Tuntoyliherkkyydestä...

Meillä on lapsella ADHD ja kaikki aistit yliherkkiä, myös tunto. Siis sukat väärin päin, niskalaput pois, pehmeät materiaalit, löysät vaatteet ei sukkahousuja, ei siis mitään karkeaa, littanat saumat.... Näin, kun tekee helpottaa kummasti. Lapsi mukaan valitsemaan, mikä tuntuu hyvältä.

Kyseessä on aisti-integraatio häiriö tai joku vastaava.
Poika ollut toimintaterapiassa nyt 2 vuotta, ja todella hyvin tuloksin.
Ennen kun silitti esim niskasta, vetäytyi pois, sanoi "au älä kurista" jne.
Nykyään silittely niskasta saa pojan nojaamaan lisää ja kehräämään kuin kissa, nauttii kovin silittelystä ja hellyydestä.
Alkuvaiheessa olivat sormet suussa yhtenään, sillä suu on se jonka kautta tällainen lapsi saa parhaiten aistimuksia, kuolan eritys oli myös kovin kovaa.
LEikeissä oli kovin raju, sillä pieni kosketus ja kontaksti ei antanut oikeaa tunnetta, vaan raju kosketus, nipistely ja tätä ei muut lapset oikeen tajunnut, poika oli liian raju.
Toimintaterapia on ollut TODELLA hyvä, ja terpeuttimme on äärimmäisen taitava ja pätevä, tulokset on tosiaan hämmästyttävät.
Myöskin tuo vääntely ja pyöriminen on tuttua, joku kovaääninen piippaava tai ujeltava lelu saattoi olla kiinni korvassa pitkään ja sitä kuunteli.
Musiikki on myös mieleen, tykkää olla mp3 soitin korvilla.
OStimme pojalle mönkijän, jolla on erittäin taitava ajamaan, terapeutti sanoi että mm mönkijä on hyvä, koska siinä joutuu tehdä nopeita liikkeitä ja ratkaisuja, joka paranta aistien integraatiota ja raajojen ja aivojen välistä yhteistyötä.
Toinen mistä on tykännyt on purjehtiminen, kokoaika tehdään jotain, kiristellään ja löysätään köysiä, kallistellaan eli jatkuvasti joutuu tehdä useampaa hommaa yhtäikaa.

Poikamme on kuin adhd-lapsi, mutta varsinaista adhd:tä ei ole diagnostoitu.
Mutta kyllä se tuntuu siellä olevan.

Tsemppiä sinulle, eikä nämä asiat ole maailman loppua, ne on vain ominaisuuksia joita meidän rakkaissa ihmisissä joskus on.

Kuullostaa kyllä just sensorisen integraation häiriöltä, eli aistien viesti ei aivoissa yhdisty niinkuin "normaalit" olettaa, vaan esim.tuntoaisti antaa liian voimakkaita signaaleja.
Kuten ketjussa on kerrottu, toimintaterapeutti voi auttaa ihan varmasti. Hän voi ainakin tehdä kartoituksen tytöstä, ja katsoa, tarvitaanko toimintaterapiaa. Kova ääni viittaisi myös siihen, että kuuloaistin käsittely tökkii.
Muuten, yli 20 v lasten kans toimineena voin sanoa, että kuusivuotiaan olemukseen kuuluu "honkkelointi", lasit kaatuu, polvet on ruvella jne. Lapsi kouluiän lähetessä muotoutuu pois pikkulapsen muodosta ja esim raajat kasvavat. Lapsi ei vähään aikaan ikäänkuin hahmota kehonsa rajoja ja siksi kolisee ympäristön kans yhteen.Älä siis tee kaikesta kivassa tytössäsi ongelmaa. Sensorisen integraation häiriöiden aiheuttamat monenlaiset haitat voivat olla kiusallisia, mutteivät ikinä johdu huonosta kasvatuksesta tai lapsen tuhmuudesta tai tyhmyydestä. Tsemppiä, toivoo täältä eräs, jonka sensorinen integraatio - häirikkö kirjoittaa kohta ylioppilaaksi!

