Kun ensi kerran,,

Viime keväänä pistin tämmöisen aloituksen,niin oli kaikenlaista mukavaa muistelemista monella.
Nyt on tullut uusia kirjoittajia mukaan,niin ajattelin,että olisi kiva taas muistella ,miltä
tuntui joku asia,ensikerran tehtynä.Tulkaahan muistelemaan...Kyllä sitä aika varhaisesta lapsuudesta jää mieleen jo kaikenlaista,mitä on tapahtunut...Muistan,kun ensimmäisen kerran söin banaania,voi että oli pahanmakuista,ihan kuin saippuaa...Kesti kauan,ennenkuin se makuelämys häipyi mielestäni.Sitten pikkuhiljaa unohtui ja pystyin ostamaan niitä...Tässä pieni esimerkki vaan. Mukavaa päivänjatkoa..Iloa! t.Irkku

15

836

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kansakoulun ensimmäisellä meidän luokalle tuli uusi poika, Tapani, kiharatukkainen ja hiukan villin sorttinen, johon oitis salaa ihastuin. Meillä oli samaan suuntaan parin kilometrin kotimatka, jota mennä vetkuteltiin ainakin tunti . Talvella nuoskakelien tultua Tapani alkoi heitellä meitä tyttöjä lumipalloilla, ja mehän vastattiin. Sainkin mojovan osuman häneen naamaansa ja siitä suivaantuneena hän antoi kunnon lumipesun ja lumipusun.
      Tapasimme luokkakokouksessa toissa kesänä ja kumpikin muisti hyvin ensimmäisen pusunsa. Tapanin kiharoista oli jäljellä vain tonsuuri pään ympärillä.

    • Fanni

      Perheeseemme syntyi kaksoset. Äiti sairastui pahasti, veritulpat ja säärihaavat molemmissa jaloissa. Tuikea valkoesiliinainen tuli hoitajaksi. Hän teki banaanisosetta ja minä 4-vuotias vesi kielellä pyysin banaania. "Ei, niitä annetaan vain vauvoille !"
      Silloin ensi kerran jäin ilman.

      • Kun ensikerran tein tuttavuutta jäätelön kanssa.
        Olimme junamatkalla. Isäni osti 2 niitä pahvitörppöjä. Joissa sillon niitä myytiin.
        Niistä kahdesta jaettiin koko suurperheen kesken.
        Tikulla jokaiselle suuhun,,eipä silloin ehtinyt pahemmin edes maistaa, mitä se oli.
        Eka kerta kuitenkin!


    • maisisko

      Tuli mieleeni, kun ensi kerran luulin rakastuneeni.

      Olin maalla serkkuni luona. Vuosi oli jotain 1950 - 52.

      Siellä rakastuin naapurin isäntään. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että se varmaan johtui sen isännän punaisesta traktorista. Oli se komea, se traktori.

      • nikitön nainen

        Muistan vieläkin ensi ihastukseni. Olin kahdentoista ja pelattiin sinä kesänä joka ilta polttopalloa ison talon mailla. Siellä olimme koko kylän vekarat ikähaarukka 10 – 14 vuotta. Joukossa oli myös Lasse, minua puoli vuotta nuorempi ja luokkatoveri vielä silloin. Oli se vaan niin ihana poika.
        Ihastus oli molemminpuolinen ja loppu kesästä sain häneltä elämäni ensimmäisen suukon.
        Tiet erosivat, minä menin saman syksynä oppikouluun ja pallopelit loppuivat iltojen pimetessä.
        Lasse lähti myöhemmin elämässään merille, enkä tiedä hänen kohtalostaan sen enempää


    • muistikuvia, kun pihallamme pelasimme pesäpalloa.
      Asuin kerrostalossa ja iso piha oli pensasaidan ympäröimä.
      Kadun lapset 10 ikävuoden molemmin puolin tulivat pihaamme pelaamaan milloin mitäkin peliä ja kai vaan juttelemaankin.

      Isommat pojatkin pyrkivät väliin peleihimme, joskus piirileikkiäkin pyörimme.
      Muistan Tv:een uutistelukijan aikaisemmilta vuosilta(pitkäaikaisen ja tykätyn) siellä hänkin mukana pyöri.

      Silloin oli kaikki niin vilpitömän viatonta, lapset oli lapsia, nuoret nuoria, ei tarvinnut aikuista leikkiä.
      Kotiintulo oli kello 20.00.

    • ville vallaton

      Muistan,kun sain elämäni ensimmäiset omat sukset.
      Olin ehkä 6v.Joulu aamuna Aholan Kalle "ukko" toi ne. Oli puuseppä,ja oli valmistanut ne aikuisten vanhoista suksista pienentämällä.
      Tuntui tosi hyvältä saada omat sukset,joilla oli varmasti käyttöä. Kiitokset siitä vielä Aholan Ukolle.

