Moro.
Olisiko ketään tietoinen sellaisesta asiasta, että jos saisi peruskoulun liikuntatunnit suorittaa itsenäisesti vaikka kävellen, pyöräillen tms. En vain pysty käymään liikuntatunneilla, koska ne masentavat minua sen opettajan ja muutaminen oppilaidenkin takia. Olen jo monta vuotta yrittänyt sinnitellä liikuntatunneista. Olen siis yhdeksännellä luokalla oleva nuori herra.
Kiitos jo etukäteen jos joku tietää tai jos jollakin on omakohtaista kokemusta!
Olisiko ketään tietoinen sellaisesta asiasta, että jos saisi peruskoulun liikuntatunnit suorittaa itsenäisesti vaikka kävellen, pyöräillen tms. En vain pysty käymään liikuntatunneilla, koska ne masentavat minua sen opettajan ja muutaminen oppilaidenkin takia. Olen jo monta vuotta yrittänyt sinnitellä liikuntatunneista. Olen siis yhdeksännellä luokalla oleva nuori herra.
Kiitos jo etukäteen jos joku tietää tai jos jollakin on omakohtaista kokemusta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
No siis luulen että sun kannattais mennä terveydenhoitajalle ensin puhumaan että olisiko mahdollista, että hän voisi kirjoittaa jonkin lapun tjsp. että ei tarvitsisi olla samalla tunnilla koko luokan kanssa.
Mutta perustelusi täytyy olla aika hyvät ;|
tuollaisia järjestelyjä voi olla vaikea tehdä.
Mitä niin kamalaa liikuntatunneilla on että sinne ei voi mennä?
Jos haluttomuus johtuu siitä että joku vittuilee niin siitä ei kannata välittää.. toiset vaan on paskempia kuin toiset :D Toisaalta jos joku uhkailee tai vetää lättyyn niin sitte voi jättää terkan väliin ja mennä suoraan poliisiasemalle.
Voin sanoa että se itsenäisen opiskelun saaminen on todella vaikeaa ja sitä ei oikeastaan pienillä syillä saada. Kannattaa muistaa että helpotuksetkin voivat tuoda uusia murheita tullessaan.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, tämä on sellainen asia mitä kukaan ei ymmärrä jos ei itse ole kokenut. Tilanteeni on kuitenkin hieman erilainen. Itse olen myös poika jouduin olemaan vuosikausia liikuntatuntien uhri. Liikuntatunneista muistuteltiin välitunneilla ja minua sorrettiin koska olin heikompi kaikissa lajeissa. EN pystynyt mihinkään koska tunnnit ahdistivat todella paljon ja opettaja teki minusta koko luokan narrin. Pakotti tekemään kaikkien edessä kaikenlaisia liikkeitä ja harjoittelemaan niin kauan kunnes olisin muka osannut, mutta en koskaan osannut. Tilanne oli ahdistava ja kaikki nauroivat ja sen jälkeen tunnit olivat pilalla minun takiani joten voi vain kuvitella miten kaikki vihasivat minua.
Voisi ajatella että opettaja on erittäin vastuuntuntoinen kun haluaa oikein tehostaa ryhmäänsä ja jättää heikot lenkit pois. Toista se oli. Hän nautti nöyryytyksestäni. Opettaja oli aikaisemmin saanut varoituksen pahoinpitelystä mutta häntä ei oltu erotettu. Vaihdoin koulua.
