joiden lapsi on läpikäynyt jonkinlaisen leikkauksen kun lapsi on ollut melko pieni? Itselläni tyttö nyt 1v2kk ja ollaan menossa synnynnäisen kaulakystan poistoon ensiviikolla. Sitä vaan haluaisin tietää että miten lapset ovat reagoineet sairaalassa oloon ja miten ovat antaneet haavan olla rauhassa?!
Jännittää tuleva joten haluaisin kuulla muiden kokemuksia leikkauksista ja muusta sellaisesta
Jännittää tuleva joten haluaisin kuulla muiden kokemuksia leikkauksista ja muusta sellaisesta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidän poika oli leikkauksessa 1v4kk iässä. Hänellä ei ollut kives laskeutunut, joten se piti kirurgisesti vetää paikalleen. Pieni viilto tuli nivuseen, ja toinen kivekseen.
Jos mahdollista, kannattaa sekä isän että äidin lähteä sairaalaan mukaan, niin lapsi ei joudu olemaan yksin kun toinen käy esim. vessassa tai syömässä. Kun lapsi viedään leikkaus-saliin, joko äiti tai isä saa mennä mukaan, ja olla mukana kunnes lapsi nukkuu. Meillä oli mukana myös uni-pupu, jolle poika sai itse laitella sydänantureita kiinni. Nukutus tapahtui ainakin meillä maskilla, se on kurja tilanne, kun pientä joutuu pitämään pakolla kiinni, mutta onneksi nukahtaa n. 10-20 sekunnissa. Meillä isi vei pojan leikkaus-saliin, koska minä pelkäsin että en kykenä siihen...
Kaikki meni periaatteessa ihan hyvin, mutta hankala kohta oli kun poika heräsi nukutuksesta. Hän oli (tietenkin) aika hysteerinen, koska ei ymmärtänyt tilannetta, heräsi vieraassa paikassa kipeänä ja letkuissa kiinni... Veti ensitöikseen happiletkut seinästä ja riuhtoi tippaletkut irti, kipulääkettä piti antaa piikkinä kolme kertaa, ja sekään ei paljon auttanut. Huusi kaarella ja rimpuili kaikin voimin n. 2-3 tunnin ajan, sitten ilmeisesti voimat loppuivat tai kivut vähän hellittivät.
Kun sai vähän vettä juodakseen, tipat irrotettiin ja pääsi heräämöstä pois, tilanne helpotti. Katseli ihan tyytyväisenä videoita ja kirjoja ja taapersi pitkin sairaalan lattioita. Ei paljon ihmetellyt paikkaa tai tilannetta, lähinnä vaan kaikki uusi kiinnosti kovasti. Kipulääkitys jatkui muistaakseni viikon vielä kotonakin, ja poika käyttäytyi ihan normaalisti, jos ei olisi tiennyt, ei olisi uskonut että mitään leikkausta on tehtykään! Haava oli hyvin peitetty haavateipillä ja sidoksilla, ja antoi niiden olla ihan rauhassa, tosin haava oli vaippa-alueella, joten ei oikein päässyt siihen käsiksikään.
Kaikki meni siis paljon helpommin, kuin kuvittelin, kunhan siitä heräämön kamaluudesta oli selvitty. Ja usko mitä sinulle on varmaan jo sanottukin: lapset toipuvat TODELLA nopeasti!
lapsesi yötä sairaalassa vai pääsitkö samana päivänä pois?
Meillä oli tyttö 1v3kk kun oltiin kitarisaleikkauksessa ja tuubituksessa. Itse toimenpide ei ole suuri joten siinähän ei ongelmia ollut, mutta hoitajien toiminnasta olen vieläkin katkera vaikka toimenpiteestä on reilu vuosi! Olisi silloin pitänyt aukaista suunsa mutta olin itsekkin tilanteesta hieman häkeltynyt.. Kaikki meni siis alussa hyvin ja leikittiin tytön kanssa leikkihuoneessa kun hoitaja yhtäkkiä juoksee kauhealla kiireellä ja ilmoittaa et nyt on mentävä kun leikkaussalista tuli käsky. Minä sitten kysyin että entäs esilääke?? Juu juu annetaan se tuossa matkalla ja kaappas tytön syliin, laittoi metalliseen häkki sänkyyn ja lähti kiitämään käytävää pitkin, siihen sitten jäin suu ammollaan ja vedet silmissä seisomaan kun tyttö huusi hysteerisesti kun häntä vietiin! Ja esilääkityksen tarkoitus on nimenomaan antaa ½-1h ENNEN saliin lähtöä, jotta lapsi rentoutuu! No heräämössä oli sitten samantien aloittanut saman hysteerisen huudon ja rauhoittunut vasta vahvan kipupiikin jälkeen ja nukkuikin sitten kun häntä osastolle tuotiin! Tämän sairaalareissun jälkeen tytöstä tuli todella arka ja huuto alkoi kun vain näki vieraan ihmisen. Minä en saanut metriä kauemmas mennä ja tyttö "pelkäsi" jopa lapsia.. Lapsi on edelleen täysin äidin tyttö, mut pahin "ripustumis" kausi on sentään ohi.
Tuo on kyllä minusta hienoa jos vanhemmat saa saattaa lapsensa saliin asti ja odottaa nukahtamista! Kokemuksesta viisaampana osaan minäkin sitä sitten tulevaisuudessa vaatia mikäli tarvista on!
Olen monesti miettinyt kirjoittavani "tarinamme" johonkin yleisöosastolle tai muualle, mutta en ole kovin hyvä sellaisissa;) Mutta ehkä jonain päivänä se vielä teenkin:)
Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään pelottelu viesti vaan haluan että ymmärrät vaatia lapsesi parasta toisin kuin minä! Ja totta on että toipuminen lapsilla tapahtuu todella nopeasti ja kivun lapset unohtavat myös samantien!
Onnea toimenpiteeseen, hyvin se menee!:)