      • Minulla ei ole koskaan lapsena ollut suksia.
        Kävin Aleksis Kiven kansakoulua ja onneksi oli
        iso koulu ja siellä oli semmoinen suksilainaamo..Teimme joskus retkiä Munkkiniemeen ja siellä oli semmoinen hiihtomaja,jossa myytiin
        munkkia ja kuumaa mehua..Opettaja ystävällisesti osti minulle semmoiset.Hiihtäminen oli ihan kivaa,en tainnut oikein osata,kun ei niitä retkipäiviä,niin usein ollut..Ei tästä mitään
        traumoja ole jäänyt.. Hei taas!


      • irkku-37 kirjoitti:

        Minulla ei ole koskaan lapsena ollut suksia.
        Kävin Aleksis Kiven kansakoulua ja onneksi oli
        iso koulu ja siellä oli semmoinen suksilainaamo..Teimme joskus retkiä Munkkiniemeen ja siellä oli semmoinen hiihtomaja,jossa myytiin
        munkkia ja kuumaa mehua..Opettaja ystävällisesti osti minulle semmoiset.Hiihtäminen oli ihan kivaa,en tainnut oikein osata,kun ei niitä retkipäiviä,niin usein ollut..Ei tästä mitään
        traumoja ole jäänyt.. Hei taas!

        minäkin sain ensimmäiset sukseni .
        Minulla oli tosi kiva isosisko , ja hän oli jo työssä ,niistä pienistä rahoistaan hän minulle osti sukset.
        Niillä sitten koulujen välisissä hiihtokilpailuissa sain viidennen palkinnonkin ,kirjan .
        Kaaduinkin jossain mäessä ,ja hiki oli ,sen muistan kuin eilisenpäivän.

        Toiset sukseni ostinkin sitten omasta tilistä.

        Olen aina ollut sellainen kova liikkumaan ,joka on vieläkin pysynyt samana.

        Suksille en ole mennyt enään kahteen vuoteen .
        Mutta laskettelin "mutkamäessäkin " vielä yli viiskymppisenä.

        Kaikki ajallaan ,nyt on mukava kun pääsee vielä omilla jaliollaan liikkeelle.


      • Emmi*
        ullamirjami kirjoitti:

        minäkin sain ensimmäiset sukseni .
        Minulla oli tosi kiva isosisko , ja hän oli jo työssä ,niistä pienistä rahoistaan hän minulle osti sukset.
        Niillä sitten koulujen välisissä hiihtokilpailuissa sain viidennen palkinnonkin ,kirjan .
        Kaaduinkin jossain mäessä ,ja hiki oli ,sen muistan kuin eilisenpäivän.

        Toiset sukseni ostinkin sitten omasta tilistä.

        Olen aina ollut sellainen kova liikkumaan ,joka on vieläkin pysynyt samana.

        Suksille en ole mennyt enään kahteen vuoteen .
        Mutta laskettelin "mutkamäessäkin " vielä yli viiskymppisenä.

        Kaikki ajallaan ,nyt on mukava kun pääsee vielä omilla jaliollaan liikkeelle.

        Kun ensikerran hiihdin kilpaa, olin 10 vuotias.
        Maalaiskoulun oppilaan hiihtoasu juuri sodan päätyttyä oli se, mikä oli tunneilla yllä. Yksivärinen villakangasleninki, kyläompelijan ompelema, pienikukallinen puoliessu, jossa pyöristetty reuna ja kapea rimpsu reunassa, harmaat villasukat, monosukat ja monot. Päässä oli poronnahalla osittain päällystetty lakki, solmittu leuan alta, päällä villatakki.
        Palkinnon sijaan tuli pelkkää kunniaa.


      • Emmi* kirjoitti:

        Kun ensikerran hiihdin kilpaa, olin 10 vuotias.
        Maalaiskoulun oppilaan hiihtoasu juuri sodan päätyttyä oli se, mikä oli tunneilla yllä. Yksivärinen villakangasleninki, kyläompelijan ompelema, pienikukallinen puoliessu, jossa pyöristetty reuna ja kapea rimpsu reunassa, harmaat villasukat, monosukat ja monot. Päässä oli poronnahalla osittain päällystetty lakki, solmittu leuan alta, päällä villatakki.
        Palkinnon sijaan tuli pelkkää kunniaa.

        kun hain ensimmäistä työpaikkaani..Yhteen firmaan
        asiatytöksi (en voi kirjoitaa nimeä tietenkään).
        Olin 14v. ja jono oli rapussa pitkä..Ajattelin,
        että en varmasti saa sitä. Oli vuonna -52.No pääsin, kun tunsin kaupungin,kuin omat taskuni,oli se etu minulla. Kiva kesä,oli olympialaiset ja paljon erimaalaisia ihmisiä
        kaduilla.Firma oli ruotsinkielinen,mutta pärjäsin,kun olin koko ikäni kuunnellut ruotsin-
        kieltä kotona ja ymmärsin hyvin sitä..Kotona en yhtään paljastanut,että ymmärsin,kun juuri siksi puhuivat sitä,etten olisi kaikkia asioita tiennyt.
        Kyllä ,me aikuiset ,olemme outoja.Eikö totta?
        Siellä työpaikassa olinkin sitten 10 vuotta..
        Olikin kuin toinen koti..Jatketaan juttuja..


