Asuin lapsuuteni ok-talossa, mutta kun muutin kotoa pois kerrostaloon, sain vasta tuta millaista helvettiä se on.
Kaikesta mahdollisesta valitetaan, mitään elämisen ääniä ei suvaita, ei päiväsaikaankaan.
Muutin toiseen taloon, mutta sama touhu jatkui.
Talossa asuu lisäkseni pelkkiä eläkeläisiä, joille minä, nuori sinkkunainen koirineni olen kauhistus. Aina kun astun ovesta ulos, näen useammassa ikkunassa verhojen heilahtavan.
Jos luonani käy joku mies, siitä tietää hetkessä koko talo ja kaikki varmaan kuulostelevat että mitä minä sen miehen kanssa hommailen.
Koiristani pudotellaan nimettömiä valituslappuja postista, vaikka vien ne hoitopaikkaan työpäivinä, eli ne eivät koskaan ole kotona yksin räksyttämässä. Silti ne kuulemma haukkuvat aamusta iltaan.
Kasvotusten kaikki mummelit on niin herttaisia ja mukavia, mutta selän takana juoruillaan kaikista pahaa.
En voi suositella kerrostaloasumista kenellekään, jolla vähänkin on elämää.
Kunhan vielä hieman aikaa olen maksanut tätä asuntoa, niin alan katsella pientä ok-taloa ja häippäsen, enkä enää kerrostaloon muuta kuin joskus vanhana.
Kaikesta mahdollisesta valitetaan, mitään elämisen ääniä ei suvaita, ei päiväsaikaankaan.
Muutin toiseen taloon, mutta sama touhu jatkui.
Talossa asuu lisäkseni pelkkiä eläkeläisiä, joille minä, nuori sinkkunainen koirineni olen kauhistus. Aina kun astun ovesta ulos, näen useammassa ikkunassa verhojen heilahtavan.
Jos luonani käy joku mies, siitä tietää hetkessä koko talo ja kaikki varmaan kuulostelevat että mitä minä sen miehen kanssa hommailen.
Koiristani pudotellaan nimettömiä valituslappuja postista, vaikka vien ne hoitopaikkaan työpäivinä, eli ne eivät koskaan ole kotona yksin räksyttämässä. Silti ne kuulemma haukkuvat aamusta iltaan.
Kasvotusten kaikki mummelit on niin herttaisia ja mukavia, mutta selän takana juoruillaan kaikista pahaa.
En voi suositella kerrostaloasumista kenellekään, jolla vähänkin on elämää.
Kunhan vielä hieman aikaa olen maksanut tätä asuntoa, niin alan katsella pientä ok-taloa ja häippäsen, enkä enää kerrostaloon muuta kuin joskus vanhana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omakotitalojen naapurukset riitelevät myöskin. Naapurit eivät siedä toisiaan missään, olipa asumismuoto mikä tahansa.
Kuinka ollakaan, kaikille osuu naapureiksi maailman vittumaisimmat ihmiset joka tapauksessa.
Rivarinaapurukset riitaantuvat keskenään vielä herkemmin.
Suomalainen juntti ei siedä ketään lähistöllä.
sitten puuttuvat niin paljon muiden asioihin?
Kyllä varmaan itseänikin alkais pännimään vaikkapa ruohonleikkurin ääni, jos sitä oikein alkaisin kuuntelemalla kuuntelemaan.
Mutta kun se ei mua kiinnosta, niin saattaa olla etten edes HUOMAA sitä, vaikka se onkin kova ääni.
Suomalaiset on jotenkin niin ärsyttäviä kun joka äänähdykseen on keskityttävä.
Ulkomaalaiset puhuvatkin isompaan ääneen, eikä se heitä häiritse.
Ulkomailla on myös totuttu siihen että naapurien äänet kuuluu kaikki, koska seinät on ohuemmat ja jokaisella akkuna auki.
Siinä väkisinkin tottuu elämän ääniin.
Mutta suomalaiset ei vaan totu.
sen kuvitteellisessa ok-talossa asuvan reppanan provolta joka mölyää täällä vähän väliä mutta vastataan nyt kuitenkin.
