Nyt voi tehdä myös toisenlaisia testamentteja. Olemme tehneet mieheni kanssa sellaisen testamentin asianajan avulla, että lastemme aviopuolisot eivät pääse koskaan käsiksi sukumme rahoihin.
Emme halua köyhien onnenonkijoiden hyötyvän sukumme varallisuudesta.
Koska emme voi vaikuttaa lastemme aviopuolisoiden valintoihin, niin voimme sentään huolehtia siitä, että sukumme maa- ja metsäomaisuus säilyy suvullamme.
Tekevätkö lapsemme avioehtosopimuksen puolisoidensa kanssa, sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Ymmärrämme tosiasian, että suurin osa avioliitoista päätyy nykyään avioeroon ja siksi olemme huolehtineet omaisuus- ja perintöasiamme kuntoon.
Jokaisen pitäisi mielestämme huomioida avioehdot, perintöasiat jne avioerojen suuren lisääntymisen takia.
Emme halua köyhien onnenonkijoiden hyötyvän sukumme varallisuudesta.
Koska emme voi vaikuttaa lastemme aviopuolisoiden valintoihin, niin voimme sentään huolehtia siitä, että sukumme maa- ja metsäomaisuus säilyy suvullamme.
Tekevätkö lapsemme avioehtosopimuksen puolisoidensa kanssa, sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Ymmärrämme tosiasian, että suurin osa avioliitoista päätyy nykyään avioeroon ja siksi olemme huolehtineet omaisuus- ja perintöasiamme kuntoon.
Jokaisen pitäisi mielestämme huomioida avioehdot, perintöasiat jne avioerojen suuren lisääntymisen takia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta ei ole mitenkään uusi keksintö se, että testaattori voi määrätä ettei testamentin saajan puolisolla ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen. Alkuperäisestä kirjoituksesta ("Nyt voi tehdä myös toisenlaisia testamentteja.") saa sen käsityksen, että kyse olisi jostain uudistuksesta.
Ymmärrän noin jyrkän asenteen siltä, joka on aikanaan perinyt "sukunne" rahat. Siis sinä tai miehesi. Toinen teistä on kuitenkin todennäköisesti tullut "onnenonkijana" aikanaan toiseksi osapuoleksi liittoanne. Ellette sitten ole molemmat hyväosaisia, jotka ovat tuoneet yhteiseen pesään kumpikin reilusti perintöomaisuutta. Teidän osaltanne on käynyt tuuri, että silloin solmittu liitto on kestänyt. Ehkä sama onni kohtaa lapsiannekin.
En vastusta tuollaisten testamenttien tekemistä periaatteessa. Ihmetyttää vain noin jyrkkä kanta, jonka mukaan jokainen, joka ei voi tuoda tullessaan vähintään yhtäpaljon "suvun" varallisuutta, on automaattisesti onnenonkija. Niinkö sekin oli, joka tuli vähävaraisempana teidän liittoonne?
Avioliitto ei saisi olla ihan noin tarkkaa rahojen laskemista. Tarkoitus kuitenkin on, että avioliiton solmivat ihmiset muodostavat syvimmän mahdollisen kumppanuuden, joka perustuu toisesta välittämiseen ja huolehtimiseen.
Ns. "suvun omaisuus" on minusta ihan omituinen ajatus. Parissa sukupolvessa sekoittuvat kartanoiden ja linnojen omistussuhteet suvuilta toisille, mihin milloinkin virta käy.
Maailmakin muuttuu niin, että onko sitä kaikella sukuomaisuudella enää arvoa ja arvostusta huomispäivän maailmassa.
Toisaalta, taidanpa minäkin kirjoittaa testamenttiini saman ehdon; eihän se mitään vaikuta, jos lasteni avioliitot kestävät.
Äitini on tehnyt ko. testamentin jo vuosia, -kymmeniä sitten. Hän ei halua, että hänen perintönsä menee minun miehelleni, vaan haluaa sen jättää minulle ja lapsilleni.
Kätevää....meillä ei tarvitse olla edes avioehtoa.
Onhan miehesi mahdollinen oma omaisuus turvattu myös samalla tavalla? Muutenhan tilanne on se, että eron sattuessa hänen oma omaisuutensa on avio-oikeuden alaista, kun teillä ei avioehtoa ole. Mutta sinun omaisuutesi on avio-oikeudelta turvassa. Hyvä sinulle, mutta reilua hänelle?
Näissä avioi-oikeuden poissulkemistapauksissa tilanne käsittääkseni on se (juristit kommentoikaa), että muodostuu toisistaan irrallisia omaisuuseriä.
Aviomiehen maksaessa avio-oikeudesta poissuljetun omaisuuden kustannuksia avio-oikeuden alaisesta "yhteisestä" omaisuudesta, avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrä vähenee ja siten ikäänkuin omaisuutta siirtyy aviomieheltä aviovaimolle.
