Heippa pitkästä aikaa.Töissä ollaan ja kontrolli lähenee( melanooman).Nyt kolottaa oikea kylki ja pää särkee...Ne on näitä psykosomaattisisa vaivoja, jotka ilmestyvät aina kontrollin lähetessä( metastaasipelot).
No kuitenkin..Yle keksinyt tälläisen kuolevien Tosi-TV:n.Alkuun mua ahdisti ajatus elämän päättymisen tekemisestä mediaseksikkääksi, mutta nyt olen alkanut ajatella, että miksikäs ei.Onhan näitä maajussien pariutumisohjelmiakin, big brothereita ja idolseja.On hyvä ehkä välillä näyttää, mitä on vakava ja toivottavasti puhutteleva tosi-tv.Kukaan meistä ei säästy kuolemalta ja on vain luojan kädessä, koska aika loppuu maan päällä.Koskaan ei tiedä.Siksi mielestäni on hyvä kuolemastakin puhua, ja siitä, mitä terminaalivaiheessa oleva ihminen ajattelee menneestä ja tulevasta.
Olen jopa ajatellut, kun itsekin tälläistä vakavaa, joskin tällä hetkellä voitettua tautia sairastan, että jos mitään ei kohdallani voitaisi enää tehdä ja tauti ottaisi yliotteen,
voisin jopa harkita osallistuvani ohjelmaan.Niin paljon jo pelkkä sairastuminenkin on saanut minua katsomaan elämää eri kantilta.
Varmaa on, että tästä ohjelmasta ei tule kepeää katseltavaa.
Mitä mieltä te, "kollegat"?
No kuitenkin..Yle keksinyt tälläisen kuolevien Tosi-TV:n.Alkuun mua ahdisti ajatus elämän päättymisen tekemisestä mediaseksikkääksi, mutta nyt olen alkanut ajatella, että miksikäs ei.Onhan näitä maajussien pariutumisohjelmiakin, big brothereita ja idolseja.On hyvä ehkä välillä näyttää, mitä on vakava ja toivottavasti puhutteleva tosi-tv.Kukaan meistä ei säästy kuolemalta ja on vain luojan kädessä, koska aika loppuu maan päällä.Koskaan ei tiedä.Siksi mielestäni on hyvä kuolemastakin puhua, ja siitä, mitä terminaalivaiheessa oleva ihminen ajattelee menneestä ja tulevasta.
Olen jopa ajatellut, kun itsekin tälläistä vakavaa, joskin tällä hetkellä voitettua tautia sairastan, että jos mitään ei kohdallani voitaisi enää tehdä ja tauti ottaisi yliotteen,
voisin jopa harkita osallistuvani ohjelmaan.Niin paljon jo pelkkä sairastuminenkin on saanut minua katsomaan elämää eri kantilta.
Varmaa on, että tästä ohjelmasta ei tule kepeää katseltavaa.
Mitä mieltä te, "kollegat"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulin tuosta ohjelmasta,niin puistatti. Ajatus oli heti,etten pysty katsomaan. No eihän sitä olekaan pakko katsoa.
Tuli sellainen pelottava olo.
aluksi raivostutti ajatus,että tehdään rahaa kuolevien kustannuksella,mutta asiaa täytyy monelta kannalta ajatella,jos ihminen on täysissä sielun ja
ruumiin voimissa,ja hänen läheisensä suostuvat ohjelmaan niin se on heidän päätös.itse en suostuisi
koska lapseni on vasta 11v.en häntä sellaiseen rääkkiin laittaisi.
sinne kontrolliin,ja toivottavasti ei mitään löydy,inhimillistä että jokainen jännittää kontrolliin menoa.Totta tuo,että kyllä tämä sairaus laittaa ajattelemaan aikalailla tätä elämää eri kantilta,kun terveenä ollessa,ja tulee ajateltua sitä lähtöäkin aikaa ennen sitä,ja mikä ettei jos
ihminen on valmis sellaiseen ohjelmaan ja se hyvällä maulla inhimillisesti ihmistä kunnioittaen tehdään.
asia ei ole paha,en oikein ymmärrä siitä nousutta älämölöä.Voisin jopa harkita osallistumista mutta
kun on tuota jälkikasvua niin antaa olla.
kuulla (lukea) sinunkin kuulumisisa. Joku aika sitten mietin mitä sinulle mahtaa kuulua. Olisiko telepatia pelannut kun ilmoitit itsestäsi.
