Tuli tuossa jostain lueskeltua kommentteja ihmisiltä, joilla on takana pitkä ja hyvä parisuhde, siis yli 20 vuotta. Ylivoimaisesti suurin tekijä parisuhteen onnistumisessa oli epäitsekkyys. Siis se, että otettiin toinen huomioon, eikä ajettu sitä omaa asiaansa innokkaimmin.
Vedän tästä johtopäätöksen, että onnistuakseen parisuhteessa sen osapuolten on pidettävänä toisiaan elämänsä tärkeimpänä asiana. Suhteen edelle ei siis mene esimerkiksi työ, kaverit, vanhemmat, harrastukset tai juhliminen. Tietysti pitää pitää yllä ystävyyssuhteita ja harrastuksia jne, mutta niin, etteivät ne mene parisuhteen edelle. Tärkeintä on me-henki ja tunne, että yhdessä selvitään mistä vain.
Tuntuu, että nykyään ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä. Parisuhteen edelle menee työura, joka usein hoituisi vähemmälläkin, kaverit ja juominen, aikaa vievät harrastukset, jopa omat vanhemmat joiden mielen oikkuja vielä aikuisenakin totellaan eikä eletä omaa elämää. Varsinkin työn perässä voidaan muuttaa kauaskin ja sitten ihmetellään, miksi suhde ei toimi. Miten se voisi toimia ilman yhteistä arkea ja asioiden jakamista? Mitä sinulle jää käteen kun jäät eläkkeelle ja työ on ollut sinulle aina kaikki kaikessa? Työpaikallasihan sinut varmasti unohdetaan.
Molemmin puolinen epäitsekkyys on kaiken aa ja oo, jos haluaa onnistua. Pitää osata katsoa asioita toisen kannalta. Kysyä "miltä minusta tuntuisi, jos toinen tekisi minulle näin?"
Pettäessäkin mennään usein itsekkäästi perse edellä puuhun. Ja usein se toinen osapuoli siellä kotona on itsekkäästi kieltäytynyt huolehtimasta kumppaninsa seksuaalisesta tyydytyksestä, koska ei siltä toiselta itsekkäältä ole sitä itsekään saanut.
Missä on epäitsekäs hellyys ja toisen huomioiminen? Eihän se tarkoita oman identiteetin katoamista vaan sulautumista toiseen. Vai tarkoittaako? Pitäisikö ihmisten miettiä haluavatko he elää elämäänsä miten haluavat vai ottavatko toisen ihmisen elämäänsä ja muuttavat elämäänsä sen mukana?
parisuhteen tärkeys
13
904
Vastaukset
- SengaSengana.
Tai sitten erokynnys on vain paljon matalammalla. Ja että eron yleensä saa.
En mä tiedä oliko ihmiset epäitsekkäämpiä ennen - ehkä se toinen vain alistui, tai alistettiin; en usko, että niistäkään liitoista läheskään kaikki olivat onnen auvoa.
Toki sekin on itsekkyyttä, että erotaan, kun ei tunnu kivalta. Ennen kärsittiin, kun eroon ei päästy. Tai onko se itsekkyyttä, että elelee ilman parisuhdetta, kun ei ole pakko mennä naimisiin esim. seksin, lastensaamisen tai elannon takia?- melinda
Ei ollutkaan kyse siitä erotaanko nykyään enemmän tai aiemmin vähemmän. Tai siitä oltiinko ennen epäitsekkäämpiä kuin nyt. Kyse oli enemmänkin hyvistä ja pitkistä suhteista ja siitä miten sen voi saavuttaa.
Mikä johtaa siihen, että ei enää ole kivaa suhteessa? Oma itsekkyys vai toisen itsekkyys?
Ei ole itsekkyytä elää ilman parisuhdetta, mutta se on hyvä vaihtoehto, jos on niin itsekäs, ettei pysty ajattelemaan asioita toisen kannalta ja tekemään kaikkeansa tämän eteen. Tässä tapauksessa on tosin turha olla katkera siitä, ettei parisuhdetta ja perhettä ole koskaan saanut.
