Hei,
Jotakin tietäviltä neuvoja kaipailisin kovasti... En tiedä, onko tämä jotain alkavaa agressiota, eroahdistusta vai mitä?
Tilanne on tällainen; Meille tuli 3-vuotias sekarotuinen leikattu narttu. Rodut ovat pääasiassa saksanpaimenkoira ja pystykorva. Koira tuli ainakin näennäisesti hyvästä perheestä. Tilanne oli kuitenkin vähän liiankin tuttu - nuorelle parille oli syntynyt ensimmäinen lapsi, eikä koiralle jäänyt enää aikaa. Tai näin he ainakin itse sanoivat. Entiset omistajat kävivät meillä pari kertaa koiran kanssa, ennen kuin se sitten jäi meille. Näillä kerroilla koira oli kovin energinen, mutta samalla kuitenkin selkeästi hyvin ystävällinen ja hellyydenkipeä. Se tutustui nätisti perheen kissoihin ja ihmisiin, ilman ongelmia. Kissoja se ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt jahdata.
Nyt neitokainen on ollut meillä n. pari kuukautta ja muutaman kerran nyt ihan viime aikoina se on saanut aivan ihme-koiskeen. Ensimmäinen "koiske" tuli n. kolme viikkoa sen saapumisen jälkeen ja sen jälkeen ovat vaan tihentyneet. Koira ikäänkuin menee sekaisin yhtäkkiä. Asumme maalla ja lähimpään naapuriin on kilometrien matka, joten koira saa olla varsin vapaasti pihalla. Se ei ole kytkettynä, eikä se lähde pihapiiriä kauemmas. Se leikkii pihalla ihan normaalisti - juoksentelee, nuuskii ja kuopsuttaa. Näyttäisi ainakin ulospäin nauttivan olostaan.
Sitten, aivan yhtäkkiä se alkaa ravata vimmatusti pientä ympyrää ja murisee tosi kovaa niskakarvat pystyssä. Jos lähelle menee, se haluaa näykätä. Se ei toistaiseksi ole purrut kovaa - ainoastaan näykkinyt. Tätä jatkuu muutaman minuutin ja sitten se loppuu ja koira on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minusta tuntuu, että nämä kohtaukset tihentyvät koko ajan. koira on ympyrää juostessaan tosi uhkaavan oloinen, eikä lähelle tosiaankaan tee mieli mennä. Meillä on ollut useita koiria, enkä ole tällaiseen käytökseen vielä koskaan törmännyt. Tosin edelliset koiramme ovat aina tulleet meille pentuna. Pariskunta, jolta koiran saimme, vaikutti ihan kunnolliselta ja aidosti tuntuivat olevan suruissaan, että koirasta joudutaan luopumaan. Epäilyjä minulla kuitenkin on, koska alussa koira ei suostunut ottamaan kädestä mitään ja pelkäsi kun kättä nostettiin tms. meni kyyryyn tai juoksi sängyn alle. Luoksetulo oli myös hyvin vaikeaa alussa. Koira selkeästi halusi tulla, mutta sitten kun tuli viimein, niin hiljaa ryömimällä.
Ja ensimmäinen hulluuskohtaus liittyy juuri luoksetuloon. Kutsuin sitä makupalan kanssa "tänne"-käskyllä pihalla ja koira tuli aina vähän lähemmäs, mutta päätti sitten kuitenkin peruuttaa. Lopulta se ei ikäänkuin enää kestänyt vaan jotenkin pimahti. Nämä muut "kohtaukset" eivät kuitenkaan liity oikein mihinkään. Se on ollut pihalla ihan itsekseen. Olen yrittänyt miettiä, onko se haistanut jotakin tai kuullut jotakin joka on saanut sen tolaltaan, mutta en ole keksinyt mitään oleellista. Voiko tämä johtua eroahdistuksesta tai esim. jostakin ketusta tms. jonka se on haistanut?
Luoksetulo on helpottanut koiralla paljon sen jälkeen kun se tuli ja nykyään se ottaa palkinnon kädestäkin, eikä enää kyyristele kun tulee luo. Nuo kohtaukset vaan pelottaa. Se on muuten hyvin ystävällinen ja suloinen koira. Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan pitkän sepustkseni. Mikäli kenelläkään on mitään ensiapu-vinkkejä koiran olon parantamiseksi, niin mielelläni otan vastaan. Tiedoksi myös, että eläinlääkäriin olen ollut yhteydessä ja hänen kommenttinsa oli, että katelkaa rauhassa vähän aikaa. Seuraavaksi pitäisi löytää lähistöltä joku asiantunteva kouluttaja, mutta tuntuu olevan hankalaa löytää sellainen täältä päin...
Jotakin tietäviltä neuvoja kaipailisin kovasti... En tiedä, onko tämä jotain alkavaa agressiota, eroahdistusta vai mitä?