      • irkku-37 kirjoitti:

        kun hain ensimmäistä työpaikkaani..Yhteen firmaan
        asiatytöksi (en voi kirjoitaa nimeä tietenkään).
        Olin 14v. ja jono oli rapussa pitkä..Ajattelin,
        että en varmasti saa sitä. Oli vuonna -52.No pääsin, kun tunsin kaupungin,kuin omat taskuni,oli se etu minulla. Kiva kesä,oli olympialaiset ja paljon erimaalaisia ihmisiä
        kaduilla.Firma oli ruotsinkielinen,mutta pärjäsin,kun olin koko ikäni kuunnellut ruotsin-
        kieltä kotona ja ymmärsin hyvin sitä..Kotona en yhtään paljastanut,että ymmärsin,kun juuri siksi puhuivat sitä,etten olisi kaikkia asioita tiennyt.
        Kyllä ,me aikuiset ,olemme outoja.Eikö totta?
        Siellä työpaikassa olinkin sitten 10 vuotta..
        Olikin kuin toinen koti..Jatketaan juttuja..

        olympia kesänä , etpäs tullut irkku katsomaan, minulla oli kova koti ikävä, 14 minäkin.

        Muistan olleeni viimeinen alakoulun hiihtokilpailussa, tietenkin,,,, hame kai se minullakin, eihän silloin liioin vaatteita kunnolla ollut.
        Paikka oli Viiala.
        Siellä oli venäläisten vankileiri, siskoni kävi aidan takana ruokaa viemässä.
        En muista itse käynyt, no olinkin silloin alakoulukas.


      • SkillaN kirjoitti:

        olympia kesänä , etpäs tullut irkku katsomaan, minulla oli kova koti ikävä, 14 minäkin.

        Muistan olleeni viimeinen alakoulun hiihtokilpailussa, tietenkin,,,, hame kai se minullakin, eihän silloin liioin vaatteita kunnolla ollut.
        Paikka oli Viiala.
        Siellä oli venäläisten vankileiri, siskoni kävi aidan takana ruokaa viemässä.
        En muista itse käynyt, no olinkin silloin alakoulukas.

        Minäkin. 13 V.Hiihtokilpailuissa, karsittiin lähtijöitä koulujen väliseen kilpaan.
        Niin hiihdettiin 3km. mekot, esiliinat, päällä, villasukat monoissa. kai se jokin takkikin oli. Minua oli isoveljeni kirittämässä, hiihti edellä ja antoi veljellisiä ohjeita.
        Elämäni paras hiihtosaavutus 3:s sija.
        Jouduin lähtemään koulujen väliseen kilpaan.
        jossa sijoitus huono,, en edes muista, varmaan viimeinen.......
        Paikka oli pohjanmaalla, lähellä Seinäjokea, jossa silloin asuimme.


    • ensi kerran

      Silmäs näin,niin luulin auringon paistavan.
      Ja.Kun ensi kerran äänes kuulin,luulin lintujen laulavan.
      Mutta.
      Silloin oli silloin,ja nyt on nyt.

    • Onnex

      Jatka vain samaan malliin, elämässä eteenpäin, peruutuspeiliin katselemalla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      438
      2507
    2. Kaksi vuotta

      Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek
      Ikävä
      14
      2320
    3. Nainen, meidän talossa on säännöt

      1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E
      Ikävä
      252
      1465
    4. Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?

      En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.
      Ikävä
      82
      1129
    5. Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?

      Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel
      Tv-sarjat
      62
      1046
    6. Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden

      "Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia
      Hindulaisuus
      413
      1022
    7. Tekisin mitä vaan että

      Pääsisin eroon susta.
      Ikävä
      153
      905
    8. Rakennetaanko yhdessä?

      Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä
      Ikävä
      41
      898
    9. Onko hän elämäsi rakkaus?

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se näin taitaa nyt olla
      Ikävä
      56
      859
    10. Mies haluaisin sinun kanssa

      Rakkauslapsen. Hänestä tulisi tosi söpö ja fiksu.
      Ikävä
      79
      845
    Aihe