Opettaja oli mukavempi mutta liikuntatunnit edelleen ahdistavia. Kotielämämme kärsi niistä koska aloin käyttäytymään häiritsevästi koska purin pahaa oloani väärillä tavoilla. Terveydenhoitaja ei kuunnellut mitään. Iski laihdustusvinkkejä sisältävän paperin äitini kouraan ja syytti häntä muutamasta liikakilostani ja osaamattomuudestani. Äiti on joutunut yksinhuoltajana kasvattaaman kaikki lapsensa. Lihomiseni alkoi siinä vaiheessa kun aloin syömään ahdistukseeni. Liikuntapäivien jälkeen ainoa lohtu oli ruoka. Tunnit olivat edelleen ahdistavia ja masentavia. Minua syrjittiin ja lopulta mielentilani oli niin vakava että yritin itsemurhaa tosissani. Sairaalahoidossa eikä apua siitäkään ollut. Lääkärit kun eivät koskaan olleet kohdanneet tälläistä tapausta mistä koululiikunnasta olisi ollut haittaa mielenterveydelle. Sehän on niin ihanaa ja mukavaa ja liikunta se auttaa korjaamaan kaikki murheet kun se vapauttaa sitä mielihyvä hormonia tai mitä onkaan. Minä kun en ole koskaan kokenut moista hyvänolon tunnetta vaikka on hikeen asti hypitty ja pompittu. Masennuslääkkereseptin iskivät 3kk jälkeen kouraan ja toivottivat hyvää loppuelämää.
Parivuotta meni edelleen kärsien. Aloin saamaan ahdistuskohtauksia ennen liikuntatunteja joko edellisenä päivänä tai aamulla kotona. Olin niiden takia pois koulusta. Yläasteen tullessa kiusaaminen lisääntyi ja yritin itsemurhaa uudestaan koska ketään ei kiinnostanut liikuntaongelmani, tosin sain väliaikaisen vapautuksen ennen kuin jouduin sairaalaan koska lääkäri ei halunnut ottaa riskejä. Olin sairaalahoidossa 6kk ja lääkärit etsivät taas vikaa äidistä ja perheestämme. Huostaanotto uhkaus ja ties mitä eri teorioita heillä oli. He kun eivät voi ymmärtää tälläistä kun eivät itse koe sitä tuskaa vaikka juuri heidän erikoisalaansa on mielenterveysongelmat. Lääkkeet otettiin pois etten niitä enää itsemurhayrityksissäni käyttäisi. Toisen lääkärin lausunnon he kumosivat, oli kuullemma ammattitaidottomasti toimittu vaikka nimenomaan vapautus palautti minut raiteille ja sain keskiarvoksi 9,5.
Sen todella hankalan hoidon jälkeen (oikeustaisteluja ja lakimiehiä yms.) liikunta asia otettiin monen lääkärin ja asiantuntijan pohdintaan. Kaikki olivat sitä mieltä että liikunnasta vapauttaminen tulee olemaan vahingollista kehitykselleni mutta vielä vakavampaa tulee olemaan mielenterveysongelmat jotka niiden tuntien tuomasta ahdistuksesta aiheutuivat. Vapautus oli kuitenkin sellainen että sain järjestää liikuntani itse ja omalla ajallani. Tein sitä mitä halusin eli uin ja kävelin, yksin. Se oli kuitenkin pieni lohtu verrattuna siihen suureen tuhoon mitä sairaala ja kiusaaminen aiheuttivat. Sillä tavalla suoritin peruskoulun liikuntatunnit loppuun. Lukiossa minut vapautettiin nyt syksyllä kokonaan koska erityisjärjestelyt olivat opettajien mielestä hankalia.
Elämäni on kuitenkin nyt todella surkeaa enkä voi esiintyä pienen kotikuntani piirissä julkisesti paljoakaan koska kaikki tietävät mielisairaudestani ja perheemme ongelmista. Ylipaino jota en saa pudotettua ja ikuiset arvet mielenterveydessäni jotka eivät parane koskaan. Ja sairaalan takia hyvä perhe-elämämme on tuhoutunut ja riitelemme usein koska kaikki syyttävät itseään tai toisiaan. Sairaalan perhetyöntekijät pistivät perheemme palasiksi vaika yrittivät "auttaa".
Voi olla että et saa apua, mutta en suosittele masentumaan niin paljoa että sinulle käy lopulta kuin minulle. Suosittelen että puhut vaikeuksistasi opettajille ja terveydenhoitajalle.