Tilanne on tällainen; Meille tuli 3-vuotias sekarotuinen leikattu narttu. Rodut ovat pääasiassa saksanpaimenkoira ja pystykorva. Koira tuli ainakin näennäisesti hyvästä perheestä. Tilanne oli kuitenkin vähän liiankin tuttu - nuorelle parille oli syntynyt ensimmäinen lapsi, eikä koiralle jäänyt enää aikaa. Tai näin he ainakin itse sanoivat. Entiset omistajat kävivät meillä pari kertaa koiran kanssa, ennen kuin se sitten jäi meille. Näillä kerroilla koira oli kovin energinen, mutta samalla kuitenkin selkeästi hyvin ystävällinen ja hellyydenkipeä. Se tutustui nätisti perheen kissoihin ja ihmisiin, ilman ongelmia. Kissoja se ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt jahdata.
Nyt neitokainen on ollut meillä n. pari kuukautta ja muutaman kerran nyt ihan viime aikoina se on saanut aivan ihme-koiskeen. Ensimmäinen "koiske" tuli n. kolme viikkoa sen saapumisen jälkeen ja sen jälkeen ovat vaan tihentyneet. Koira ikäänkuin menee sekaisin yhtäkkiä. Asumme maalla ja lähimpään naapuriin on kilometrien matka, joten koira saa olla varsin vapaasti pihalla. Se ei ole kytkettynä, eikä se lähde pihapiiriä kauemmas. Se leikkii pihalla ihan normaalisti - juoksentelee, nuuskii ja kuopsuttaa. Näyttäisi ainakin ulospäin nauttivan olostaan.
Sitten, aivan yhtäkkiä se alkaa ravata vimmatusti pientä ympyrää ja murisee tosi kovaa niskakarvat pystyssä. Jos lähelle menee, se haluaa näykätä. Se ei toistaiseksi ole purrut kovaa - ainoastaan näykkinyt. Tätä jatkuu muutaman minuutin ja sitten se loppuu ja koira on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minusta tuntuu, että nämä kohtaukset tihentyvät koko ajan. koira on ympyrää juostessaan tosi uhkaavan oloinen, eikä lähelle tosiaankaan tee mieli mennä. Meillä on ollut useita koiria, enkä ole tällaiseen käytökseen vielä koskaan törmännyt. Tosin edelliset koiramme ovat aina tulleet meille pentuna. Pariskunta, jolta koiran saimme, vaikutti ihan kunnolliselta ja aidosti tuntuivat olevan suruissaan, että koirasta joudutaan luopumaan. Epäilyjä minulla kuitenkin on, koska alussa koira ei suostunut ottamaan kädestä mitään ja pelkäsi kun kättä nostettiin tms. meni kyyryyn tai juoksi sängyn alle. Luoksetulo oli myös hyvin vaikeaa alussa. Koira selkeästi halusi tulla, mutta sitten kun tuli viimein, niin hiljaa ryömimällä.
Ja ensimmäinen hulluuskohtaus liittyy juuri luoksetuloon. Kutsuin sitä makupalan kanssa "tänne"-käskyllä pihalla ja koira tuli aina vähän lähemmäs, mutta päätti sitten kuitenkin peruuttaa. Lopulta se ei ikäänkuin enää kestänyt vaan jotenkin pimahti. Nämä muut "kohtaukset" eivät kuitenkaan liity oikein mihinkään. Se on ollut pihalla ihan itsekseen. Olen yrittänyt miettiä, onko se haistanut jotakin tai kuullut jotakin joka on saanut sen tolaltaan, mutta en ole keksinyt mitään oleellista. Voiko tämä johtua eroahdistuksesta tai esim. jostakin ketusta tms. jonka se on haistanut?
Luoksetulo on helpottanut koiralla paljon sen jälkeen kun se tuli ja nykyään se ottaa palkinnon kädestäkin, eikä enää kyyristele kun tulee luo. Nuo kohtaukset vaan pelottaa. Se on muuten hyvin ystävällinen ja suloinen koira. Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan pitkän sepustkseni. Mikäli kenelläkään on mitään ensiapu-vinkkejä koiran olon parantamiseksi, niin mielelläni otan vastaan. Tiedoksi myös, että eläinlääkäriin olen ollut yhteydessä ja hänen kommenttinsa oli, että katelkaa rauhassa vähän aikaa. Seuraavaksi pitäisi löytää lähistöltä joku asiantunteva kouluttaja, mutta tuntuu olevan hankalaa löytää sellainen täältä päin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä oli koiran kanssa sama homma eikä sille osannut tehdä mitään. yhtenä päivänä kun oltiin koiraa ottamassa sisään niin hyökkäsi kaulaa kohti mut sain väistettyä ja jäikin rinnasta roikkumaan ja sitten torjuessa repi ranteen auki niin että valtimo aukesi ja joutu sairaalaan sit menemään.siinä vaiheessa ei ollut enää kysymys näykkimisestä.koira piti lopettaa ja suuri suru oli.koskaan ei pidetty koiraa huonosti.
Koirasi siis juoksee ympyrää vihaisena? Vai heittääkö se isoakin lenkkiä? Ettei olisi peräpäässä mitään vikaa? Jos vaikka anaalirauhaset ovat tulehtuneet, meillä koira heitti välillä kieppiä ärtyneenä kun sattui ja kutitti.