Meillä pojalla on yliherkkyyttä kaikissa aisteissa.Tuntoyliherkkyys tulee ilmi parhaiten siinä että esim hiusten "pörrötys" käy kipeää,samoin hiusten harjaus.
Hajuaistissa on herkkyyttä ,tietyt hajut esim nuudelit saa aikaan kakomista.
Makuaisti on kehittymätön ja herkkä,ruokavalio on suppea,tietyt ruoka-aineet aiheuttaa oksennusrefleksin,uusien makujen totuttelu vie aikaa ja se täytyy toteuttaa lapsen ehdoilla,varovaisesti,ilman pakkoja.
Kun tarpeeksi monta kertaa on maisteltu jotain uutta,makuaisti tottuu ja ruoka menee alas,vaikkakin saattaa sanoa ettei tämä nyt hyvää ole.No pääasia ettei aiheuta kakomista tai oksentelua.
Kuuloaisti on herkkä,lääkitys auttaa keskittymään,mutta siltikin pää kääntyy joskus kuin pöllöllä ja keskittyminen herpaantuu jostain pikkuhäiriöstä esim koira haukahtaa.

Sensomotorinen kuntoutus voisi olla kohdallaan, se on vähän eri asia kuin tuo mainitsemasi SI. Joillekin aisteiltaan (tuntohan on aisti) yliherkille on ollut apua, olen ymmärtänyt.

Hei!
Meillä on myös poika jolla aistiyliherkyyttä, eli puhutaan "hienosti" sensoorisesta integraatiosta. Diagnoosi on, mutta terapiaan ollaan jonotettu jo yli puoli vuotta, eikä tietoa miten pitkään vielä on odotettava.
Mun pojalleni EI OLE adhd:tä. Sen on lukuisat asiantuntijat sanoneet. Meidän suvussa on kylläkin periytyvää dysleksiaa.

Olen itse päivähoidossa töissä ja sanoisinkin äitinä ja amattilaisena, että hankkiutukaa mahdollisimman nopeasti toimintaterapeutin vastaanotolle. Jos teidän kunnassa ei päivähoito voi antaa lähetettä, sen saa joko neuvolasta tai sitten omalääkäriltä. Parempi käydä se testirumpa läpi ja tyttö saa tarvistemaansa tukea, kuin, että koulussa tulee isot ongelmat. Eikä päiväkodista sanota mitään turhaan, sillä on kyllä mietitty asiaa ja onhan heillä materiaalia mihin verrata.

Kuten sanoin meillä ei ole ADHD:tä, joten tuntoherkkyytä esiintyy myös muilla. On sensomotorista ongelmaa (kuulostaisi, että teillä voisi olla)dysleksiaa(lukihäiriötä) kehitysvammaa ja vaikka mitä muuta mihin se voi liittyä.

Meillä teidän tyyppiset ongelmat oli pahimmillaan pojan ollessa 3v, nyt 5v jo vähän helpottaa.

Hyvää jatkoa ja onnea koulutielle!

Tuntoyliherkkyys, ääni/kuuloyliherkkyys, hajuyliherkkyys vaan ei adhd. Asperger kylläkin.

Meillä leikattu iät ajat koko- ja pesuohjelaput vaatteista, alushousut valitaan mahdollisimman saumattomat, collegehousut ok, nykyisin ei muuta käyttäisikään kuin suoria housuja ja ns paitapuseroa.
Saattaa viikonkin mennä samoilla vaatteilla, jos ei puutu asiaan, ja silloinkin toive kuuluu, että saa laittaa pesukoneeseen, jos on seuraavaksi päiväksi kuivat.

Samanlaista rumbaa meilläkin oli niin kauan kunnes annoin lapsen pukea itse päälleen. Sitä vaan on varattava enemmän aikaa! Lapselle tekee hyvää laittaa itse niin paljon kuin mahdollista ihan itse päälle ilman aikuisen hermostumista. Varatkaa aikaa tunti enemmän aluksi. Eikä se lapsi kuole, vaikka ne saappaatkin on väärissä jaloissa, tekee vaan hyvää lapsen huomata ihan itse (vanhemman huomaamattomalla opastuksella) meniköhän kaikki kuitenkaan niin kuin piti.

Opettele KUUNTELEMAAN lapsesi vaatetoiveita (ei merkkikohtaisia!)

Riittävän suuret vaatteet.