On naiivia kuvitella yhden kokemuksen perusteella että kaikissa kerrostaloissa olisi tuollaista. Esim. itse olen asunut rivi- ja kerrostaloissa ja aina on ollut rauhallista. Se on vain huonoa tuuria jos sattuu jotain latvalahoja naapureiksi. Samalla tavalla niitä pöpejä voi asua naapuritontilla vaikka ok-talossa asuisikin. Sielläkin voi joutua terrorisoinnin kohteeksi. Ok-talossa asuminen syö rahaa ja aiheuttaa vaivaa ihan turhaan. Parempi vain säästää rahansa huomista varten.
Olen samaa mieltä kanssasi. Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä ja asun nuoremman tyttäreni kanssa kaksikerroksisessa talossa. Tyttäreni on ns. yksinhuoltaja ja tästäkö riemu repeää mummuille yhtiökokouksissa, jossa välillä valitetaan lastenvaunuista, jotka ovat alakerran lukitussa käytävässä, josta pääsee mm. pannuhuoneeseen. He eivät mahdu tästä oviaukosta ja ulkona pitäminen olisi ainoa vaihtoehto, koska talossa ei ole mitään tilaa säilyttää vaunuja. Välillä taas valitetaan lapsen kävelystä, välillä taas juoksusta, koska äänet kuuluvat alakertaan. Ainoa hyvä syy asua tässä on se, että kaupat ja palvelut ovat tosi lähellä. Liikenne on kasvanut , koska tiemme toiseen päähän rakennettiin kauppa.Ei vanhoilla mummuilla ole muuta tekemistä kuin kytätä mitä muut ihmiset tekevät ja keiden luona he käyvät kylässä, usein tällöin verhotkin heilahtaa useammankin kerran.Minua harmittaa se, että aina minulle valitetaan kaikesta.Nurmikolla ei saa kulkea kesällä, koska nurmikko vaurioituu. Pihassa ei saa leikkiä hiekalla, koska mitä siitä tulisi, jos kaikki leikkisimme hiekalla.!Ei mitään.
Kerrot, että verhot heilahtavat kun menet koirinesi ulos. No hyvänen aika, siinähän se syy on! Koiriesi haukunta, ulvonta ja muukin metelöinti häiritsee muita. Myöskin se, että et siivoa koiriesi jätöksiä piha-alueelta pois aiheuttaa närää.
Sanoin jo että koirani EIVÄT HAUKU, enkä jätä niitä koskaan kotiin yksin. Kerään myös niiden ulosteet, joten siis mitään erityistä syytä ei pitäisi olla touhujani vahdata. Ja ne verhot heilahtaa vaikka kävelisin ilmankin koiriani.
JOKAINEN liikahdus rekisteröidään.
Asuntoosi on kytketty poissaollessasi mikrofoneja ja pieniä kameroita, joilla tekemisisä seurataan. Ehkäpä puhelimessasikin on seurantalaite, joka kertoo kaikenaikaa sijaitisi koordinaatteja.
KAIKKI tekemisesti REKISTERÖIDÄÄN talon alakerrassa olevassa huoneessa, jossa valvotaan 24 tuntia kaikkina viikonpäivinä.
Enää ei auta edes poismuutto, koska olet merkitty ja kun muuttoaikeesi tiedetään, niin laitteisto viedään uuteen asuntoosi ja sama seuranta jatkuu.
Hiukan ymmärrystä mummoillekin: Kunto alkaa olla sen verran heikko, ettei oikein jaksa puuhailla mitään. Lähinäkö niin huono, että lukeminen ei onnistu. Sormet jäykistyneet, ei voi tehdä käsitöitä. Telkkarista tulee tylsiä ohjelmia...
Mitäpä muuta siinä sitten voi enää tehdä kuin katsella ikkunasta ulos ja toivoa, että jotain tapahtuisi, joku vaikka kulkisi sisään tai ulos...
Nimettömien lappujen laittaminen on tylsää, mutta asialla saattaa olla yksi ainut ihminen - näin ainakin meidän talossa. Ei niitä lappuja kukaan vakavasti ota, kun hieman höpsähtänyt mummeli syytää niitä kuin liukuhihnalta.