Miksi erokynnys on matalammalla? Helppoa se on teknisesti, mutta onko se helpompaa henkisesti kuin ennen? Miksi? - Individualistinen kuluttaja
melinda kirjoitti:
Ei ollutkaan kyse siitä erotaanko nykyään enemmän tai aiemmin vähemmän. Tai siitä oltiinko ennen epäitsekkäämpiä kuin nyt. Kyse oli enemmänkin hyvistä ja pitkistä suhteista ja siitä miten sen voi saavuttaa.
Mikä johtaa siihen, että ei enää ole kivaa suhteessa? Oma itsekkyys vai toisen itsekkyys?
Ei ole itsekkyytä elää ilman parisuhdetta, mutta se on hyvä vaihtoehto, jos on niin itsekäs, ettei pysty ajattelemaan asioita toisen kannalta ja tekemään kaikkeansa tämän eteen. Tässä tapauksessa on tosin turha olla katkera siitä, ettei parisuhdetta ja perhettä ole koskaan saanut.
Miksi erokynnys on matalammalla? Helppoa se on teknisesti, mutta onko se helpompaa henkisesti kuin ennen? Miksi?tästä länsimaisesta elämänmenosta, kuluta, kuluta ja käytä rahaa että saisit kaikenlaista kivaa (ja yleensä turhaa), kuten hieno auto tai vaatteet. Jotta pystyisit tähän, tarvii tehdä töitä ja joskus parisuhde uhraten.
Lyhyesti sanottuna, materian ihannointi ja yletön kuluttaminen imee mehut ihmisistä. Se taasen luo stressiä joka heijastuu parisuhteeseen. Tämän takia kun voi henkisesti pahoin niin ei voi myöskään asua toisen ihmisen kanssa saman katon alla, ainakaan tyydyttävässä parisuhteessa.
Pitäisi varmaankin pystyä tekemään irtiotto, hypätä pois tästä kirotusta oravanpyörästä, ja muuttaa johonkin stressittömämpään ympäristöön, jossa ei tarvitse päteä. Kuten vaikkapa Tahitille.
Metka juttu muuten, sinkkuna asuminen on kalliimpaa kuin "kimpassa" asuminen, mutta silti sinkkuutta ihannoidaan. Siinäpä paradoksi...
P.S. markkinointimiehet ja mainostajat ovat tehneet työnsä hyvin!
- vänkyrä-nainen
kokemusta vuosikymmenten pituisesta suhteesta, niin uskon että onnistuneen ja onnellisen parisuhteen perusta on juuri nimenomaan tuo me-hengen ylläpito ja niin että sen edelle ei mene mikään eikä kukaan muu.
Itsekäs saa olla monissa muissa elämän asioissa ja tarviikin joskus olla, mutta ihmissuhdeasioihin se ei sovi. - Asiasta.huvittunut
Mielestäni viestisi osoittaa tiettyä näköalattomuutta ja kapeakatseisuutta. Tunnut olettavan, että parisuhde on kumppanien pääasiallinen toimintaympäristö ja kaikki sen ulkopuolella tapahtuva toisarvoista. Tuollainen käsitys maailmasta saattoi olla perheenäidillä viime vuosisadan alussa, mutta nykyihmisen ympäristö on huomattavasti laajempi ja moniuloitteisempi.
Parisuhde on vain yksi elämän osa-alue, eikä voida sanoa, että se pitäisi joka tilanteessa nostaa yksiselitteisesti elämän tärkeimmäksi asiaksi. Itse asiassa väittäisin, että yksilön henkinen kasvu olisi hyvin köyhää, jos se tapahtuisi vain ja ainoastaan parisuhteen sisällä ja sen ehdoilla. Ihmisellä saa ja pitää olla myös parisuhteen ulkopuolinen elämä. Ajatusmalli, jonka mukaan parisuhteen ei missään tilanteessa tulisi joustaa muun elämän takia, on paitsi erittäin itsekäs, myös suora tie helvettiin.
Etkö huomaa ristiriitaisuuttasi, kun ensin kysyt itsekkäästi "Mitä sinulle jää käteen kun jäät eläkkeelle ja työ on ollut sinulle aina kaikki kaikessa?", mutta muussa tekstissä alleviivaat jatkuvasti epäitsekkyyden merkitystä? Miksi urasta pitäisi jäädä mitään käteen, jos tarkoitus on epäitsekkäästi antaa itsestään yhteiskunnalle, isänmaalle ja muille ihmisille?
