Kertokaahan mitä mieltä muut on.
Olen naimisissa...vielä, mutta elän nk.
"kylmässä suhteessa", kummallakaan ei ole
enää minkäänlaista fyysistä vetovoimaa toista kohtaan.
Miksi jatkaisin, lasteko vuoksi?
Olen naimisissa...vielä, mutta elän nk.
"kylmässä suhteessa", kummallakaan ei ole
enää minkäänlaista fyysistä vetovoimaa toista kohtaan.
Miksi jatkaisin, lasteko vuoksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaimo ei suostu lähtemään,asunto on minun...
......haluatkin eron ja toinen ei suostu lähtemään. Tulee vain mieleen minkälainen tilanne on sitten, kun/jos tuot uuden seurustelukumppanin kylään...huh.
Sitä vetovoimaa voi kyllä vielä tulla kun vähän harjoittelee. Voisitte ensin keskustella miksi välinne ovat mitä ovat. Sen jälkeen vaikka nukkuisittekin samassa sängyssä, mikä on ehdoton edellytys tämän ommistumiselle, lähestymiskielto. Ainoastan voi jutella ja nimenomaan teidän suhteesta. Sitten parin viikon päästä voi olla lupa hyväilyyn ja suukotteluun mutta ehdottomasti ei muuhun pisemmälle vietyyn juttuun. Tätä kun on kestänyt viikon pari voi jo sänkyhommatkin haluttaa molempia.
Kuitenkin tämä edellyttää molemminpuoleista uskollisuutta. Lapsiakin pitää ajatella JA HOITAA SUHDETTA. Olette niiden isä ja äiti. Lapsillenne ainoat oikeat.
Toivon teille kaikkea hyvää suhteessanne.
nähtävästi kemiat ei toimi,ja kuka olis niin
hyvä kemisti että voi korjata kemiat?
minun kokemuksellani sanoisin että ei onnistu.
en usko mihinkään ihme parantumiseen,kun kerran
on kylmää niin myös pysyy.
neuvoa on vaikea antaa,,se on vaikea juttu..
nimimerkillä kokemusta on,sillä minä yritin
kaikkeni ja mikään ei muutu koskaan:(
Kaikkihan tietää, ettei elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta toisaalta taas aikuisen ihmisen luulisi olevan tarpeeksi viisas myöntämään kun peli on pelattu.
Itsekin puskin päätäni seinään liiankin pitkään, ei siitä mitään hyötyä ollut, päinvastoin.
Kenenkään vaikea sanoa mitään, sillä jokaisen suhteen historia ja kaikki sävyt ihan omiansa. Joskus pitää ns. olla se marttyyri, lasten takia, jos tilanne sitä vaatii. Joskus on mahdollisuus olla ns. itsekäs, jos tilanne sen sallii. (Eipä tästä apua ollut, samalla alan miettiä myös omaa asemaani suhteessa jälleen uudelleen......)
Tsemppiä joka tapauksessa Sinulle !!!
Hei vaan,
Minulla ja miehelläni takana 27 vuotinen avioliitto, lapset aikuisia, ei seksiä useampaan kuukauteen, viileätä tunnepuolella. Tylsää ja arkista.. ei jaksa. Mutta... tänään jätimme käräjäoikeuteen eroilmoituksen harkinta-ajalle .. mitä tapahtuikaan !! Rakastelimme kiihkeimmin kuin koskaan, hellyyttä pursusi puolin ja toisin aivan kuin ei koskaan !! upea loppupäivä kaikkisteen .. olemme kohta lähdössä tanssimaan ( emme ole käyneet 5 vuoteen tanssimassa ).
Harkinta-aika taitaa olla meillä kulta-aikaa, ainakin alku näyttää hyvältä :) ....
on joku cokki tila,onko mitään oireita ollut
aiemmin?mutta jos tuo on totta(mihin minä en usko)
onnitteluni:) ette edes olleet oikeesti eroamassa
vaan tarvitsitte potkun persauksille:D
Kyllä näin on. Tänä aamuna mieheni kantoi kahvitarjottimen sänkyyn, viimeksi vuosia vuosia sitten äitienpäivänä.
En todellakaan tiedä eroammeko lopullisesti puolen vuoden päästä kun harkinta-aika loppuu, sen näyttää vain aika. Ehkä me tarvitsimme sen ns. potkun persuksille eli eropaperin käräjille jotta pystyimme näkemään toisemme uusin silmin. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
"Haluan monta miestä!