Silti yhä joskus aamuisin, kun pahaa aavistamatta olettaa ulkohousujen olevan ok ja saakin huomata niissä olevan kunnon palkeenkieli, niin hermot on koetuksella. Meillä kun jo on mennyt jakeluun pojalla, että itse laittaa ulkoa tultuaan vaatteensa patterille kuivumaan. Mutta niitä repeämiä ei huomaa.

meille oli vuosikausia ainoat mahdolliset sukat sairaalan putkisukat. niissä ei painavia saumoja yms. vastuksia, vaikkei net pysyny jalassa mut kelpasivat ainaskin jalkoihin.googleta aistiyliherkkyydellöä kun toi tuntoyliherkkyys ei ole sama asia

Hei! Meilläkin tytärtä tutkittu samojen asioiden takia. Hänellä on aistiyliherkkyyden lisäksi myöskin ali herkkyyttä jotka yhdessä ilmenevät siten että esim. Pienikin hipaisu tai tietyt vaatteet tuntuvat toisinaan epämiellyttävältä suorastaan kivulta ja toisinaan taas saa kolahtaa kunnolla esim. kaatua ja nauraa vain eikä satu ollenkaan. Hänellä on myöskin aistihakuisuutta ja voi esim. peittää pelottavaksi kokemansa äänen omalla äänellään vaikka kiljumalla ja laittamalla kädet korvilleen. Saimme monen vuoden väärin ymmärtämisen jälkeen Diagnoosin sensorisen integraation häiriö. Eli aisti häiriö. Nyt olemme jonossa sensorisenintegraation terapiaan jonka toteuttaa toimintaterapeutti joka on saanut siihen erityis koulutuksen.Tämä palvelu on yksityistä joten joudumme odottamaan maksusitoumusta johon täytyi hakiessa liittää lähetteen tehneen lääkärin lausunto. Mutta odotan kuitenkin innolla terapian alkamista jospa siitä olisi apua tyttärelleni. Hänkin on vilkas mutta ei sillä lailla kuin ADHD eikä hänellä sitä ole todettukaan eikä mitään muutakaan sairautta mihin aistihäiriön voisi liittää.Tahatonta tohellusta kirja on auttanut minua ymmärtämään erilaisia tilanteita joihin olemme joutuneet aistihäiriön vuoksi.

Itselläni on 5-vuotias tyttö,jolla on samanlainen herkkyys.Pukeutuminen on toisinaan todella vaikeaa ja aikaa vievää.Jokainen sauma ja sukan muoto on tarkistettava.Vaatteiden olisi oltava sisäänajetut.Uudet tuottavat päänvaivaa.Sukkahousujen jalkaterät eivät saa olla liin suuret samoin kuin sukkien. Kinttaiden väriviivat on oltava täysin samalla kohtaa. jos vuoteessa on raitalakanat, nukkuminen ei onnistu ennenkuin viivat ovat täysin suorassa...

Hei

Viestistäsi on kulunut jo reilu vuosi, toivottavasti tilanne on selkiytynyt. Minulla on tytär jolla on ollut aivan sallaisia ongelmia kuin lapsellasi.

Useiden vaiheiden jälkeen tyttäreni pääsi viimein asialliseen tutkimukseen ja hänen vaikeuksiensa syyksi paljastui sensorinen integraatio häiriö.

Tyttäreni on saanut paljon apua toiminta-terapiasta, joka on erikoistunut juuri sensoriseen integraatioon, sekä Tolosen suosittelemista luontaistuotteista.

Terapiasta huolimatta käymme kotona edelleen "taistelua" onneksi kuukausi kuukaudelta vähemmän.

Voimia kaikille si-häiriöstä kärsivien lasten vanhemmille :)

Meillä kuusivuotiaalla todettu sensorisen integraation häiriö.Hänellä silmiinpistävin poikkeavuus oli jo alle kolmevuotiaana hajuihin reagointi,oksenteli melko tavallisistakin hajuista.Myös vaatteiden kanssa ollut ongelmia aina,nyt helpottanut tuntoherkkyyden osalta,kun käynyt yli vuoden toimintaterapiassa. Aikoinaan apua haettiin neuvolasta, josta lähete psykologille (terv.aseman),sieltä lähete toim.terapeutin arvioon (terv.viraston maksusitoumus),jossa todettiin selkeästi poikkeavaa reagointia aistiärsykkeisiin,myös ääniin.Nyt tilanne helpottanut erityisesti tuntoaistin osalta. Suosittelen käymään toim.terapioiden sivuilla/etsimään haulla sensorisen integraatin häiriö. Myös kirja "tahatonta tohellusta" voi avata monia asioita,jotka mietityttävät.

