Olemme aloittamassa kolmatta kertaa IVF.n Hirvittää ja pelottaa onnistuuko tämäkään. Olen 42 vuotias ja kova halu olisi saada lapsi. Minulla on 12 vuotias poika mutta miehelläni ei ole lasta lainkaan. Olen menettänyt viimesen 10 vuoden aikana 7 vauvaa, pisin raskaus pääsi 9. viikolle. Tämä on ollut tosi raskasta aikaa. Tänään pitäisi alkaa piikitys ja ensi viikolla olisi ultrat ja sit viikolla 5 olisi hedelmöitys. Tunteet on pinnassa. Toisaalta ei uskalla ajatellakaan ja toivoa että onnistuis. Sillä olen päättänyt että tämä on viimeinen kerta. Ikä alkaa tulla vastaan ja samalla tämä on niin henkistä rääkkiä ettei jaksa. Onko täällä yhtään yli 40-kymppistä jolla olisi sama ongelma. Mites sitten jos tämäkään ei onnistu??
Kolmas kerta toden sanoo
Vauvakuumetta
5655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heissan!
Tiedän tasan miten ottaa voimille tuo jatkuva plussan odottelu...varsinkin kun kumppanilla ei ole vielä yhtään pilttiä.
Meillä on sama tilanne. Minulla edellisestä suhteesta kaksi reipasta murkkua ja miehellä ei yhtään. Nyt sitten yritämme vielä vauvaa. Ensiviikolla on PAS ja sitten on alkiot käytetty.
Olihan niitä aika monta mutta yksikään ei ole tärpännyt.
Minulla on hermot yllättävän kireällä ja välillä olen valmis jo luovuttamaan...en jaksaisi tuota hormoonisouvia enää ja muutenkin tunnen olevani jo valmis huilaamaan. Mutta sitten taas vauvan kaipuu iskee ja tekisin mitä vaan, jos voisin saada yhteisen lapsen mieheni kanssa!
Katsotaan nyt miten tämä tästä suttaantuu...
Onnea teille ja plussaa puikkoon!
Itse olen kanssa 42 v. Omia lapsia on joista nuorin on 9v.Yhteistä lasta yritetty miehen kanssa nyt 4 vuotta. miehellä hitaat ja laiskat siittiöt jotka elävät vain 24h. Pitkien piinaavien keskustelujen jälkeen päätimme lähteä hoitoihin. Kelakorvauksia ei tipu joten pelottaahan nuo tulevat hoidot. Eli Icsi hoidoilla aloitetaan mihin mukautetaan tuota Ivf-menetelmää. Eli molemmat käytössä. pelottaa vain että jos miehen spermasta ei saada siittiöitä niin miten onnistuu luovuttajien kanssa. uusi laki jms. Mutta tsemiä sulle. Itse olen tällä hetkellä aivan maassa. Murehdin ja mietin turhia. Tuntuu ettei mitään osaa tehdä tai miettiä ennenkuin nuo hoidot alkavat.
Täytän tässä kuussa 41v ja olemme yrittäneet lasta yli 3v, joista 2v tehokkaissa lapsettomuushoidoissa.
Omilla munasoluilla raskauduin useita kertoja, mutta menivät heti kesken ja lahjoitusmunasoluhoidosta tärppäsi toisesta pas siirrosta ja olen nyt 26 viikolla raskaana ja kaikki on mennyt hyvin.
Sekä minulle että miehelleni tulossa ensimmäinen lapsi.
Olisimme kokeilleet myös lahja alkio hoitoa mikäli tämä viimeisin hoito ei olisi auttanut, mutta onneksi näin.
Tsemppiä kaikille hoitoihin!
Hei
Täällä 43 vuotias ihanan 1-vuotiaan äippä toivottaa teille jaksamista:) Itse olen 32 -v. lähtien odottamnut hoidoilla, milloin onnistaisi ja sitten viimeiset hoidot 42-v. onnistivat!!!!! En ikinä luopunut ajatuksesta, että minusta tulisi äiti. Ja nyt se ihanuus tuolla nukkua tuhertaa ja on maailman ihanin.....todella monien epäonnistumisten ja itkujen jälkeen ja muut jo käski luovuttaa mutta en luovuttanut ja siitä olen ylpeä itselleni!!!
Siis uskokaa ja eläkää mutta muistakaa että muutakin elämää on :)))
Maanantaina olisi eka ultra , Piikitys nyt kolmatta päivää. ajatus on että menen päivä kerrallaan, Nyt ei uskalla ajatellakaan edes viikkoa prtemmälle. Jos toivon liikaa niin tulee paha romahdus. Vuosi sitten oli tosi kova paikka. mutta jaksettava on.....