Enkä ota nurkkiini ketään passattavaksi!"
laisiasi syöjättäriä mahtuu kyllä maailmaan.
minun puolestani ota vaikka koko komppania ja
valmistaudu tulevaisuuteen yksin,sillä nurkissa
ei pörrää sitten ketään kun viehätysvoimasi
ei enää olekkaan huipussaan.sitä saa mitä tilaa:)
ja se passaaminen on paska puhetta,sillä naiset
ei passaa sen enempää kuin miehetkään,nurkkiin...
Lastesi ikää en tiedä mutta on hyvin tärkeää pitää perhe koossa kunnes nuorimmainen on vähintään teini-iässä.
Toki teini-iän muutosten paineissa ero sattuu mutta helpompi siitä on selvitä kuin 10 vuotiaan sekavassa maailmassa. Joten, mikäli pystyt niin jatka suhdetta kunnes nuorin on aikuisuuden kynnyksellä. Se antaa lapselle paremmat eväät tulevaisuuteen. Muista että kun hankitte lapsia te moraalisesti lupauduitte heitä huoltamaan ja tukemaan loppuikänne. Moraalinen vastuu on ehkä vaikeaselkoinen juttu mutta se taakka on hymyssäsuin kannettava.
Onhan meitä naisia,
joiden ansiosta perheellä on asunto,
mutta emme sano : MINUN taloni!
Jos kerran lapsia hankkii, ei saisi ruveta
seksi-ADDIKTIKSI, sillä lasten hoito ajoittain
vie voimat.
Se tietenkin on poissa silloin seksistä,
mutta se palautuu entistä voimallisempana,
kun vaikeudet saadaan taas hoidettua.
Nuo eronneet ovat katsoneet liikaa pornoa
sekä satukirjaja, joissa eletään kesto-onnellisina
elämänsä loppuun asti.
Tavallisessa elämässä on ylä- ja alamäkensä, laaksonsa ja kukkulansa.
Ymmärtäkää, aikuiset ihmiset!
Olen itse kokenut myös saman, erilleen ajautumisen ja oma ratkaisuni oli lopulta lähtö. Tämä ei tapahtunut äkkiä vaan työstin asiaa mielessäni 2-3 vuotta.
Kun päivä päivältä toinen alkaa ärsyttää enemmän ja mitään muuta yhteistä, kuin PERHE KY ei ole oli kaikille parempi, että pakka jaetaan uusiksi.
Yhdessäolonhan pitäisi kattaa kaikki huonoista hetkistä läheisyyteen, meillä se meni siihen, että kumpikin juoksi omia menojaan ja hoiti kodin ja lapset "siinä sivussa".
Nyt olen seurustellut sekä ollut sinkkuna, perhettä ei ole tarve enää perustaa eikä ole pakkotarvis kenenkään kylkeen liimaantua vain seuran vuoksi. Lapsille on enemmän aikaa kuin aiemmin ja ehkä myös heihin enemmän keskityn, koska kaikki se energia ja paha mieli mikä hukkui tyytymättömyyteen oli lapsilta pois, ei vain jaksanut..............
Moni lapsi ihmettelee miksi äiti "tiuskii" aivan syyttä, sitä pahaa mieltä ja kiukkua puretaan usein myös viattomiin.
Kylmä suhde voi muuttua vielä lämpöisäksi, jos niin haluaa. Kannattaa yrittää, koska usein se toinen osapuoli ei välttämättä tunne samoin, vaikka siltä vaikuttaa. Tunteiden ilmaisu ja puhuminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta yrittäkää edes. Jo lapset ovat sen yrittämisen arvoisia, anna mahdollisuus myös heille ehjään perheeseen. Joskus kannattaa katsoa elämää ja miettiä, että onhan tämä kaikki kuitenkin jonkin arvoista ja sen eteen kannattaa vielä yrittää. Maailma on ihan riittävän täynnä näistä kylmistä suhteista eronneita, katkeroituneita ihmisiä kumminkin puolin. Ei se elämä aidan toisella puolella ole aina niin ruusuista kuin sitä kuvittelee. Olen oman mahdollisuuteni menettänyt ja voin sanoa, ettei se kannattanut.