Minulla on tämä sama myös ihan varmasti, missään vaiheessa mitään ei todettu vaikka minua on pienestä asti ties missä lääkärillä ja psykologilla käytetty.
Pikkuveljeni on vähän ad/hd:n oloinen tapaus (mutta sen ongelmat ei ole ollut niin pahoja kun mulla pienenpänä) ja joku psykologi keksi epäillä tätä. Äiti sitten oli lueknut jotain kirjasta ja todennut että kaikki nämä kuvaukset sopivat minuun nimen omaan.

Olen siis 17 v. lukiotyttö. Ongelmia koulussa tuottaa matiikka, laskemisen kanssa ongelmia.. Ja maantieto kun pitäisi ymmärtää jotain kartoista ja silleen. Morotiikka kusee myöskin, ei pävääkään etten kouluruokailussa tiputtaisi ruokaa päälleni.. Sitten on muitakin tälläisi kaikenlaisia avaruudellisen hahmottamisen ongelmia. Kielissä en ole kuitenkaan huomannut sen kummempia ongelmia, sanavarastoni on ollut harvinaisen laaja pienestä asti.
Ja tietenkin nämä ongelmat edelleen vaivaavat, kiristävät kaulukset ja kaikkea sellaista.. Kaula-aukon pitää olla tarpeeksi alhaalla koska muuten paidan kaulus käy hankaamaan ja ahdistamaan. Olen hyvin kosketusherkkä! Pahimpia alueitani ovat nimenomaan kaula ja vatsa.

Koska tätä ei koskaan ole diagnosoitu en ole saanut sopivaa hoitoa. Katkeransuloista lukea kuvaksia kuinka toimintaterapia oli auttanut lapsianne.. Enään tässä vaiheessa tätä ei paljoa auteta.. Mutta jotain postiivistakin, ainakin katson maailmaa omalla tavallani. Ja olen tarpeen pakossa keksinyt erilaisia oppimistapoja ja niillä oppinut pärjäämään. Mitään ainetta en ole missään vaiheessa käynyt helpotettuna..
Itsetunto ei tosiaan ole kovin hyvä, mutta olen toki myös ollut koulukiusattukkin koko ikäni..
Pitäisi katsoa onko olemassa jtn vertaistukiverkkoa meille, olisi hauska jutella jonkun sellaisen kanssa joka oikeasti ymmärtää.

Joko mulla on joku toinen häiriö tai sitten ei. Jokatapauksessa se aistiyliherkkyys ei ole itselläni helpottunut yhtään, vaikka olen melkein jo nelikymppinen. :( Jatkuvasti pitää raapia itseään ja verikokeeseen en mene ennenkuin on suoranainen uhka siitä että tauti voi tappaa!

Sanomattakin pitäisi olla selvää että en pidä yhtään tällaisesta asioiden laidasta.

Minulla todettiin vasta aikuisena ADHD ja se on selittänyt monia asioita, sekä lääkitys siihen on auttanut hurjasti asiaan liittyneessä sanavalmiuden puuttumisessa. Silti vieläkin mieluummin kirjoitan mitä puhun, että saan aikaa miettiä mitä sanon.