Mieleeni tulee väistämättä muuan Clintonit, jotka eivät taatusti olisi päässeet sinne, missä nyt ovat, jos olisivat eläneet ohjeidesi mukaan ja asettaneet parisuhteensa kaiken edelle. Edelleen voidaan kysyä, pitäisikö edes antaa toimilupaa sellaiselle asianajajalle, joka asettaisi parisuhteensa päämiehensä edun edelle? Haluaisitko itse asianajajan, joka saapuisi oikeudenkäyntiisi valmistautumattomana, koska olisi joutunut "hoitamaan parisuhdettaan"?
Todettakoon vielä, että itse en ikinä menisi lääkärille, jonka mielestä diagnoosi "hoituisi vähemmälläkin" tutkimisella, palkkaisi asianajajaa, jonka mielestä juttuni "hoituisi vähemmälläkin" paneutumisella, sijoittaisi yritykseen, jonka toimitusjohtajan mielestä työt "hoituisivat vähemmälläkin" panostuksella, tai äänestäisi poliitikkoa, jonka mielestä asiat "hoituisivat vähemmälläkin" yrittämisellä. Pelkästään tuollaisen julkilausuminen osoittaisi intohimottomuutta ja edesvastuuttomuutta, joka ei ammattilaiselle sovi. Menestyvän ammattilaisen taka seisoo lähes poikkeuksetta puoliso, joka on joutunut tekemään suuriakin uhrauksia toisen uran eteen.- SengaSengana.
Jep. Mulla ei ole hajuakaan, miten saada toimimaan 20 vuoden parisuhde, täytyy myöntää.
Yritin sanoa ed. viestissä, että en usko parisuhteiden koskaan olleen sen onnellisempia tai onnetomampia kuin nyt; ongelmat toki tuli eri asioista.
Ennen ei voinut erota, tai sitten kuoltiin helposti; "pitkä" suhde tuolloin ei tarkoittanut välttämättä, että se oli onnellinen.
Niitä harvoja pareja, jotka näyttävät olevan oikeasti onnellisia, yhdistää mm. huumori, tietty rentous suhteessa, tietty vapaus ja avoimuus. - Melinda
Tottakai pitää olla muutakin kuin parisuhde. Pitää olla työelämä ja harrastuksia yms. Mutta ei niin, että ne menevät yltiöpäisesti ihmisen edelle, jonka pitäisi olla sinulle se tärkein.
Ja tietysti työ pitää hoitaa kunnolla. En tarkoittanut, että työ pitäisi hoitaa huonommin, on vain osattava ottaa vähemmän töitä, jos työ vie kaiken ajan. Ei kukaan työnantaja voi vaatia, että perhe-elämäsi kärsii työn takia. Työt tehdään hyvin ja tehokkaasti, mutta yli 40 tunnin työviikot ovat turhia. Todella! Jos työt eivät hoidu, on työnantajan hankittava lisätyövoimaa.
Menestyvän ammattilaisen takana seisoo varmasti uhrautuva puoliso eli se epäitsekäs yksilö. On toivottavaa, että hän saa jotain vastineeksi omille uhrauksilleen ja ettei se ole materiaa.
Ja sanoinko, että missään tilanteessa ei jousteta? Tietysti pitää voida joustaa, sehän on epäitsekkyyttä. Mutta asioista pitää puhua, toisen puolesta ei voi tehdä päätöksiä. On tajuttava, että me teemme päätökset, ei kukaan yksin. Ajatusmalli ei ollut se, että parisuhteen ulkopuolella ei ole elämää, vaan se, että ulkopuolinen elämä kohdataan yhdessä, me-hengessä.
Ja ei urasta tarvitse jäädä mitään käteen. Mutta jos on uhrannut kaiken urallensa, ei ainakaan jää käteen perhettä ja läheisiä, jotka olisivat luonasi kun olet vanha. Tietysti jos on hyvin epäitsekäs ei tarvise sitäkään :) - Asiasta.huvittunut
Melinda kirjoitti:
Tottakai pitää olla muutakin kuin parisuhde. Pitää olla työelämä ja harrastuksia yms. Mutta ei niin, että ne menevät yltiöpäisesti ihmisen edelle, jonka pitäisi olla sinulle se tärkein.
