Hei.
Välillä tuntuu, että biseksuaalisuus on varsinkin naisten keskuudessa jonkinlainen muoti-ilmiö. Luulen, että on paljon naisia, jotka eivät välttämättä ole biseksuaaleja, mutta jotka eivät kuitenkaan pidä naista vastenmielisenä ja pystyvät läheiseen kontaktiin naisen kanssa esim. humalassa, baareissa, bileissä jne. Tiedän naisia, jotka kohdistavat naisiin jonkinlaista seksuaalista halua, mutta kuitenkin sanovat, etteivät voisi ikinä seurustella naisen kanssa.
Tiedän, että biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että tuntee seksuaalista vetoa kumpaakin sukupuolta kohtaan. Tuntuu silti tyhmältä, että biseksuaalisuus (naisten keskuudessa) usein mielletään jonkinlaiseksi sekoiluksi ja seksin harrastamiseksi.
Olen kohta 20 täyttävä tyttö ja olen usein ihastunut tyttöön tai tuntenut jonkinlaista kaipausta. Minulla ei kuitenkaan ole käytännön kokemusta naisista (juuri sellaista tyhmää bilesekoilua, pussailua, koskettelua lukuunottamatta). Tunnen kuitenkin naisia kohtaan samanlaista ystävyyden ja läheisyyden tarvetta kuin miehiäkin kohtaan. En ikinä haluaisi tulla esim. pariskunnan kanssa kolmenneksi osapuoleksi harrastamaan seksiä. Jos jotain haluaisin naisesta, niin samanlaista yhdessäoloa ja -tekemistä, kuin miestenkin kanssa. Läheisyyttä, hellyyttä, rakkautta, kumppanuutta.
Ajattelen niin, että rakastun ihmiseen riippumatta sukupuolesta. Jos toisen kanssa on kivaa, hauskaa ja hyvä olla ja kaipaa toisen lähelle ja haluaa olla toiselle hyvä, niin silloin se voi toimia. Oli sitten kyse miehestä tai naisesta.
Mitä mieltä olette? Olenko väärässä ja tehnyt vääriä johtopäätöksiä naisten käyttäytymisestä? Miten muut bi-naiset ajattelevat? :)
Välillä tuntuu, että biseksuaalisuus on varsinkin naisten keskuudessa jonkinlainen muoti-ilmiö. Luulen, että on paljon naisia, jotka eivät välttämättä ole biseksuaaleja, mutta jotka eivät kuitenkaan pidä naista vastenmielisenä ja pystyvät läheiseen kontaktiin naisen kanssa esim. humalassa, baareissa, bileissä jne. Tiedän naisia, jotka kohdistavat naisiin jonkinlaista seksuaalista halua, mutta kuitenkin sanovat, etteivät voisi ikinä seurustella naisen kanssa.
Tiedän, että biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että tuntee seksuaalista vetoa kumpaakin sukupuolta kohtaan. Tuntuu silti tyhmältä, että biseksuaalisuus (naisten keskuudessa) usein mielletään jonkinlaiseksi sekoiluksi ja seksin harrastamiseksi.
Olen kohta 20 täyttävä tyttö ja olen usein ihastunut tyttöön tai tuntenut jonkinlaista kaipausta. Minulla ei kuitenkaan ole käytännön kokemusta naisista (juuri sellaista tyhmää bilesekoilua, pussailua, koskettelua lukuunottamatta). Tunnen kuitenkin naisia kohtaan samanlaista ystävyyden ja läheisyyden tarvetta kuin miehiäkin kohtaan. En ikinä haluaisi tulla esim. pariskunnan kanssa kolmenneksi osapuoleksi harrastamaan seksiä. Jos jotain haluaisin naisesta, niin samanlaista yhdessäoloa ja -tekemistä, kuin miestenkin kanssa. Läheisyyttä, hellyyttä, rakkautta, kumppanuutta.
Ajattelen niin, että rakastun ihmiseen riippumatta sukupuolesta. Jos toisen kanssa on kivaa, hauskaa ja hyvä olla ja kaipaa toisen lähelle ja haluaa olla toiselle hyvä, niin silloin se voi toimia. Oli sitten kyse miehestä tai naisesta.