Olen kuitenkin monilahjakas, ja enimmäkseen taiteen ja käsillä tehtävien asioiden parissa. Mensan testissä 138. Jos lapsella on yhtään samaa "vikaa", mitä minulla, niin sitä pukeutumista voi suunnattoman paljon helpottaa se, jos hänelle annetaan aikaa tutustua niihin vaatteisiin ja aivan yksinään pukea ne päälleen. Minulla ainakin oli se, että kaikki uusi hävetti ja jos sain itse kaikessa rauhassa ilman ketään näköetäisyydellä pukeutua ja arvioida itse peilistä miltä näyttää, niin tulin reippaana huoneesta "tadaa"... :)

On tätä aika hurjaa lukea... Itsellä varmistumassa mahdollisesti jokin adhd tms. en vielä ole ehtinyt ottaa riittävästi itse selvää näistä asioista, että ihan varmaksi osaisin sanoa, että mikä, kun oireet viittaavat vähän kaikkialle. Ylivilkas en ole koskaan ollut, päinvastoin. Opiskelu on onnistunut silloin kun asia on itseäni kiinnostanut, niin tosi hyvin (kymppejä jne), mutta sitten taas kun en ole tykännyt jostain aineesta niin on mennyt tosi huonosti, eikä ole motivaationpuutteesta tosiaankaan ollut kyse, vaan en sitten yhtään ole kyennyt keskittymään, vaan ruvennut lähettelemään lappusia, piirtelemään, kirjoittelemaan, tuijottamaan kelloa, jne, jne Kädet tärisee, pulssi kohoaa, korvissa suhisee, ei kuule mitä opettaja puhuu, varsinkin jos en ole nukkunut kunnolla edellisenä yönä...

Sosiaalisissa suhteissa olen aika huono - puhun muiden päälle, pidän muita aina välillä itseäni huonompina ja tyhmempinä, ja aika usein näin "periaatteessa" onkin, kun älykkyysosamääräni huitelee siellä reilusti 150 "paremmalla puolella". Ongelmahan nyt on lähinnä se, etten ilmeisesti osaa olla näyttämättä sitä muille ihmisille, vaan ihan oikeasti osoitan muille että luulen olevani heitä parempi. Silti koen useimmiten olevani huonompi kuin muut. Tyhmäksikin koen itseni tosi usein, kun jokin asia, mikä muille on itsestäänselvä onkin minulle ihan hepreaa.

Lapsena olin tosi rauhallinen, enkä jaksanut keskittyä mihinkään. Opettaja kirjoitti johonkin ala-asteen lappuun, että parantumaton haaveilija, eskariopen mielestä taas olin kova pomottamaan ja "opettamaan" muita.

Nyt aikuisena, yliopiston luennoilla tuijotan kelloa ja heiluttelen jalkojani odottaen tunnin loppumista. Päässäni pyörii AINA vähintään se 100 ajatusta. Vaadin muilta hyvää kielioppia, mutta siinä on osa-alueita, joita en itse ymmärrä kunnolla vieläkään, vaikka yliopistossa olen opiskellut suomen kieltä (mm. pilkkujen käyttö oikeissa paikoissa...)

Lisäksi minulla on voimakkaita aistiärsykkeitä. Tai siis. Niin no. Minua ärsyttää kovat äänet, voimakkaat hajut, koen ne voimakkaammin kuin muut ihmiset (moni usein kysyy, onko minulla darra, vaikken olisi mitään juonutkaan (harvoin juon, koska käyttäydyn silloin tyhmästi, en huonosti, mutta vielä normaaliakin impulsiivisemmin - lähden vieraiden mukaan, saatan yllytettynä paljastella itseäni, ruveta tanssimaan kuin strippari, kerron itsestäni hyvin henkilökohtaisiakin asioita, jne, mitä en normaalisti tekisi - ja siis todella rajusti, kyllähän moni varmaan hölmöilee humalassa, mutta minun käytökseni menee TO-DEL-LA pitkälle :/ Ja nimenomaan yllytettynä ja huomionkipeänä.

Muutenkin olen todella impulsiivinen, jostain ihmeen syystä luojan kiitos en millään tasolla päihderiippuvainen, mutta sen sijaan peleistä tulen hirveän helposti riippuvaiseksi, jos en oikein todella pakota itseäni niistä luopumaan kokonaan. Olen parhaimmillaan hävinnyt kerralla rahapelissä yli 200€ :(