Ja tietysti työ pitää hoitaa kunnolla. En tarkoittanut, että työ pitäisi hoitaa huonommin, on vain osattava ottaa vähemmän töitä, jos työ vie kaiken ajan. Ei kukaan työnantaja voi vaatia, että perhe-elämäsi kärsii työn takia. Työt tehdään hyvin ja tehokkaasti, mutta yli 40 tunnin työviikot ovat turhia. Todella! Jos työt eivät hoidu, on työnantajan hankittava lisätyövoimaa.
Menestyvän ammattilaisen takana seisoo varmasti uhrautuva puoliso eli se epäitsekäs yksilö. On toivottavaa, että hän saa jotain vastineeksi omille uhrauksilleen ja ettei se ole materiaa.
Ja sanoinko, että missään tilanteessa ei jousteta? Tietysti pitää voida joustaa, sehän on epäitsekkyyttä. Mutta asioista pitää puhua, toisen puolesta ei voi tehdä päätöksiä. On tajuttava, että me teemme päätökset, ei kukaan yksin. Ajatusmalli ei ollut se, että parisuhteen ulkopuolella ei ole elämää, vaan se, että ulkopuolinen elämä kohdataan yhdessä, me-hengessä.
Ja ei urasta tarvitse jäädä mitään käteen. Mutta jos on uhrannut kaiken urallensa, ei ainakaan jää käteen perhettä ja läheisiä, jotka olisivat luonasi kun olet vanha. Tietysti jos on hyvin epäitsekäs ei tarvise sitäkään :)Ensimmäisessä viestissäsi sanoit selkeästi, että työ, harrastukset jne. eivät saa mennä parisuhteen ja puolison edelle. Vaatimus, joka ainakin omaan korvaani kuulostaa ehdottomalta. Vastasin sen mukaan. Nyt näyttää siltä, ettemme sittenkään niin eri linjoilla ole.
Tuo 37,5 tunnin työviikko on sellaista herkkua, mikä on pelkästään duunarin etuoikeus. Johtavassa tai erityisosaamista vaativassa tehtävässä toimiva voi suoralta kädeltä unohtaa kelloon vilkuilun. Joltain paperimieheltä se vielä onnistuu, että himaan häivytään sillä kellonlyömällä, kun vuoro loppuu, mutta suuri osa tehtävistä on sellaisia, että hommat hoidetaan silloin kun ne on hoidettava. Eräänläistä sisäistä yrittäjyyttä, jota myös suorittavalta portaalta toisinaan toivoisi enemmän (vaikka toisaalta tuollainen ajattelutapa on täysin ymmärrettävä).
Tämä yhteiskunta pysähtyisi, jos lääkärit, johtajat jne. häipyisivät työpaikaltaan kun 40 viikkotuntia on tullut tehdyksi. Ei lisätyövoima ole mikään ratkaisu, jos tehtävä on sellainen, että se vaatii osaamista, jota on vain harvoilla. Ei siitä voi lähteä siitä, että työ joustaa puolison vaatimusten mukaan.
Tuosta me-hengestä olen yhtä mieltä. Sanoisin, että tärkeintä parisuhteen kannalta on se, että tavoitteet ovat samat. Jos on sovittu, että panostetaan toisen uraan, se on tavoite johon kummankin tulee olla sitoutunut. Siinä tapauksessa ei toimi ajattelumalli, jonka mukaan kummankin pitäisi panostaa perheen arkeen yhtä paljon.
- opettaja2
>>Missä on epäitsekäs hellyys ja toisen huomioiminen?>Eihän se tarkoita oman identiteetin katoamista vaan sulautumista toiseen. Vai tarkoittaako?
- firerose
kirjottelit ajatuksiasi. :) Aika samanlaisia ovat minunkin ajatukseni ko.asiasta.
Yhteiset tavoitteet ja elämän arvot yhdistää. Liian erilaiset tavoitteet ja arvot erottaa.
Toisille ihmisille myös sopii mainiosti suhde jossa ei ollakkaan kovin paljoa yhdessä ja lähekkäin.
Monet asuvat eri asunnoissa ja sopivat tapaamisensa vuosien ajan.
