Avomieheni haluaa tehdä avioehdon,jos menemme naimisiin.Asunto on hänen,yhteisiä lapsia ei ole,meillä asuu minun lapseni ja hänen lapsensa,aiemmista liitoistamme.Olen vuosikaudet osallistunut laskujen maksuun,ruokien ostoon ym menoihin,onko se oikein että jos ero tulee,niin minulle ei todella kuulu yhtään mitään.Halvemmalla olisin päässyt siinä tapauksessa,jos olisin elänyt lapseni kanssa kahden!Onko tälläinen tilanne kellekkään tuttu,olisin kiitollinen vastauksista!
Avioehto??
ihan pihalla??
202146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kysymys on siitä, oletko maksanut kaikki uusioperheenne elinkustannukset, jotta miehesi on voinut lyhentää omistavansa talon lainoja, vapaana arkimenoista? Vai oletko jopa maksanut hänelle osuuttasi asuntolainansa koroista ja lyhennyksistä? Jos näin on tapahtunut... ei sinun olisi siihen pitänyt suostua avoliittonne aikana... ja nyt olisi oikein vaatia tuon perusteella, että ennen avioehdon tekemistä muutetaan talon omistusta (virallisesti!) niin että omistat talosta jonkun osuuden ... on se sitten 10% tai 16%, tai mitä sitten sovittekin yo. perusteella.
Mutta, jos miehesi hoitanut asuntolainaansa itse ... ja olette yhdessä osallistuneet rahallisesti arkenne pyörittämiseen .... vaatisin minäkin avioehtoa. Te molemmat eronneina tiedätte, että joskus niin käy... ja miehesi ajattelee myös omien lastensa etua vastaavassa mutta epätodennäköisessä tilanteessanne.
Etusi on avioitua vaikka avioehdon kanssa... voisit ehdottaa että laaditaan ehto koskemaan vain avioeroa, mutta toisen kuollessa (sille kun harvemmin itse mitään mahtaa) avio-oikeus olisi.
Ja vaikka ehtonne olisi voimassa myös kuoleman tapauksessa... avioliittolain mukaan leskelle jää elinikäinen hallinta-oikeus yhteiseen kotiin... vaikka sen omistaisivat kuolleen perilliset kokonaan (ko. lakiin persutuvaa oikeutta ei avopuolisolla ole). Lisäksi, avioliittolaissa on pykälä puolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta... sitäkään ei avoliitossa ole lailla turvattu (eikä avioehto tätä muuta).
Voit myös ajatella avioehtoa omana suojanasi... entäpä jos miehesi velkaantuu "vähemmän viisailla" sijoituksillaan, ja avieoroatte... voisit joutua maksamaan tasinkoa hänelle jos velat vievät hänen nettovarallisuuden peinemmäksi kuin omasi olisi osituslaskelmassa.
Kiitos vastauksestasi.Olen maksanut perheen ruokamenot,tv-luvat,lääkekulut,pesuaineet,jätemaksut,puhelin ja nettimaksut yksin.Teen myös kaikki kotityöt yksin ,eli hoidan tämän talouden täysin yksin,kaupassa käymisistä lähtien,sen tähden tuntuu hieman epäreilulta tämä elämä ja mietityttää tuleva avioliittokin.Tuntuu hieman siltä, että olen tyhjän päällä tässä elämässä,ennen en sitä ajatellut,vanhemmiten viisastuu
Avioehto on asia jonka te sovitte, mitään pakkoa sinun ei ole sitä sopimusta tehdä.
Aivan samoin, avomiehesi ei ole pakko suostua avioliittoon ilman avioehtoa.
Mutta syistä joista kirjoitin, avioehdollisessakin avioliitossa juridisesti asemasi on huomattavasti parempi kuin avoliitossa. Avopuolison asema aina heikompi.
Jos avoliittokin tuntuu huonolta vaihtoehdolta... ehkä eriteille kaikkein paras vaihtoehto... sekin asia joka sinun pohdittava (etenkin jos joudut yksin hoitamaan perheen kaikki menot).
perheen elättäminen yksin....mies ei ikinä tajua mitä ruokalasku on, kun sen kiltisti maksat yksin.
