Kuin ketään koskaan..
- Mutta se on muisto.
Jos sinä muistat saman,
se on jo muistojen puisto.
Ja enemmän on puisto, metsä
kuin yksinäinen puu.
Ja vaikka yksin joskaan
en tunne, mitä tunnettiin,
et sinä enää mitään sano.
Kuinka sanojasi kaivattiin.
En silti enää niitä ano.
Ne kertoo joku muu.
- Mutta se on muisto.
Jos sinä muistat saman,
se on jo muistojen puisto.
Ja enemmän on puisto, metsä
kuin yksinäinen puu.
Ja vaikka yksin joskaan
en tunne, mitä tunnettiin,
et sinä enää mitään sano.
Kuinka sanojasi kaivattiin.
En silti enää niitä ano.
Ne kertoo joku muu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sanan kielellä kirjoitettu.
Muistot heräsivät elämään.
Hyvää tätä päivää.
Otan sanasi vastaan kiittäen; runossa oli vaikeutensa. No, ehkä runossa aina on.
Mahdottoman taidokasta sanan käyttöä.
Hienosti erilainen runo Sinulta Lekart.
Muistojen puisto, sinne voi
eksyttää vähemmän tärkeät muistot, hyvä idea :)
Kiitos kohteliaisuudesta! Mutta sinä et kylläkään tarvitse ulkopuolisia ideoita, kun mielikuvitus jo rönsyilee holtittomasti joka suuntaan. (Kohteliaisuus)
Voi hyvä ihme, miten tämä runosi koskettaa
Lekart ! En osaa pukea sanoiksi, mitä se minussa
saa aikaan.
Äärettömän kauniilla sanoilla/lauseilla kiedottu
kokonaisuus, josta huokuu ihmisen ikävä, se mitä
kerran oli ja mikä ei enää koskaan palaa.
" ne kertoo joku muu " haikeaa, haikeaa.
uskollinen ystävä, viestistäsi, sanoistasi. Vaikka muut unohtaisivat, sinä et.
Sinä olet paikkasi ansainnut Lekart.
Voi taivas!!!
Sinun sanoissasi on ihmeellinen taika...
Kyllä sinunkin sanoissasi on taikaa, usko pois!
mutta en sano -
kaunis - metsä ja puisto.
joka on sen nähnyt - kokenut, ei voi sitä unohtaa.