helvettiin vai mitä tapahtuu jos niin tekee? Kertokaa nyt, olen lukenut keskusteluja Jumalan kanssa kirjoja ja niiden mukaan mitään helvettiä ei ole olemassa vaikka mitä tekisi. Tämä elämä vaan on niin sietämätöntä, rukoilkaa joku edes minun puolesta. Itse en siihen pysty kun en usko enää mihinkään enkä jaksaisi enää elää.
Joutuuko itsemurhasta
****
111404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.teosofia.net/pe/itsemurh.htm
Eipä tässä tiedä mitä sanoa. Itselläni on kokemus helvetissä käynnistä ja se on juuri sellainen paikka kuin millaisen kuvan teosofia siitä antaa: levoton, negatiivinen, harmaa ja toivoton. Koeta pysyä elossa kunnes aika korjaa pois, niin ei tarvitse sitä kokea. Tosin en ole mikään oraakkeli varmasti sanomaan, mihin sinä joutuisit, jos itsemurhan tekisit. On paljon eri tasoja, eikä murheellinen mutta hyvä ihminen joudu mihinkään kovin pahaan paikkaan, uskoisin.
Hei kerro vähän enemmän siitä helvetiksi kokemastasi paikasta! Miten jouduit sinne? Jos helvetti on levoton, harmaa, negatiivinen ja toivoton, niin sehän kuulostaa ihan nykymenolta täällä maan päällä.
Mutta eikös ainakin spiritualistisen näkemyksen mukaan maapallolla eläminen onkin helvetti, taatusti ainakin joillekin. Itsemurhaaja joutuu seuraavassa elämässä vain jäämään luokalle, eli joutuu kertaamaan niitä kokemuksia, jotka jäivät suorittamatta.
Minusta on aina tuntunut tämä itsemurhaajaan suhtautuminen aina pahalta. Jos ei jaksa elää, ja elämä on todella kauheaa, niin onko Jumala niin armoton, että tuomitsee helvetin jälkeekin helvettiin? Ja jos ahdistunut ja epätoivoinen ihminen ei saa mistään apua ja tappaa ainoastaan itsensä sen sijaan että räiskisi hengiltä toisia.
Entä, jos tekee itsemurhan siksi, että toisten ei tarvitsisi kärsiä, eli tekee altruistisen itsemurhan yhteisönsä hyväksi?
Aloittajalle laitan valoa ja pyydän energiaa, että jaksaisit uuteen päivään. Huominen voi muuttaa paljon tai kaiken, siksi jaksa katsoa huomiseen. Pyydä apua niin saat sitä. Tulee mieleen tässä kohtaa parantumattomasti sairas, joka yrittää elää jokaisen hetken minkä vielä ehtii, koska tietää, että loppu on jo lähellä. Hänen olisi ehkä vaikea ymmärtää sitä, että joku lähtee täältä vapaaehtoisesti ennen aikojaan, kun omat päivät ovat luetut. Kuolemantoiveet liittyvät pohjattomaan väsymykseen, oikeasti toive kuolla on monesti vain toive levosta ja unohduksesta.
Jos ihan oikeasti pohdit itsemurhaa, niin suosittelen että unohdat tuo helvetin pohtimisen ja rupeat välittömästi hakemaan apua. Esim. terveyskeskus, mielenterveystoimisto, auttava puhelin tai vaikka keskustelu hyvän ystävän kanssa, tai mikä vaan mistä koet apua saavasi. Se kyllä täytyy sanoa noista "virallisista" auttamistahoista, että voinevat helposti hoitaa auttamisen lääkityksellä ja niiden kanssa kandee olla tarkkana, siis psyykelääkkeiden. Jos vaan ilman pärjää, niin aina parempi, mutta esim. keskustelu jonkun hyvän terapeutin kanssa voi tuoda positiivista näkökulmaa elämään.