Joko asunto yhteisiin nimiin tai miehesi maksaa omien lapsiensa ja itsensä kulut ja sähkö yms. maksut.
Tee se selväksi heti. Niin minäkin tein. Monen mielestä olin erossa liian kiltti, tyydyin summaan minkä olisin saanut vaikka olisi ollut avioehtokin. Eron jälkeen minä sotkin asiani joutuessani soppaan, johon en kuulunut, mutta taloudellisesti olen vakaa vielä. Mieheni omaa ison omaisuuden ja järjettömät velat eli kun minä en ollut puikoissa yritys velkaantui, talo kiinnitettiin jne. Jopa mies ihmettelee kauppalaskujen suuruutta??? Oppia ikä kaikki.
Minä harkitsen avioliittoa. Avioehtoon en suostu. Saan kyllä toisen miehen jos tahdon. Muutan kokeeksi ehdokkaan luo. Kaupassa käydään vuorotellen, talo on miehen nimissä joten en osallistu juurikaan mihinkään siivous mukaan lukien. Roskiksen maksan ja ehkä joskus sähkölaskusta jonkun erän...mies on lyötävä heti kuriin. Muuten joutuu katuma päälle, sen olen oppinut. Liiasta kilteydestä joutuu kärsimään aina.
teen samat kotityöt ja kannan jopa puut tuppaan ja saunaan. tykkeen hommasta. hiekoitan pihan ja teen lumityöt. mieheni jopa kerran tuumas,että oisin tehnä jos oisin kerennä. tykkeen tehä,mut ärsyttää,jos toinen ei kehtoo tehä. muutettiin ommaan ja ei tunnu siltä,jottas tehtävä ois ja jos käsken ,niin paha on. ja tekköö kun käsketään.
No varmaan sitten maksat vuokraa asumisesta? Kukaan täysijärkinen tuollaista ota siivelleen elämään. Haluat asua siellä , mutta muuta ei? Hohoho, kuinka tolloksi sitä tulevaa miestä luulet? Varmaan noita itsetunnottomia ääliöitäkin täältä maailmasta löytyy.
Itse asun tällä hetkellä avokkini kanssa, auton olen ostanut yms. Auto ja omaisuus jää minulle satavarmasti jos ero tulee. Sen mitä hän on tuonut tietenkin saa mukaansa ottaa, mutta itse tienaan 2,5 kertaa sen mitä hän, ja ihan varmasti katson, että hänen palkallaa ei mitään kunnon autoja yms. ostella. Tämä on juuri toinen puoli tuosta mitä itsekin kirjoitit. Millä kaavalla on tasavertaista, että MINÄ paljon enemmän tienaavana en olisi OIKEUTETTU siihen mitä MINÄ oisin voinut hyvin osta ilman häntäkin? En minä hänen rahojaan mihinkään tarvitse.
Ps. Minä maksan lyhennykset, sähköt, netin , autovakuutukset yms... ruokaostokset menee puokkiin, 1,5 viikon välein 150 euroa. Hmm.. tulipa mieleen, että pitää itsekin alkaa perimään vuokraa jos se ei ala enemmän siivoamaan täällä.
ja kumppanini ei ole itsetunnoton ääliö.
Ruokalaskun puolittaminen ei liene oikeudenmukaista, koska miehenä syöt enemmän.
Kumppanisi kannattaisi hakea sellainen puoliso, joka arvostaa häntä, hänen työpanostaan yhteiseen talouteen.
Minusta isompi tuloisen tulee maksaa yhteistä elämää enemmän, myös jos minä muutun suurempituloiseksi meistä kahdesta.
Jos kysymys on siitä, että olet maksanut enemmän ruokia yms. jotta mies on voinut lyhentää velkaansa, on väärin sinua kohtaan, että ehto on sinut täysin poissulkeva. Mutta jos tilanne on esim. niin, että mies on samalla summalla kuin sinä osallistunut ruokien yms. ostoon ja hän on sen lisäksi (paremmalla palkalla) maksanut asuntolainaa, niin minusta asia on ok.