Mikäli aviomies haluaa olla jalomielinen, hän voi
edellyttää velkakirjan kirjoittamista maksaessaan poissuljetun omaisuuden hoidosta aiheutuneita kustannuksia. Toinen vaihtoehto on yksiselitteisesti kieltää avio-oikeuden alaisen omaisuuden käyttö mihinkään poissuljettuun omaisuuteen liittyvään omaisuuteen.
Ilmeisesti korrekti tapa, jolla avio-oikeuden poissulkemisen määrittänyt suku voisi toimia, olisi sellainen, että lahjoittaisi tässä tapauksessa tyttärelle lahjana varoja avio-oikeudesta poissuljetun omaisuuden kuluihin.
Näistä on hyvä ottaa selvää silloin kun mahdollisuutena on esim se, että poissulkemispykälällä peritysta omaisuudesta menevä perintövero tai lahjasta saadun omaisuuden hoitokustannukset ovat merkittävät.
Näissä avioi-oikeuden poissulkemistapauksissa tilanne käsittääkseni on se (juristit kommentoikaa), että muodostuu toisistaan irrallisia omaisuuseriä.
Aviomiehen maksaessa avio-oikeudesta poissuljetun omaisuuden kustannuksia avio-oikeuden alaisesta "yhteisestä" omaisuudesta, avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrä vähenee ja siten ikäänkuin omaisuutta siirtyy aviomieheltä aviovaimolle.
Mikäli aviomies haluaa olla jalomielinen, hän voi
edellyttää velkakirjan kirjoittamista maksaessaan poissuljetun omaisuuden hoidosta aiheutuneita kustannuksia. Toinen vaihtoehto on yksiselitteisesti kieltää avio-oikeuden alaisen omaisuuden käyttö mihinkään poissuljettuun omaisuuteen liittyvään kustannukseen.
Ilmeisesti korrekti tapa, jolla avio-oikeuden poissulkemisen määrittänyt suku voisi toimia, olisi sellainen, että lahjoittaisi tässä tapauksessa tyttärelle lahjana varoja avio-oikeudesta poissuljetun omaisuuden kuluihin.
Näistä on hyvä ottaa selvää silloin kun mahdollisuutena on esim se, että poissulkemispykälällä peritysta omaisuudesta menevä perintövero tai lahjasta saadun omaisuuden hoitokustannukset ovat merkittävät.
Mikä tuossa on uutta? Vanhempani tekivät tuollaisen testamentin jo neljäkymmentäluvulla avioituessaan.
Eipä tuo mikään uusi keksintö ole!!! Aivan normaali juttu ja ollut käytössä piiiiiiiiiiitkään.
Kun vanhempani halusivat lahjoittaa rahavaroja minulle enemmänkin, niin hain itse aina valmiiksi painetun lahjakirjapaperin pankista ja ruksasin valmiiksi siihen itse aina kohdan, että "Aviopuolisolla ei ole oikeutta lahjaan".
voi ylipäätään elää kun ei ole minkäänlaista luottamusta toiseen.
Meillä on selvää nämä asiat ilman papereitakin ja lapsille myös.
Ei vanhemmat lastensa valintoja arvostele. He ovat aidosti lapsistaan huolehtivia, koska eivät halua lastensa kantavan tätä huolta. Avioliitot kestävät tai sitten eivät. Kuka tietää. Erossa astuu rahastus usein kuvaan mukaan. Ei kukaan halua sukunsa varallisuuden siirtyvän suvusta pois avioeron kautta. Jos aloittajan lapset haluaisivat erotilanteessa ( ei kieltoa) pelastaa sukutilansa, joutuisivat he ottamaa kohtuuttomasti velkaa. Vanhemmat haluavat estää tämä. Niin minäkin olen tehnyt.
Meillä myös on samankaltaista tilannetta.
Olen menossa ensi syksynä naimisiin ja avioehto tehdään, mutta silti vanhempani ovat tehneet lahjakirjoihin lausekkeen, jossa aviopuolisoilla ei ole minkäänlaista oikeutta lahjoitettuihin/perittyihin omaisuuksiin. Tällähetkellä olen saanut yhden talon lahjana ja tulevaisuudessa tulee vielä osakehuoneistoja sekä osuus kesämökistä. Aion myös kirjoituttaa avioehtoon, että aviopuolisolla ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista oikeutta tuleviin perintöihin. Kaikki siirtyy sitten yhteisille lapsillemme jos satun kuolemaan ensin. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista kiinnostusta tulevan mieheni mahdollisiin perintöihin...
Kuten on todettu, suurin osa avioliitoista päätyy eroon, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan.