mulla on reilun vuoden ikäinen sekarotuinen narttu.
Ongelmani on se, että aina kun meille tulee vieraita,(asutaan kahdestaan) koira alottaa haukkumisen ja jopa vieraitten päälle käymisen, siis roikkuu hihoissa ja hyppii päälle eikä anna hetkeekään rauhaa.
Ollaan koitettu ettei huomioida koiraa, sillä se yleensä ennen pitkää rauhottuu, tosin siinä kestää ihan liian kauan, ja , eikö kuitenkin mun koiran pitäisi totella mua, jos käsken sen olla hiljaa tai lopettaa riehuminen?!! Kun kahestaan ollaan niin on todella rauhallinen ja ihana koira.
Sama toistuu ulkona ollessa, en voi pysähtyä hetkeksikään kun alkaa haukkuminen.
Tää on niin kiusallista ja turhauttavaa!
Toinen ongelma on että koirapuistossa kun ollaan ja pitäisi lähteä pois, niin ei anna enää ottaa kiinni, ennen kyllä tuli luokse ihan kiltisti.
jos täältä saisi jotain neuvoja niin kiitän jo nyt!
Ongelmani on se, että aina kun meille tulee vieraita,(asutaan kahdestaan) koira alottaa haukkumisen ja jopa vieraitten päälle käymisen, siis roikkuu hihoissa ja hyppii päälle eikä anna hetkeekään rauhaa.
Ollaan koitettu ettei huomioida koiraa, sillä se yleensä ennen pitkää rauhottuu, tosin siinä kestää ihan liian kauan, ja , eikö kuitenkin mun koiran pitäisi totella mua, jos käsken sen olla hiljaa tai lopettaa riehuminen?!! Kun kahestaan ollaan niin on todella rauhallinen ja ihana koira.
Sama toistuu ulkona ollessa, en voi pysähtyä hetkeksikään kun alkaa haukkuminen.
Tää on niin kiusallista ja turhauttavaa!
Toinen ongelma on että koirapuistossa kun ollaan ja pitäisi lähteä pois, niin ei anna enää ottaa kiinni, ennen kyllä tuli luokse ihan kiltisti.
jos täältä saisi jotain neuvoja niin kiitän jo nyt!
Vastaukset 3
Vanhimmat
oppimaan oman arvonsa murrosiän myötä..
se ei piä sua pomona ku näkkee asiakseen komentaa vieraita. ja kiinni se ei luultavasti anna koska otat sin kiinni/kutut luokse vasta kun ootte lähössä ja tietää sen...
kutut koiraa luo vähän väliä ja ku tllee nii kehut vaa, ettei aina luoksetulo tarkota kiinnijoutumista..
koulutus on iha olematonta, eikä koira piä sua pomona koska et ossaa olla pomo, ja koira tottelee vain ja ainoastaan johtajaa...
Kuule.
Jos maltatte sitkeästi odottaa koiran rauhoittumiseen saakka (sanoithan itsekin sen huomioimattomuudella toimivan), tuo odottelu-aika lyhenee hyvinkin pian, kun koira huomaa että rauhoittuminen kannattaa. Se alkaa siis rauhoittua nopeammin. Vieraat kyllä ymmärtävät, että harjoittelu on meneillään ;)
Nythän koiran ei kannata rauhoittua, kun se tietää saavansa toruja ja sähellystä riehumisellaan. Teidän pinna on siis lyhyempi kuin koiran? Ei kai näin ole, älkäähän nyt luovuttako, vaan odottakaa sitkeästi vaan. Kyllä kai teillä on paremmat hermot kuin koiralla, hermostua ei kannata.
Luoksetuloa harjoitelkaa nyt paljon kotona. Huutele eri huoneesta koiraa iloisella äänellä (samoin kuin siellä puistossa) Kun se tulle luo, anna namu tai rieha-hetki. Toista montamonta kertaa päivässä, ja harjoittele sitten ulkona (vaikka remmilenkillä, sano koiran nimi ja kun katsoo, kehu) Vanhatkin asiat vaativat tuossa iässä kertaamista, ensin tietenkin tutussa kodissa ja aina hyvässä hengessä ;)
Heipsun!
En tiedä, oletko törmännyt aiempiin vinkkeihini, mutta ehdotan samaa sinulle kuin muillekin. Olet oikeilla jäljillä tuossa huomiotta jättämisessä, siis et edes komenna sitä, kun se toimii väärin vaan suhtaudut siihen kuin pelkkään ilmaan. Kokeilehan myös sitä, että kun vieras tulee sisälle ja koira alkaa hyppiä ja haukkua, vieras poistuu -> uus yritys ja tätä jatketaan niin kauaa, ettei koira enään jaksa riekkua. Heti kun koira lopettaa, vieras antaa makupalan ja hurja kehuminen päälle! Näin se oppii, että sievällä lähestymistavalla saa herkkuja ja kehuja. Olen aikaisemmin vastaavan sorttisiin tapauksiin sanonut, että koiralle huonokin huomio on huomiota. Joten: hyvä käytös palkitaan, huono jätetään huomiotta! Tätä voi soveltaa aika moneen ongelmaan. Lisäksi sulla tuntuis olevan lievä rajojen haku menossa koirasi kanssa. Nyt on tärkeää säilyttää maltillinen, mutta johdonmukainen ote koko touhuun. Omaa johtajuuttaan voi korostaa esim:
1. Ruokailemalla ENNEN koiraa (sitten vasta koiralle sapuskat).
2. Leikitte (ja myös lopetatte) sinun aloitteesta, ei koiran.
3. Jos koirasi saa tulla sohvalle/sänkyyn, niin vain sinun pyynnöstä, ei omasta tahdostaan.
4. Jos pyydät koiraltasi jotain, edellytä myös että se vie sen loppuun.
Kun johtajuutesi on selvää pässinlihaa koirallesi, alkaa se ottamaan myös käskyt tosissaan.
Yksi kullanarvoinen vinkki vielä: Puhu koirallesi hiljaisella ja matalalla äänellä. Tällöin jos joskus koirasi toimii huonosti tai ei tottele, on äänen korottamisella selkeä viesti: Nyt olen tosissani. Jatkuva huutaminen ja kimittäminen tekee koirastasi "kuuron" käskyille, eikä sanallisella ohjauksella ole enään kunnon vaikutusta. Meillä riittää, jos koira on tehnyt pahojaan, että mulkaisen koiraa ja sanon jämäkästi: "Jummijammi!" niin se tietää hipsiä omalle paikalleen ja pysyy siellä, kunnes kutsun sen luokseni. Hermostun koiralle siis erittäin harvoin, muutoin toimin vain huomiotta jättämisen avulla. Siinä on ainoa sanktio mitä koirallemme tarvitsee jakaa, ei hihnan riuhtomista, ei fyysistä kuritusta vaan henkinen johtajuus! Ja tämä ei ole meilläkään sulkenut pois hellittelyä ja iloista yhdessä oloa, päinvastoin, koira on oikein iloinen ja voi hyvin, kun tietää missä mennään!
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: PALKITSE toivottu käytös, jätä huomiotta huono.
Lykkyä tykö ja anna aikaa koiralle muuttaa käytös, huonoja tapoja ei ole aina mahdollista kitkeä nopeasti pois vaan ne vaativat toistoa toiston perään.