Jos miehesi maksaa vähemmän ruokia yms. ja sitten omaa asuntoaan, niin sinun kannattaa vaatia, että hän maksaa elinkustannuksista puolet...tästä päivästä lähtien. Mikäli eroatte avoliitossa (tai avioehdollisesta avioliitosta), sinä et saa kiitokseksi muuta kuin lämmintä kättä.
Taas tällainen tyypilinen tilanne! Onneksi sinä olet herännyt ennen avioehdon tekemistä. Tosin olisi ollut vielä parempi, jos olisit herännt jo silloin, kun saman katon alle muutitte.
Eli nainen maksaa juoksevat menot. Mies maksaa itselleen kiinteää omaisuutta. Ei mene tasan ei.
Eli jos naimisiin menet ja avioehdon teet, niin sitten on pidettävä huoli myös siitä, että osallistutte 50%/50% panoksella myös elämiseenne - kaikki perusmenot tasan.
>
Höh ... miksi vasta silloin? Ovat ilmeisesti eläneet jo jonkin aikaa avoliitossa eikä tuota epäkohtaa ole huomannut tai tahtonut sille mitään tehdä ... voihan tuon vaatimuksen tehdä vaikka tänä iltana.
Ilmeisesti olen ollut tässä suhteessa taloudenhoitaja,siivooja,vaimoke,äidike,rakastajatar,pyykkääjä ym.mutta en rakastettu..Hienoa huomata tälläinen asia yli kymmenen vuoden jälkeen.Paha mieli on!On varmaan aika hankkia itselle elämä takaisin ja ystävät,joita en ole tavannut aikoihin,kun mies ei oikein tykkää jos olen poissa kotoa!Hieno homma totta tosiaan!
sain miehen jota rakastin iät ja ajat. tavattiin monen vuoden jälkeen. huomasin olevani raskaana ja ihan kauhuissani,mut ällikällä lyöty. enhän voinut tulla raskaaksi. mies joka saattoi minut raskaaksi meni vielä enemmän ällikälle. pakeni paikalta ja minä olin enemmän kuin oma itteni. olin tosi ilkee ja en tiennyt miksi ennenkuin asia selvisi. OLIN RASKAANA. kaikki kaatui. uus työpaikka.uus asuinpaikka,uus/vanha mies, uudet sukulaiset ja se hylku olo. mun pahanolon näyttö sai mut olemaan yksin. avomieheni hylkäs mut täysin. meinasin lähtä takas sinne mistä tulin,mut ylpeys ei kestänyt lähtä. nyt en kai haluu pojan takia ja rakastan tätä miestä edelleen,mut en oo onnellinen. en saa sitä rakkautta mitä haluisin. nainenkaan ei voi elää ilman seksiä ja varsinkaan minä. minäkin pyykkäänja teen talon hommat,kannan puut,läämmitän uunin ja hiekotan pihan. isi hoitaalapsen ja hoitelee nukutus hommelit. kivvoo!
mentiin kuitenkin naimisiin lapsen ristiäispäivänä rakkaudesta. tai ainakin tuntui silloin siltä ja unohin ne pahat asiat, mitkä ärsytti mieheni puolelta. ne ärsyttää vieläkin ja en voi mitään,että menin naimisiin miehen kaa jota Rakastan,mut hänen suku on jotain muuta. tykkeen heistä, mut on liian tuppautuvia ja varsinkin markun ainut sisko. ei ymmärrä meijän tilannetta.
äijälle ruuat, lakkaa maksamasta. Pimperoas se vaan haluaa. Ei sua.
Ilmeisesti olisit ollut kohtuullisen tyytyväinen tilanteeseen ja mennyt kapinatta vihille, mikäli poikaystäväsi ei olisi ottanut esille tätä avioehtoasiaa, jota nyt pidät epäoikeudenmukaisena (syystä kyllä).
