Vanhuksen uni
on haurasta kuin paperi
unen vesi mustempaa
kuin yö
Yöpöydällä
kehystetyt muistot nukkuvat.
Seinällä kello,
vuosilangoista punottu
rikkoo rajojaan
Vanhus kävelee
pihan poikki,
tuuli hakkaa ikkunaan
Yöpukuinen matkalainen
on saapunut maailman laitaan
Yön musta halkaisee taivaan
sammuttaa tähdet
yhden kerrallaan
Vain kuiskaus jää tuuleen matkaamaan;
Olen saanut rakastaa
on haurasta kuin paperi
unen vesi mustempaa
kuin yö
Yöpöydällä
kehystetyt muistot nukkuvat.
Seinällä kello,
vuosilangoista punottu
rikkoo rajojaan
Vanhus kävelee
pihan poikki,
tuuli hakkaa ikkunaan
Yöpukuinen matkalainen
on saapunut maailman laitaan
Yön musta halkaisee taivaan
sammuttaa tähdet
yhden kerrallaan
Vain kuiskaus jää tuuleen matkaamaan;
Olen saanut rakastaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
----
Sinä toit runon, mutta minkälaisen - käsittämät-
tömän kauniin.
Ensimmäinen säkeistö, jollain lailla synkkä.
Toinen säkeistö, se tuo silmien eteen tuon van-
huksen - seinällä raksuttavan kellon ja kumarai-
sena kävelevän ihmisen.
Päätös on lohdullinen, kaunis.
K i i t o s
että saimme lukea ja nauttia tämän runon.
Tuo lisää, vaikka sieltä laatikon pohjalta -
odottamisiin.
t. linda
siis...miten koskettava runo.
"Vain kuiskaus jää tuuleen matkaamaan;
Olen saanut rakastaa"
Sanaton...kiitos:)