Tuosta helvetistä, ettei oikein mikään viittaa sen olemassa oloon. Saattaa kyllä olla niin, että jos itsemurhan takia jää jokin sen elämän läksy tekemättä, voi joutua seuraavassa elämässä saman haasteen eteen. Että yleisohjeena voinee pitää ettei itsemurha kannata. Mieti mielummin miksi elämäsi on sietämätöntä ja mitä sille voisi tehdä, että elämäsi tulisi mielekkäämmäksi.
Starperson on oikeassa. Sielunohjelmaansa ei pääse pakoon. Kehomme toimii oppimisen työvälineenä ja jos oppilas "jää luokalle" niin seuraavalla kerralla on kaikki taas edessä. Tuhoat vain hyvän "ajoneuvon". Yritä nyt taistella tämäkin elämä kunnialla läpi.
Tiedätkö, sun on tosi vaikea uskoa tätä varmana, mutta ensimmäinen asia on se, että sun elämäsi on Jumalalle, Jeesukselle, aivan mielettömän arvokas. Jeesus rakastaa sua, vaikka sun elämäsi olisi minkälaista ja vaikka susta tuntuisi itsestäsi, ettet yhtään jaksaa tehdä mitään ja kaikki ois ihan paskaa.
Toinen juttu on se, että helvetti on oikeasti olemassa. Jeesus haluaa, että sä voit saada elämääsi toivon ja että sä voit päästä tuosta kauheasta ahdistuksesta ja epätoivosta. Jeesus sanoo, että kun joku tulee hänen tykönsä apua hakemaan, niin HÄN EI HEITÄ POIS. (Jeesus kertoo sen Raamatussa niin se voidaan tietää varmasti.) Mä uskon, että Jeesus tahdoo todella auttaa sua ja hän rakastaa sellaiselle tosi suurella rakkaudella. Mutta sun pitää itse tehdä se valinta, että sä annat Jeesuksen käsiin sun elämäsi, ja sitten Jumala voi vaikuttaa sun elämässäsi täysin ja joka alueella. Musta sun kannattaisi mennä johonkin seurakuntaan, ja pyytää, että voisitte rukoille, että saisit uskon Jeesukseen, toivoa ja apua Jeesukselta. Musta se vois auttaa tosi paljon, kun joku uskova voisi kuunnella sua ja rukoilla sun puolessa.. tai voisitte vaikka yhdessä rukoilla. Ja vaikket sä osaisi etes rukoilla niin ei se haittais ollenkaan.
Oletkos muuten mistä päin suomea? Ite olen oulun seutuvilta, ajattelin, että jos sattuisit olemaan jostain lähistöltä.
Mä muistan sua rukouksessa. Sulla on kuitenkin itsellä oma vastuu siitä, että sunkin pitäis tehdä jotain. Sun pitäisi mennä seurakuntaan ja pyytää rukousta myös henkilökohtaisesti. Kun ei se ole oikein, että saat vähän apua ja sitten taas joudut takas samaan tilaan. Jeesus haluaa, että saat ympärillesi ihmisiä, jotka voi olla sun kanssa, auttaa ja rohkaista sua ja jotka sitten useamminkin rukoilevat sun puolesta ja tukevat sua.
"Kun ei se ole oikein, että saat vähän apua ja sitten taas joudut takas samaan tilaan."
Väitätkö tosissasi, tämän kirjoittaja, että jos hakee jotain apua, joutuu huonoon jamaan taas? Uskontoihin sortuminen on valheellista, koska se orjuuttaa lisää ja pelkästään kasvattaa syyllisyydentunteita, joihin uskonnollinen kontrolli muutenkin perustuu. Lisäksi masennusta ja kaikkia muitakin mielialahäiriöitä pidetään uskovaisten piirissä demonien aikaansaannoksina, joten on vaikea kuvitella että ihminen toipuu joillain loitsuilla ja manauksilla. Siinä voi tulla oikeasti hulluksi ja menettää oman tahtonsa jollekin lahkolle.
