Tein myös lihariisipiirakkaa pullataikinakuoreen. Nam.
Tuoksu sulostuttaa vieläkin kotia. Sitä mietin siinä paistellessa, että onkohan noilla huumeruiskujen kanssa hosuvilla koskaan ollut leipomispäivää. Tässä olis ihan ilmainen hoitoidea terapeuteille. Totuttaa huumenuoret pullan leipomiseen ja kodin ihanaan ilmapiiriin. Eiköhän ojanpohja ja piikit jäisi.
Tuoksu sulostuttaa vieläkin kotia. Sitä mietin siinä paistellessa, että onkohan noilla huumeruiskujen kanssa hosuvilla koskaan ollut leipomispäivää. Tässä olis ihan ilmainen hoitoidea terapeuteille. Totuttaa huumenuoret pullan leipomiseen ja kodin ihanaan ilmapiiriin. Eiköhän ojanpohja ja piikit jäisi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kodin ilmapiiri on vaihtunut paljolti pikaruokaan ja kaupan leivonnaisiin.
Äitivainaata muistelen tässä. Äiti hoiti kodin ja isä teki palkkatyötä.
Lauantai oli vielä puoliksi työpäivä. Iltapäivällä isä tuli pullan tuoksuiseen kotiin. Syötyään ja kahvit juotuaan lähti lämmittämään saunaa. Kävi siinä välillä sisällä lepäilemässä ja meni sitten taas laittamaan lisää puita padan alle ja saunanuuniin.
Illalla saunan jälkeen taas herkuteltiin piirakoilla ja muilla leivonnaisilla.
Nyt elämä on niin kallista, ettei yhden palkka riitä. Huumenuorille voisi todellakin järjestää pullan leivontaa ja kodin hengen ymmärtämistä.
pullantuoksuinen äiti sanan varsinaisessa merkityksessä. Oma äitini opetti minulle pullan leipomisen jo lapsena. Syksyisin meillä oli usein omenapiirakkaa, kun tulin koulusta. Pulla on parasta vastaleivottuna. Siinä on se huono puoli, että tulee syötyä liikaa. Viimeksi leivoin joulun alla sahramipullia, kun nuoret olivat käymässä.
Varmasti lempein ajatuksin ja hyvällä sydämellä kirjoitit leipomisen yhteydessä mieleesi putkahtaneista ideoista huumenuorten auttamisessa.
Näistä asioista on lempeä idealismi kaukana.
Totuus on niin karmaiseva,ettei siinä pullantuoksuinen koti tai ympäristö riitä pelastukseksi.
Myöskään monienkin kuvitelmat siitä,että huumenuoret olisivat vain "huonoista kodeista"joissa ei rakkautta olisi annettu tai pullaa leivottu,eivät todellakaan pidä paikkaansa.Narkomaaneja on ihan kaikenlaisista kodeista,syitä huumeisiin sortumiseen monenmoisia,siihen asiaan en puutukaan.
Kestää aikansa,ennenkuin oman lapsen huumeittenkäyttö huomataan;eihän meidän lapsemme,hänellähän on hyvä koti,rakastavat vanhemmat.Ja narkomaani oppii hyvin pian piilottamaan aineitten käyttönsä,ja kun sitten vihdoin julma totuus paljastuu,huumenuori onkin jo kodin keinoin auttamisen saavuttamattomissa.
Eivät tässä asiassa auta vanhempien rakkaus,lempeys,itkut,itsensäsyyttelyt,vaan totuus on opittava ottamaan kylmästi ja rationaalisesti.
Paisuttelematta ja moralisoimatta sanon vain hyytävän totuuden:jo koviin aineisiin,kuten amfetamiini ja heroiini esimerkkeinä,edenneet nuoret ovat tietyssä mielessä mennyttä,elämä ei enää koskaan ole "normaalia",vaikka itse huumeista irti pääsisikin.
Vähättelemättä muitakaan riippuvuuksia,kuten alkoholismi,peliriippuvuus jne.,on narkomaanin elämä yhtä harhaista helvettiä,on sama,onko kesä tai talvi,päivä tai yö.
Loppuikänsä on narkomaani,koska aineet ovat aina mielessä,niistä on pysyttävä erossa,käytettävä korvaavia aineita,Subutexia,Metadonia,unilääkkeitä,rauhoittavia lääkkeitä.Ja jokaisella tapahtuu repsahtamisia tiukan paikan tullen;heillä on matalampi kynnys kestää elämän paineita,todellisuuden kohtaamista.
Otapas narkomaaninuori kotiisi leipomaan,mutta sitä ennen piilota rahasi ja kaikki arvokkaammat tavarasi,hän varastaa huumeita saadakseen mitä vain ja mistä vaan.
Kerrankin voi sanoa uskonnosta löytyvän jotain hyvääkin,uskoontuleminen on ainut asia,joka voi pelastaa narkomaanin.Uskontohan voi olla niinsanotusti myös pelastavaa huumetta.
