Mieli turtana
istun rantakivellä yksin
ja katselen jokea
joka virtaa edessäni
Erotan tässä tyyneydessä
karikot
Emme tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
Tuuli ei vienyt meitä
elämän läpi
En itke kyyneleitä
en löydä katumusta
Minulla ei ole ankkuria
tähän hetkeen
Elämä jatkuu
mitä tarjoaa huominen
istun rantakivellä yksin
ja katselen jokea
joka virtaa edessäni
Erotan tässä tyyneydessä
karikot
Emme tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
Tuuli ei vienyt meitä
elämän läpi
En itke kyyneleitä
en löydä katumusta
Minulla ei ole ankkuria
tähän hetkeen
Elämä jatkuu
mitä tarjoaa huominen
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaikki elämästä
tunteiden myrskyt ja tyvenet
tuulien riepottelut
kyyneleetkin
saimme kaikkea tuota
mutta nyt
elämä jatkuu Sinulla ja minulla
huominen on arvoitusta
***
En saanut juuri mitään aikaiseksi.
Painun takaisin sänkyyn, jonkinlainen vatsatauti
tuntuu riipovan - alkoi jo illalla.
Mutta Sinun runosi, ihanaa tunteiden käsittelyä.
Huominen odotusta
silmät säkenöiden
nurkan takana odottaa
Sydän pamppailen jään
odottamaan sitä huomista
Paranemista, nyt sitä malttaa siellä peiton alla olla, kun luontokin on niin harmaa. Kipeänä ei vain ole kiva olla:(
Asetetaan istumaan ja
katselemaan elämänsä filminauhaa.
Kivi siitä hyvä,
se kestää kyllä istumista.
Elämän virta siinä niin
montaa vaihtelevaa maastoa.
Sen päivän aurinkoisen,
kun sitä yhteistä virtaa
pitkin lähdettiin.
Sinulla "Tuuli ei vieny meitä
elämän läpi"?
Minulla taas kuin salama
kirkkaalta taivaalta
salamoi ja satoi raskaasti.
Särkyi yhteinen elämän pursi.
kaaru..
"Elämä jatkuu".
Virta vie kohti jo uutta kevättä.
Mietteinen päivä, huokaan
Kiitos runosta joka minutki
vei istuu taas kerran.Liisa
Nämä pimeät päivät
saavat minut istumaan
kylmälle kivelle
miettimään menneitä
Sitten soittosi
äänesi kutsuu
tähän hetkeen
antaa vain hetken
katsoa taakseen
Kuten aikaisemmin sanoit, Rakkaus on kuin sairaus, ei taida olla parantavaa lääkettä :)))
Näin hoitoalan ihmisenä huomannu.
Vierihoito se, miten vaivat kaikki häviää?
kaaru ootellaas, kun kohta tuoki kevät.
Sillon taas se näytelmä, laitumella .
Rakkaus se kyllä kovimmin syömmestä ottaa.
Eiköhän rakkaus kohta lennä, uskotaan.
Hymy nyt herkässä, tässä hyvässä.
Kiitos sä pilkahduksen iloa toit.Liisa
....mulle myös hymyn ja sanasta laitumella. Toki kevät sen tuo, mutta muutama vuosi sitten kävin kuutena peräkkäisenä syksynä ruskaretkellä Saariselällä. Tehtiin päivävaelluksia ja seurueeseen kuului miehiä, koska oli mun työjuttuja. Niinpä piti ehtiä vaellukselta "monotansseihin" ja sitten illalla Tunturihotelliin. Kyllä siinä maalaistytöllä oli ihmettelemistä, meno oli kuin laitumella. Tosin laidunkausi oli lyhyt:)))
Ankkurille olisi käyttöä
minullakin, vaan pohjassa on liian pehmeää:/
Laittoi ajattelemaan tämä runo.
Kiitos Kaaru.
Arki vie niin mennessään, ettei ankkuria voi laittaa vaikka olisikin. Tuo taru ohitettu, mutta syntyi siitä vielä runo:) Kiitos kommentista Marin
Kaunis kuvaus
Se on elämän virta
se vie....
Kiitos runostasi
...se vie, se elämän virta. Ei anna pysähtyä tai ei saa, niin ehkä parempi. Joki virtaa, ihminen kuin lohi, nousee virtaa vastaan:)
Kiitos kun pidit:)