Mitä mieltä olette? Olenko väärässä ja tehnyt vääriä johtopäätöksiä naisten käyttäytymisestä? Miten muut bi-naiset ajattelevat? :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Parikymppiset on hukassa. Tämä maailma ei tarjoa muuta identiteettiä kuin kuluttajan identiteetin, mutta ei välineitä sen toteuttamiseen ja ekologisen syyllisyyden jos kaikesta huolimatta onnistuu.
Eipä siksi ihme, että monet löytävät itsestään hlbt-puolen, mutta ympäröivä yhteiskunta pian eheyttää rystypuolen aslanilla kun juokset suvaitsemattomuuden amokia.
Monet sortuvat, kun typeryyttään uskovat ihmisten humaaniuteen, rupeavat pelaamaan pelejään itsensä kanssa ja ajattelevat, mitä muut heistä ja heidän parisuhdevalinnoistaan ajattelevat. Useimmiten ajatukset ovat homofobisia, mutta kuolinvuoteella kun makaat, niin siinä vaiheessa et sure sitä että olet saanut niin monta kertaa elämässäsi lättyysi vaan sitä, että olet jättänyt elämäsi muiden ihmisten pelossa elämättä.
Mä olen lapsesta asti ihastunut sekä poikiin, että myös tyttöihin. Harvoin kyllä tyttöihin, mutta kuitenkin. En hyväksynyt tunteitani ja olin hämmentynyt tosi kauan, ennen kuin myönsin itselleni ja myös monille muille, että olen bi. Vieläkään en kaikille avoimesti halua kertoa asiasta ja itse ajattelen juuri niin homofobisesti, että en halua naiseen vakavaa suhdetta lasteni ja joidenkin sukulaisteni vuoksi. Hirvittää joskus, kun ihastun täysillä naiseen, että mitäs jos rakastun! Ja silloin on heitettävä jäitä hattuun ja paljon!
kutakuinkin siinä iässä jolloin seksuaalinen herääminen yleensäkin tapahtuu. 1980-luvun alkupuolella tämä ei ollut muoti-ilmiö ainakaan pienellä maaseutupaikkakunnalla:-)
Eipä ollut biseksuaalisuus muoti-ilmiö Satakunnan perimmäisessä nurkassa silloin kun minä tajusin, että olen kiinnostunut sekä naisista että miehistä!
juttusi oli kuin minun kynästä,siinä ei ollut mitään eriävää omiin näkemyksiini oman suuntautumiseni suhteen.
kuin myös minun kynästä.. näppiksestä!:)
ollut minulle vain harmia ja ahdistuksen aihetta.
sillä minäkin tunnen samoin, juuri näin kuin kirjoitit, ja varmasti juuri näin tuntee monet, monet muutkin....
"Ajattelen niin, että rakastun ihmiseen riippumatta sukupuolesta. Jos toisen kanssa on kivaa, hauskaa ja hyvä olla ja kaipaa toisen lähelle ja haluaa olla toiselle hyvä, niin silloin se voi toimia. Oli sitten kyse miehestä tai naisesta."
nuori, mutta en muodin takia koe olevani bi, enkä ole "kännisekoilu-bi". Varsinkin tuttavapiirissäni on valvoillaan käsite, että bi nai ihan kaikkea joka liikkuu (öhöm, totta kai), jotkut kavereistakin tuntuvat ajattelevan näin.
Kukaan ei siis tuttavapiiristäni tai kavereistani tiedä minun olevan bi, vaan hetero, vaikka ovat epäilleet minun olevan lesbo.
Olen ihastunut tällä hetkellä kahteen naiseen (olen siis itse nainen), mutta tiedän ainakin toisen näistä täysin "mahdottomaksi" minulle, hän varmasti jää kaukoihastuksesi. Toiselle taas olen monta kertaa meinannut kertoa tunteistani häntä kohtaan, mutta en ole vain saanut sopivan hetken tullen suutani auki.