Elämä on monimutkaista,mutta silti kiinnostavaa.Jotkut tarvitsevat haasteita elämässään elääkseen täyspainoisesti,toiset taas eivät kestä pinimpiäkään vastoinkäymisiä ja pakenevat.
Mutta leivotaan edelleen ja koetaan mielihyvää pienistä ja ihan arkisista asioistakin.
,
narkomaanin äiti.En tiennyt.että nimimerkin pitää olla tietyn pituinen.Ja näköjään tuo pelkkä pullantuoksuinen on rekisteröity jollekin toiselle.No nyt asia on kaiketi korjattu.
Kyllä, elämä on monimutkaista, sen totesit ja siinä olemme yhtä mieltä.
Kuitenkin väitän kodin esimerkin ja välittämisen olevan niin tärkeää nuorelle, että siinä ei sitten tule väliin mitkään huume tai muut hörhöilyt.
Jos lapsi saa tarpeeksi välittämistä, huomiota ja rakastamista kotona, hänestä ei tule huume, alkoholi tai muu riippuvainen. Se on ihan varmaa. Kasvatus ja kontrollointi varsinkin murrosiässä takaa sen. Myös vanhempien pitää olla ajokunnossa.!
On ihan sama leivotko pullaa tai jotakin muuta. Pääasia on että pystyt olemaan vanhempi lapsellesi. Alkoholi, huume, tupakka tai muut riippuvuudet eivät periydy !
Ajatelkaa nyt ihmiset. Lapsi on syntyessään viaton. Kyllä ne kaikki mössöt tulee sen jälkeen jos tunteista joutuu kamppailemaan.!
vaanii kaikkia. Itsekin ajattelen usein asiaa. Esim. jos nuori silmittömästi rakastuu ja alkaa pyöriä huumepiireissä. Ei se järki aina voita, kun muistelen omia toilauksiani, niin ajattelen, että hyvää onnea on ollut. Huumeet ja HIV ovat tämän päivän uhkia.
pian vanhempien ja kodin syyllistämiseen.
Kyllä ovat ajatukset idealistisia,jos tällainen tragedia kohdallesi osuisi,voisit ajatella toisinkin.Edelleen huumorin pilke silmäkulmassa...kysyn,mitä ajokunto tähän asiaan kuuluu!
Nauraisin,jos ei niin vakavasta asiasta olisi kyse,pullan leipomisella narkomaanit kuriin.
Sen enmpää en ota enää kantaa tähän asiaan,joten näkemiin!
Sanovat sellaiseksi, että syön vain pullasta rusinat. Mitähän lie tarkoittavat?
Enempi olen sellainen kaurapuuro- ja ruisleipämies. Silmää kyllä sille rusinapullalle, joka jauhopeukalona niitä häärii :)
... mites lihariisipiirakka? ;-)
Syitä on varmasti monia, geeniperäisistä lähtien. Eräs syy niin nuorten kuin aikuisten päihdeongelmiin voisi olla myös se, että ns. tavallinen elämä ei kiinnosta. Halutaan elää jatkuvasti huippuhetkiä, niitä ei löydetä arjesta.
Mikä meikäläisen tahvon mielestä on arjen suuri ilo, vaikkapa saunan jälkeinen hyvä olo, pullantuoksu, omat leipomukset, siivoukset, ulkoilu, on heistä tapahtumaköyhää ja tylsää. Elämä voi muuttua hyvinkin jännäksi huumeita vetämällä tai kännäämällä,ainakin siten pääsee arkea pakoon jonnekin.
Tavallisen elämän sisällä olevan suurenmoisuuden - itse asiassa onnen - ymmärtää täysin vasta sitten, kun sitä tavallista elämää ei enää ole tai kun on ponnistellut kuopan pohjalta pitkään päästäkseen tavalliseen elämään takaisin.
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan ei tapahdu, jos tuoksuva, lempeä koti-ilta saunan jälkeen on päässyt veriin. Perhe voi yhdessä katsella nykyään kotona elokuvaa vaikka saunan jälkeen.
Ennen vanhaan - vielä 60-luvullakin - ei ollut televisiota eikä videoita. Silloin on voinut veri vetää baanalle liian nuorena, jos vanhemmat ovat päästäneet.
Totta kuitenkin on tuo, että hyvää osaa arvostaa ja sen tunnistaa usein vasta sen menetettyään.
Aikaa vievää hommaa, mutta vaivansa väärttiä.
Arkipulla on erikseen, kakkuja tehdään vaan merkkipäiviksi, ettei lihota liikaa.
Ja hyvä nykyään on, kun pakkasessa säilyy tuoreena, voi samalla vaivalla tehdä enemmänkin.
Siunaan noita videopelejä. Ne pitävät lapset kotona poissa pahoilta teiltä. Ei uhkaa pitkästyminen.