilman julkaisuja, niin sitten se ei kannata.
- KTM-MBA
Olisin tiedustellut, onko mahdollista saada apurahoja, vaikka saat palkkaa? Olen luullut, että apurahoja jaetaan vaan niille persaukisille, joilla ei ole mitään muita tuloja...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3207600Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1761853
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161382- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91251Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j561181Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019