Kontrollin lähetyminen aiheuttaa aina jonkin asteista paniikkia. Ei auta vaikka kuinka järkeilisi ettei se "pahis" ole levinnyt. Opetellaan yhdessä marssimaan nämäkin taipaleet.
Tuosta TV ohjelmasta. Luin siitä olisko ollut Iltalehti tai Ilta-Sanomat. Ajattelin katsoa vaikka varmasti on rankkaa. Pitää varata muutama iso kylpypyyhe viereen. Joskus aiemmin olen katsonut vastaavan ohjelman. Siinä vaimo hoiti miestään kotona niin pitkään kun se oli mahdollista. Ei ollut lainkaan pelottava, paremminkin rauhoittava vaikutus.
Hyvä vaan, että elämään kuuluva asia tuodaan julkisuuteen. Aiemmin kuoltiin omaan sänkyyn. Samassa huushollissa eli monta sukupolvea. Siinä synnyttiin ja kuoltiin läheisten keskellä. Nykyään kuolema on jo ajatuksena pelottava koska se on viety normaalin elämän ulkopuolelle eli sairaaloihin.
Olin vapaaehtoistyöntekijänä jonkin aikaa. Siinä katsoin kirjaimellisesti kuolemaa silmästä silmään. Viimeisenä aamuna kävin silittämässä poistuvan hiuksia. Muistelin ääneen mitä olimme yhdessä kokeneet. Hyvästelin pienin kosketuksin. Se oli erittäin kaunis ja hyvä kokemus. Ei ollut mitään pelottavaa.
Akuvuodesta pois nukkuneen ystäväni mies kertoi hänen viimeiset hetket. Kertomus oli kaunis ja lämmin. Tiesin, että ystäväni lähti rauhallisin mielin.
Jos minulle tarjoutuisi mahdollisuus tällaisen ohjelman tekoon suostuisin oitis. Kuolemaan liittyviä ennakkoluuloja pitäisi saada karsittua. Ei tänne kukaan ikuisesti jää kuljeksimaan.
Kiinnostuin heti tuosta ohjelmasta-millon se tulloo ja miltä kanavalta-vai onko se vasta suunnittelu vaihheessa?
No riippuu miten se toteutetaan.
Periaatteessa hyvä juttu.
Etsivät vielä mahdollisimman nuoria, alle kolmekymppisiä kuolijoita.
Seiska-lehden tasoista tirkistelyä.
Mielestäni syntymä ja kuolema ovat maailman intiimeimpiä asioita.
Johonkin pitää raja vetää. En voi kuvitella meneväni tuollaiseen ohjelmaan, en itseni enkä omaisteni vuoksi. Uskon, että heitä on aika harvassa, jotka kykenevät vielä kameroiden eteen tilittämään tuntojaan, kun jo "kuolemantuomion" kuulemisessa on oma käsittelyaikansa.
Ehkä jotkut lähtevät ohjelmaan shokkivaiheessa, eivätkä vielä tajua mihin sitoutuvat?
Ymmärrän esim Reko Lundanin ja vaimonsa kirjan teon. Se on tehty omassa intiimissä rauhassa.
Kyseinen formaatti maistuu ja tuntuu sensation/tirkistelynmakuiselta ja epäilen, että se helpottaisi ihmisten suhtatumista kuolemaan, silloin kun koittaa ns "ennenaikojaan". Sellaisia kohtaloita varmaan "metsästävät" - sensaatiohakuisesti. Kun tiedän kuolevani, haluan vain läheiseni ympärille ja lähelle. En kameroita enkä julkisuutta.