Olen kaikessa impulsiivisuudessani myös todella huomionhakuinen, varsinkin tosiaan humalassa. Onneksi minulla on ihan luonteenpiirteenä (ja varmasti myös kotoa opittuna) tuo "mitä muut musta sitten ajattelee?" Olisin varmaan muuten joku strippari tai pornonäyttelijä :( Se on osittain sitä impulsiivisuutta ja osittain huomionkipeyttä... :( Aika usein teen tosi pahoja impulssiostoksia, joiden jälkeen ei ole rahaa edes ruokaan, ja en tosiaan voi itselleni mitään. Varmasti 9 tapauksessa kymmenestä saan itseni puhuttua ympäri, ja sitten niitä kymmenensiä (joina siis menetän kontrollin) on suunnilleen kerran viikossa kuitenkin :(

Mutta siis tuo darra-juttu, olen välillä todella valonarka, äänille arka, hajuille arka, jne. Joskus kosketus vain hieman ärsyttää, mutta joskus se vituttaa niin paljon, että olen meinannut lyödä käsivarttani silittelevää miestäni. Ja siis ihan vain siksi, kun se kosketus suunnilleen sattuu.

Vaatteiden niskassa tai kyljissä olevia lappuja en ole sietänyt ikinä, samoin tuulipuvun kahina on ihan sietämätöntä. Äiti on kuulema irrottanut vaatteista laput jo ihan pikkulapsi-iästä asti...

Minulla on myös pakko-oireita, sormien naksuttelua, hiusten ja muiden ihokarvojen nyppimistä. Paniikkihäiriöönkin viittaavia oireita löytyy, mutta itse olen huomannut, että paniikkioireet liittyvät lähinnä noihin impulsiivisuuden puuskassa tehtyihin hölmöilyihin...

Voikohan ADHD tms vaikuttaa omalta osaltaan paniikkihäiriön syntyyn?

Minulla on paljon vaikeuksia muistaa asioita, esim. mitä on sovittu, mille päivälle, mihin kellonaikaan, jne. Lapsena aina "unohduin" koulumatkalle niin, etten ollut koskaan ajoissa. Kaikki koulutavarat olivat aina hukassa tai kotona, ja vieläkään en muista ottaa aina kyniä tms. mukaan, ellen kirjoita itselleni listaa asioista, jotka minun on muistettava...

heippa! mulla 7vuotias tuntoherkkä lapsi jolla myös dysfasiaa. oireet on paljolti samanlaisia kuin teillä me käydään toimintaterapiassa kerta viikkoon "opettelemassa" kehon tuntemuksia ja sieltä alunperin saatiin varmistus kyseisestä asiasta.suosittelen ottamaan yhteyttä sinnepäin jos ette vielä ole siellä käyneet. tuntoaistijutskiin liittyy paljon levottomuutta meillä esim. kesken elokuvaa saattaa käydä pomppimaan ja aikansa pompittua palaa takaisin sohvalle. ruokaillessa vaikea pysyä paikallaan jolloin sotkukin sen mukainen. pukemistilanteet erittäin vaikeita etenkin näin keväällä ja saattaa tulla kunnon raivareita. hermostuu jos toinen liian lähellä "hipaisee". vaatteina käytetään leggareita missä ei ulkoresoria ollenkaan. hampaidenpesu, tukanharjaus ei tunnu hyvältä. huonoinpina aikoina jopa suihkun pisarat tuntuvat pahoilta hartioissa. suosittelen iltaisin katsomaan vaatteet yhdessä lapsen kanssa ja muutkin asiat. meillä nyt vaikeampi aika ja iltaisin katsotaan ja kokeillaan sisä sekä ulkovaatteet huivi tai hattu ja jopa tukan laitto (se usein laukasee ärtymyksen) kunnon vahva paijaus ja tiukka syliote helpottaa usein lapsen oloa! mut tietty jokainen lapsi on oma persoonansa mutta ainakin meillä toimii paremmin vahvat kosketukset kun pieni hipaisu vain ärsyttää enenmän! tässä nyt hieman kokemuksia täältä mutta tsemppiä sinne teille ja toivottavasti helpottaa tulevaisuudessa...meillä 5vuotiaana pahimmat ajat jolloin se oli jokapäiväistä nyt kuitenkin n. kerta viikkoon tulee kunnon kilareita ja hyvä aika kesti talvella jo useamman kuukaudenkin. mut juu voimia sinne ja oikeesti ottakaa yhteyttä toimintaterapeuttiin sieltä saa lisä infoa ja keinoja arjen pyöritykseen ja lapsen olon helpotukseen.