Itse selvisin masennuksesta ja uupumuksesta ensin lääkärin, sitten sosiaalitoimen ja ystävien avulla. Kun vaikea elämäntilanne oli ohi, niin parantuminen alkoi. Pitää vain hakeutua lääkäriin ennen kaikkea joka antaa sairasloman ja ehkä jotain lääkinnällistä apua, jos tarvii. Lepo on väsyneelle parasta lääkettä. Siitä on alettava. Jos elämän suunta on hukassa, sen voi löytää uudelleen juttelemalla jonkun psykologin kanssa joka ei manipuloi uupunutta uskonnollisilla harhoilla vaan kaikki perustuu terveeseen järkeen ja omaan tahtoon. Masentunut ihminen oikein vetää uskovaisia puoleensa, koska he näkevät epätoivoisessa ihmisessä helpon uhrin.
Sellainen ihminen, joka ottaa apua vastaan myös saa sitä kun pyytää. Yhteiskunnan tukitoimet ovat näitä tilanteita varten.
Siinä tapauksessa on turvallista mennä luterilaisen kirkon kriisiryhmiin. Tai ryhmiin, jotka ovat tarkoitettuja masentuneille. Siellä on alalta saatua oikeaa koulutusta.
Kaikkivaltias Jumala on paljon voimallisempi auttamaan kuin kukaan muu. Sen lisäksi vastuulliset uskovaiset tietävät kyllä, että masentunut ihminen tarvitsee lääkäriä ja ohjaavat sinne, vaikka ovatkin vielä sen lisäksi tukena ihmisille.
Jos sulle itselläsi on joku ongelma tieteilijätär uskonnon kanssa niin älä itke sitä täällä. Jokainen ihminen joutuu elämänsä jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin. Ja vaikka ei uskoisi tippaakaan Jumalaan niin se ei Jumalan olemassaoloa vähennä. Jumala on silti olemassa, ja hän myös tuomitsee jokaisen sinun tekosi tietelijätär. Mutta Jeesuksessa on pelastus ja täysi anteeksianto. Ja silloin kun sen ANTEEKSIANNON oppii tuntemaan ja saa sydämeensä niin ei todellakaan tule uskonnon uhriksi eikä väärän syyllisyyden anteeksi vaan sydämeen tulee ihana rakkaus ja ymmärrys siitä, kuinka arvokas luomus on Jumalalle! Jos itse et ole sitä polttavaa rakkautta ja hyvyyttä elämässäsi kokenut niin kannattaa varmaan sunkin pyytää Jeesusta tulemaan sydämeesi niin voit sen kokea! =)
Ei kai semmoista ole olemassa, mihin ei uskokaan.
Jos uskon spagettihirviöön, niin ilman muuta näen niitä joka paikassa.
Polttavaa rakkautta olen toki kokenut monestikin. Rakkaus on yleensä uskovaisten touhuista aika kaukana. Itserakkaus kukoistaa sen runsahammin.
Helvetti ja taivas on vain uskovaisten dikotomiaa, mitä ei ennen meidänkään kulttuurissamme ollut. Saatananpalvonta on myös kristinuskon alakulttuuri-ilmiö, jota ei olisi ilman kristinuskoakaan. Siellä missä ei ole kristinuskoa, ei ole helvettiäkään. Siksi en voi uskoa mihinkään helvetteihin, paitsi siihen, mitä ihmiset täällä maan päällä toisilleen järkkäävät. Varsinkin uskovaiset kunnostautuvat siinä. Ensin tehdään toisen elämä helvetiksi ja sitten muka päästään kuitenkin taivaaseen :D
Ajattelin jakaa vaikka aboriginaalien, saamelaisten ja intiaanien maailmankatsomuksen. Siinä on jotain itua ja tuntuu läheisemmältä. Pitäisiköhän alkaa lähetystyö ja tuoda näin ihmisille oikeaa lohtua pelottelemisen ja uskolla kiristämisen sijaan?
Näin se vaan kuulkaa on.
Jos sellaisen tekee, kaikki se mitä olet tässä elämässä oppinut, on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja oppiminen jatkuu seuraavassa elämässä taas nollilta. Älä luovuta. Se ei ole sen arvoista.
Miksi kaikki tuntemani uskovaiset ovat masentuneita?