Esittäisin ratkaisuna ongelmaanne parisuhdeterapiaa. Siellä voisitte keskustella avoimemmin ja rationalisemmin tilanteestanne ja tunteistanne.
Niin, ap. ei kertonut kuinka avioliitto oli tullut puheeksi ... ottiko hän sen esille vai avomiehensä ... tai kauanko avoliittonsa on jo kestänyt...
Mutta siitä ei pääse mihinkään, että juridisesti avioehdollinenkin avioliitto on hänen kannaltaan aina avoliittoa parempi vaihtoehto... koska:
- avioehdollistakin avioeron epäoikeudenmukaista (AL 103b §) ositusta voidaan sovitella, vaikka oikeuden määräämän pesänjakajan toimesta.
- avioehdosta huolimatta AL:n mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisistaan
- leskeksi jääneellä aviopuliosolla elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoon joka mahdollisesti ollutkin yksin vainajan omaisuutta (ja nyt perillistensä) ... avopuolisolla ei ole tätä oikeutta ilman testamenttia.
Ainahan liitossa on saava ja antava osapuoli - siis tarkoitan tätä talouspuolta, vaikka näin miehenä kieltämättä yleensä onkin muu mielessä.
Ei niitä kannattaisi niin vakavasti ottaa. Kun vaan malttaisi ottaa kevyesti. Pääasiahan on kuitenkin kummankin puolison onnellisuus ja lasten hyvinvointi. Ja onnellinen voi olla sekin puoliso, joka näennäisesti kärsii taloudellisesti.
Jos ihan stereotypioihin lähdetään, niin useinhan se on niin, että rouva hoitaa kodin ja lapset ja ajelee pikku riisipussilla tai sitten bussilla, mies puolestaan huitelee hienolla autolla ja pitää vaikka mitä harrastusvälinettä; moottoripyörää - ja onpa jollain vaikka PA28... Silti se rouva on ihan onnellinen ja tyytyväinen.
Parisuhdeneuvojat aina kysyvät sen hyvä kysymyksen: "Mitä sinä saat tästä parisuhteesta?" Kaikkihan hyötyvät jotenkin. Ei välttämättä rahassa. Jollei "hyödy", suhde kannattaa lopettaa.
Kyllä minä voin tuon pitkälti allekirjoittaa.. vaikkei se liitykään avioehtoon (joka vaikuttaa vasta tilanteeseen jos erotaan).
kuka meistä voisi arvioida mikä tilanne on 20 v päästä? Jos silloin tulee stoppi, yhdessä hankittu omaisuus ja velat jaetaan, kannattaa pitää erillään oma ja yhteinen omaisuus (ja velat), Avioehdolla saa avio- ja avoliiton edut! Eli yksinkertaisesti, jos rakastaa, ei avioehto ole este, mutta jos toinen sitä väkisin vaatii, tulee selvittää peruste! Jos rakastaisin sinua, rakastaisin ilman avioehtoakin.
mun ymmärtääkseni,mitä hän sinne halluu. ei välttämättä mee niinkuin luulet. kaikkihan tulee paperille. ite oon naimisissa ja mennyt sokeana rakkaudesta ja oon varkkaampim osapuoli tällä hetkellä. en oo meinannut erota ja meillä on yksi yhteinen lapsi. haluisin siitä huolimatta avioehdon. elin ennen avoliitossa ja ex-puolisoni oli varakkaampi kuin minä ja hänellä lapsia. jos olisimme menneet silloin naimisiin,niin minä olisin halunnut avioehdon ja sillloinen avomieheni ei ymmärtänyt mua. koska halusin,että hänen lapsilla on oikeus silloisen miehen perintöön ja jne. summat ois ollunna niin isoja,jotta en ois halunna sotkeutua,vaan elää sen miehen kaa ilman hänen rahojaan. harmi! miehellä ol tärkeempi viina kuin minä ja tulevaisuus. tosin nyt raitis! ymmärti liian myöhään lopettaa...