sieluni muistelee aikaa, kun
eksyimme rakkauden satamaan
satamassa hän ojensi orkidean,
tunsin olevani sulaa hunajaa
lähellä majaa pyrähti joutsen
lentoon vesipisarat helmeillen
kuin kirkastaen maiseman
majassamme tuoksui jasmiinin
kukka kutsuen johonkin,
tuntemattomaan
viinin huumassa ja tulivuoren
tunteissa olimme vain,
sinä ja minä
eksyimme rakkauden satamaan
satamassa hän ojensi orkidean,
tunsin olevani sulaa hunajaa
lähellä majaa pyrähti joutsen
lentoon vesipisarat helmeillen
kuin kirkastaen maiseman
majassamme tuoksui jasmiinin
kukka kutsuen johonkin,
tuntemattomaan
viinin huumassa ja tulivuoren
tunteissa olimme vain,
sinä ja minä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin siinä onnenhuumassa muu unhoittuu. Hyvin kauniisti lukijaa siivittää...
olet ainoa, joka ymmärsi runon sisällön..