Ja toiset meistä taas on enemmän näitä symbioosi ihmisiä :)
Tärkeintä on kait löytää se samanhenkinen ihminen,joka ajattelee parisuhteetsa aikalailla samoin kuin sinä itse.
Itse olen myös huomannut,että kun tulee näitä ns. kuminauha vaiheita jolloin otetaan hieman omaa aikaa ja mennään etäämmälle. Niin sen jälkeen tulee aina entistäkin voimakkaampi yhteenkuuluvuuden tunne.
Itse mm. rakastun puolisooni uudelleen ja uudelleen. :)Elä kysy miten se tapahtuu,se vain tapahtuu...- cat.mint
"Yhteiset tavoitteet ja elämän arvot yhdistää. Liian erilaiset tavoitteet ja arvot erottaa."
"Tärkeintä on kait löytää se samanhenkinen ihminen,joka ajattelee parisuhteetsa aikalailla samoin kuin sinä itse."
Nimenomaan noin. Molemmilla on oltava samanlainen arvomaailma ja tavoitteet.
Hienoa tekstiä ap:lta. Taitaa nykyään olla melko harvinaista sellainen tosi rakkaus, jossa pari tosiaan elää symbioosissa. - firerose
cat.mint kirjoitti:
"Yhteiset tavoitteet ja elämän arvot yhdistää. Liian erilaiset tavoitteet ja arvot erottaa."
"Tärkeintä on kait löytää se samanhenkinen ihminen,joka ajattelee parisuhteetsa aikalailla samoin kuin sinä itse."
Nimenomaan noin. Molemmilla on oltava samanlainen arvomaailma ja tavoitteet.
Hienoa tekstiä ap:lta. Taitaa nykyään olla melko harvinaista sellainen tosi rakkaus, jossa pari tosiaan elää symbioosissa.aloittajan kirjoituksesta kovasti.
Ensimmäiseksi tuli mieleeni,että wautsi joku muukin ajattelee tolleen.Jipii,en olekkaan ihan kummajainen :)
Harvinaselta vaikuttaa nykyisessä maailmassamme nuo symbioosit. Itse olen onnellinen,että saan olla tuollaisessa symbioosissa rakkaani kanssa.
Olkootkin heikkoa tai ripustautumista.Mihinkä sitä niin mielellään ripustuisikaan,kuin ihmiseen joka on sulle kaikki kaikessa.
Joka tuo auringon paisteen mukanaa huoneeseen keskellä yötäkin.Heh,olipas imelää ;o)
Noh,tottahan sitä erikseenkin osataan olla ja liikkua,mutta kivempaa se on yhdessä. Kaikki vaan on jotenkin parempaa kun se koetaan yhdessä.
- vili
olen sitä mieltä että terve parisuhde omat piirinsä harrastukset, ystävätpiirit, reissut/matkat..jne
ne sellaista pakoa arjesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1762145
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo381493Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa
On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall1321174Se ei ihan oikeasti vaatisi kuin yhden
Tekstiviestin... Jos rakastat minua vielä toivoisin että laittaisit minulle viestiä. Rakastatko? Oletko oikeasti niin pe56932- 55866
Lavrov suivaantui Stubbille perustellusti.
Lavrov perusteli suivaantumistaan tosiasioilla Suomen tarinasta sotiemme jälkeen, tutkija Tynkkynen ja pankkihenkilö Sol252855Kääminsä polttanut taksi suomussalmella
Vieläkö sillä hermonsa menettäneellä hulluja ylinopeuksia ajavalla asiakkaansa haukkuvalla( jos ajat paska kyydin hänen20812Jorma Uotinen avaa sanaisen arkkunsa TTK-miesparista ja koko uudistuksesta: "Sehän on..."
Tanssii Tähtien Kanssa -parketilla nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa tanssiparina miespari kauden alusta asti. Mikko S18745Aina ku nään sun kuvan
Tekis mieli kirjoittaa viesti: Moi kulta, on ikävä❣️🤗 ihan noin vain, lyhyt ja ytimekäs 😁🤭58733Sukupuolia on vain kaksi- kohukassista tuli kova tuomio perheenisälle oikeudessa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4d4db0d9-4dda-4ba6-a699-25d725683ad6 Miten näin normaalista kassissa olevasta tekstis204693