Moi kaikki palstalaiset!
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kysyä mitään, vaan kertoa vain ja ainoastaan omista fiiliksistäni.
Eli äsken (n. puoli tuntia sitten) tuli jostakin voimakas tunne, että haluaisin oikeasti tavata jonkun tai ainakin puhua puhelimessa. Tämä nyt on vain edellisen lähettämäni viestin toistoa, mutta turhauttaa, kun ei ole ketään jonka kanssa jutella naamakkain. Nyt juuri kaipaisin pitkää keskustelua, aiheesta ei niin väliä, sellaisen ihmisen kanssa, joka jaksaisi kuunnella ja jolla olisi mielipiteitä. En halua keskustella mesessä vaan ihan oikeasti niin, että kuulen toisen äänen.
Ja mikä hemmetti siinäkin nyt muka on, että muutama päivä sitten laittamani ilmoitukseen kirjeenvaihtopalstalle ei ole vastannut kukaan, kuka olisi jostakin täältä päin. Tai no okei, yhden mailin olen saanut, mutta ei suoraan sanottuna vaikuttanut mitenkään lupaavalta.
En minä vaan käsitä mistä nyt tuli näin yhtäkkisesti näinkin kurja olo! Minä kun kuvittelin, että olen jo tilanteeseeni tottunut ja sen hyväksynyt, mutta ei kait sitä sitten voi koskaan hyväksyä, vaikka viimeiset yhdeksän vuotta onkin aikaa ollut!
- Synkopoppi
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kysyä mitään, vaan kertoa vain ja ainoastaan omista fiiliksistäni.
Eli äsken (n. puoli tuntia sitten) tuli jostakin voimakas tunne, että haluaisin oikeasti tavata jonkun tai ainakin puhua puhelimessa. Tämä nyt on vain edellisen lähettämäni viestin toistoa, mutta turhauttaa, kun ei ole ketään jonka kanssa jutella naamakkain. Nyt juuri kaipaisin pitkää keskustelua, aiheesta ei niin väliä, sellaisen ihmisen kanssa, joka jaksaisi kuunnella ja jolla olisi mielipiteitä. En halua keskustella mesessä vaan ihan oikeasti niin, että kuulen toisen äänen.
Ja mikä hemmetti siinäkin nyt muka on, että muutama päivä sitten laittamani ilmoitukseen kirjeenvaihtopalstalle ei ole vastannut kukaan, kuka olisi jostakin täältä päin. Tai no okei, yhden mailin olen saanut, mutta ei suoraan sanottuna vaikuttanut mitenkään lupaavalta.
En minä vaan käsitä mistä nyt tuli näin yhtäkkisesti näinkin kurja olo! Minä kun kuvittelin, että olen jo tilanteeseeni tottunut ja sen hyväksynyt, mutta ei kait sitä sitten voi koskaan hyväksyä, vaikka viimeiset yhdeksän vuotta onkin aikaa ollut!
- Synkopoppi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu no sehän nyt on täysin arpapeliä löytää Suomi24, joku joka olisi niin läheltä, että voisi joskus tavata. Se ei ole sinun vikasi vaan syy on siinnä, että täällä ei hirveästi seuraa kaipaavia ihmisiä käy.
Yksinäisyyttä ei kannata koskaan hyväksyä, vaan aina täytyy yrittää tehdä jotain asian hyväksi.
Vain kuollut kala ui myötävirtaan.
Kyllä monet varmasti haluaisivat jutella kanssasi, en usko että se on siitä kiinni. Meinasin sulle jotain mailia lähettää mutta jossain ainakin sanoit et toivoisit enemmän tytöiltä yhteydenottoja koska tulet heidän kanssa paremmin toimeen? Pää syynä on enimmäkseen se, että tykkään kirjoittaa sähköpostia, mutta silti aina lykkään sen lähettämistä kunnes lopulta ei huvita lähettää ollenkaan mitään. Minulla ainakin mielipiteitä piisaa :P
Älä edes yritä hyväksyä yksinäisyyttä, ettet totu siihen.
ja juttelen juuri parastaaikaa kanssasi mesessä ja minusta olet mielenkiintoinen
... Joskus haluis nii puhuu jolleki... ihan sama periaatteessa kelle... ku vaa joku kuuntelis ja ymmärtäis... ... yleensä ku selitän jotain omana ittenäni kuten nyt ihmiset ei ymmärrä mua... Kaipais jotakuta jolle puhuu kaikkee... sillon ku sattuu ja sillon ku kaipaa vaa seuraa... ... Ite kävin yks päivä ku oli 51koodin keikka ja kysyttiin sit nimmareita kysymäs samalla halausta siltä bändin kitaristilta... sainki sen... ... aina ahistaa olla nii yksin... ei sil oo välii mulle kuka halaa tai kelle puhun... ku vaa olis joku... ... seki helpotti ku sai halin siltä... ihan sama onko se julkkis vai ei. En mä sitä ajatellu ku kysyin... kaipasin vaa, että joku antais halin - eikä olis vaivautunu sen antaessaan. ... Sillon se helpotti, mut kuten nyt... ei oo ketään kuka halais tai kelle puhuu... ...