Jotkut koirat ovat tosi pehmeitä(etenkin nartuista löytyy), ei tarkoita automaattisesti että sitä oltaisiin piesty vaikka se noin nöyristelee. Koitat nyt rakentaa luottamusta teidän välille, touhuat sen kanssa,käskytät, ole sille oikeudenmukainen johtaja. Kyllä se siitä!
Kannattaa viedä nyt ensitöikse eläinlääkärille ja tutkia perusteellisesti. Kilttikin sessu saattaa vaikuttaa agressiiviselta ja yrittää käydä kiinni jos sattuu.
vaan ois "virtapiikki". että innostuu ih tosissaan ravaamaan nii että maa pöllyää? kokeilkaa onko mikään paikka kipiänä, turvoksissa tai muuten epänormaali..
oma koirani on kans tuomosta "luimuilevaa" sorttia, aina madellut vastaan ja helposti kellistyy selälleen ja muutenkin herkkä esim isoille äänille yms yms. eli aika arka, mutta vihanen se ei oo..
jos se ei oo kipiä ja elänlääkäri tutkii ja toteaa saman, se saattaa saaha vaa tuomosia "virtapiikkejä" ja riehaantua äriseen ja muriseen mutta tarkottaa sen leikkinä.. voithan soittaa entisille omistajille ja kysyä asiasta nii selviää :) en usko että mittää sen vakavampaa ku joku yhtäkkinen energiakohtaus.. tosin sana "koiske" hämää ku en tiiä mitä se meinaa,,,
sori, tuli käytettyä paikallista sanaa:) koiske tarkottaa jonkin sortin kohtausta tai suuttumista. En kirjottaessani ajatellut sen kummemmin, kunhan vaan kirjotin...
Kiitos kovasti neuvoista. Eläinlääkärin kanssa tästä puhuin, tosin puhelimitse. Kipu on käynyt minunkin mielessä. tosin se ympyrä, mitä koira kiertää, on suhteellisen iso. Ei siis vaikuta ajavan esim. takapäätään takaa. Mutta voihan se kipuun reagoida noinkin... Eikä kohtaus muutenkaan vaikuta pelkältä innostumiselta, vaan koira on oikeasti vihaisen ja agressiivisen oloinen. Vien sen kyllä piakkoin sinne lääkäriin. Ärsytti vaan silloin soittaessa tohtorin asenne, kun oli kun arvauskeskuksen lääkärit konsanaan. "katellaan pari viikkoa" Mutta jospa hänkin osaisi paremmin neuvoa, kun vien neitokaisen näytille ja saadaan tarkastettua ne anaalirauhaset ja muut mahdolliset kivun aiheuttajat.
Ole iloinen. Koira on mitä tervein. Leikkii vauhdikaasti ja yrittää saada sinutkin juoksmeaan kanssaan. Vähän myös testaa mitä saa tehdä. Komenna jos näykii yhtään liian kovaa. Ihan normaalia köytöstä nuorelle ja aktiiviselle koiralle.
Meillä saadaan kanssa tälläisiä "hulluuskohtauksia". Varsinkin lenkin jälkeen vedetään korvat luimuun ja juostaan tuhatta ja sataa murinan kera. Itse olin myös ihan paniikissa aluksi, kun ei ole aikaisemmilla koirillani ollut mitään vastaavaa..ajattelin että on päässä vikaa. Mutta huomasinpa sitten kysellessäni, että ihan normaaliahan tämä on :) Käytin eläinlääkärissäkin varulta tutkimuksissa, mutta mitään poikkeavaa ei löydetty.
Tee koirallesi selväksi kuka on pomo, niin näykkiminenkin jää pois. Hyvää jatkoa teille!
Kiitos kaikille neuvoista:) Helpotti huomattavasti kuulla, että samanlaisia ongelmia on muillakin, eikä koira ehkä olekaan mielenvikainen, niinkuin olen jo villeimmissä kauhukuvissani ajatellut. Viedään tyttö lekurilla käymään ja selvitellään, ettei ole mitään anaalirauhasen tulehtumista tms. kipua aiheuttavaa.
on varmaa tuo "virtapiikki"..
meillä koirat saa niitä ku innostuvat oikee kovasti :) siihe kuuluu ärinä ja murina tai haukkumine yms mikä ääni ny kenenki mielestä on hauska siinä tilanteessa.. mää kai monesti oikee yllytän koiriani tuohon.. purkaa energiaa kunnolla ja kerralla =)
mutta toki kannattaa lekurilla käyttää muutenki jos ei vasta oo käyny..
ja oikiassaha sää oot, koiras on mielenvikanen mutta niinhän meillä kaikilla (hetkellisesti) ja hyvässä mielessä :)
Mutta meidän keskikokoinen villakoira nuorena tyttönä sai myös juoksu ja murinakohtauksia. Juoksi ihan hulluna taloa, puuta, kiveä ym. ympäri ja murisi mennessään. Sitten kun sai energiansa purkaa, istu maahan ja läähätti nauraen! Nyt mummona kohtauksia tulee vähemmän ja kestää lyhyemmän aikaa.