Olen myös miehistä kiinnostunut, mutta nyt taidan olla enemmän "kallistunut" enemmän naisiin =)
oon ite huomannu ihan saman ilmiön. ite en oo ikinä osallistunu noihi känni-sekoiluihi ja muutenki pidin itteeni heterona, kunnes viime joulukuussa ihastuin ystävääni.. nyt me seurustellaa :) ollaan rakasteltu ja silleen..
Moni kuvittelee olevansa bi, vaikka ei mistään hinnasta suostuisi harrastamaan seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa.
Olen yli keskiiän oleva heteromies ja avioliittoni ajautui karille,kun vaimoni alkoi seurustella kampaamossaan nuorten tyttöjen kanssa,joka johti lopulta siihen,että sexi kiinnosti vain näiden nuorten tyttöjen kanssa.Vaimoni on koko avioliittomme ajan ollut omastamielestään kiinnostunut vain miehistä,mutta vaihdevuodet muuttivat häntä huomattavan miehiseksi,ja sen myötä myöskin seksuaalinen käyttäytyminenkin teki täyskäännöksen.Parturi-kampaajan työ antaa hänelle suuren mahdollisuuden läheiseen koskettavaan kanssakäymiseen oman sukupuolensa kanssa,ja varmasti nämä taka-alalla uinuneet taipumukset pääsivät irti hänen muututtuaan.Käytökseltään hän oli aina hyvin dominoiva miehenkin kanssa.Voiko tälläistä muutosta tapahtua,vai onko se ollut vain peiteltyä avioliiton aikana.Erohan tästä tuli.
Suunnilleen noin kävi myös meille. Tosin eroa ei ole vielä (onneksi?) koettu.Parisuhde kärsi kovan inflaation.Voiko hormoonitoiminta heittää ihmistä näin paljon?
Vanha ketju, mutta nostelen, jos tästä viriäisi jotain keskustelua.
Itse olen parikymppinen nainen. Olen aina tuntenut seksuaalista halua sekä miehiin että naisiin. Seksiä taidan jopa haluta enemmän naisten kanssa kuin miesten. Ja naisia olen halunnut kaemmin kuin miehiä! Ensimmäinen seksuaalinen fantasiani 11-vuotiaana oli naisen kanssa ja tällöin olin oikeasti ihan pihalla, en edes tajunnut kunnolla mitä juuri olin tehnyt kun olin tyydyttänyt itseni..
Mutta en kuitenkaan ole ikinä ihastunut saati rakastunut tyttöön. Olen seurustellut vain miesten kanssa. Jotenkin en haluaisikaan seurustella naisen kanssa.. ehkä siinä on mukana sitä, että haluan tietyssä mielessä mukautua siihen yhteiskunnan unelmakuvaan, jossa perheessä on mies, nainen ja kaksi lasta (ja koira).
Olenko outo?
Minä eläkeläisukkeli olen yrittänyt filosofeerata intiimin elämisen asetelmia ja mitä enemmän ikävuosia minulle on kertynyt, sitä enemmän olen vakuuttunut bi-suhtautumisen hyvyydestä. Jos tiivistän lyhyesti käsitykseni, niin miessukupuolen osalta teen seuraavan luonnehdinnan: "Miesten on parempi halailla toisiaan kuin kommunikoida keskenään luuvitosen avulla!". Eihän sen halailun tarvitse olla edes varsinaista eroottista tositoimintaa. Olennaista on käyttäytymistyyli. Saattaa olla, että tilanteessa moni näkee urosten reviiritaistelun vietin romuttuvan, mutta haittannooko tuo mittään.
Naiset saavat omasta puolestaan analysoida oman sukupuolensa valintoja ja tuntemuksia. Sen verran uskallan kuitenkin tässä todeta, että mm. pornokuvissa ja -filmeissä minua ihastuttaa naisten keskinäinen toistensa hyvänäpitäminen eli siinä on jotain aivan erityistä hohtoa - olkootpa kyseiset naiset sitten vaikka kelpo perheenäitejä. Minua ei häiritse, jos vaikka siinä mielikuvissa menevät sekaisin fiktioporno ja elämän reaalitodelllisuus.