Yritä siis jatkaa koska olet jo pitkällä, minä en pystynyt siihen mutta epäilen että olet minua paljon tasapainoisempi ihminen ja pystyt siihen jos vain haluat. Mielisairaaksi leimautuminen on pientä verrattuna siihen tuskaan jota voit kokea niillä liikuntatunneilla, en sano sitä vähätelläkseni tilannettasi vaan puhun totta ja suoraan. Lukiossa on 2 pakollista kurssia liikuntaa joten jos olet sinne menossa ensi syksynä niin et enää paljoa joudu kärsimään niiden tuntien takia ja lukiossa voi olla ihan erilaista se liikunta. Joissakin se on ihan sellasta leikkimielistä ja eikä ihmiset ole siellä niin lapsellisia. Amiksesta en tiedä.
Jaksamista sinulle. Olet jo puolessävälissä tätä lukuvuotta joten eiköhän se toinenkin puolisko mene hyvin.
Ei aina kannata ottaa kaikkee nii tosissaan.. Jos pelkkä vittuilu peruskoulun liikunnan tunnilla ottaa koville niin että alkaa suunnitteleen itsaria, niin loppuelämä tulee oleen aika rankkaa.. Sillä mitä muut ajattelee/sanoo ei oo paskankaan merkitystä. Ja jos vaan on niin käsi niin voihan sitä mennä salille ja treenata..
ite en tosin jaksa :D
Arvasin että joku nostaa tästäkin jotain. tajusitko että itsemurhaa ei kukaan suunnittele tuosta vain? Se mikä minut siihen tilanteeseen ajoi oli suuri ahdistus ja vakava masennus. Et varmaankaan tiedä niistä mitään? Normaali teiniangsti on kaukana niistä ja minä en ollut edes murrosiässä vielä kun yritin itsaria ensimmäisen kerran. Siis et taida ymmärtää miltä vuosien kiusaaminen tuntuu? Et tiedä miltä syrjinnän kohteena oleminen tai jatkuvan herjojen kuuleminen saavat aikaan. Pysyvää vahinkoa mielenterveydelle. Kaikkia arpia ei voi parantaa.
Luuletko että minuun kohdistunut kiusaaminen oli vain leikkimielistä läpän heittoa ja vitsiä? EI TODELLAKAAN. KOULUKIUSAAMINEN EI OLE KOSKAAN NIIN YKSINKERTAISTA. Et ymmärtänyt yhtään tekstistäni mitä minä olen joutunut kokemaan ja luulet vain että siitä olisi selvitty pelkällä sisulla. Älä puhu minulle tulevaisuudestani jos et itse tiedä millaista on elää helvetissä vuosikausia tai olla muiden uhri koko ajan. Loukkaannuin ja suutuin viestistäsi ja minulla on siihen hyvä syy koska kyseenalaistat sen ajan tilanteeni vakavuuden.
No se on sitte voivoi ja kättä housuun..
Ei helvetti mikä idiootti. Vanha viesti oli mutta näin tahditonta käytöstä en sivuuta. Tässä taas nähdään se tosiasia miten joku voi naureskella asialle joka on toiselle todella kova paikka. Jos et ymmärrä mitä toinen tuntee, yritä edes. Se voisi avartaa omaa maailmaasi. Tosin en ole viestisi jälkeen ollenkaan varma onko sinulla käyttökelpoisia aivoja tuntemaan empatiaa.
Ei elämä oo pelkkää ruusuilla tanssimista, kestä se. Sulla ei ole todellakaan minkään valtakunnan perusteluja tommoseen. Ei varsinkaan peruskoulussa, ei edes lukiossa.
Tiedän ite miltä siitä tuntuu, kuule meikäl vaihtu toi liikan ope niin heti nous kuule 2 nro numero!
Sun kannattaa puhua tuosta jollekin opettajallesi tai terkalle. Mulla on ollut aikoinaan sellasia erityisjärjestelyjä liikuntatunneilla. Ja yhdellä luokkalaisella oli myös yhteen aikaan.
Ei kannata kuunnella noita pikkuhitlereitä, niitä löytyy aina eivätkä he osaa ajatella kuin itseään.