Hei!
Olen tässä yön pohtinut, mitä pitäisi tehdä kun meidän tytön luokkakaveri kävi tässä kylässä ja kun hän oli lähtenyt, oli kaksi meidän tytön juuri ostamaa kynsilakkapulloa kadonnut. He leikkivät niillä yhdessä aluksi ja sitten puuhasivat muuta (tässä vaiheessa näin ne samalla pöydännurkalla kuin leikin aikana).
Meidän tyttö on kyllä kova hävittämään tavaroita, mutta ei se tuollaisia uusia kivoja juttuja hävitä. Eli ainoa selitys on että ne ovat menneet kaverin mukana. Tilanne olisi helppo jos ei olisi ensimmäinen kerta.
Mutta. Ko. tyttö on koulussa vaikeuksissa. Hän on jo useaan otteeseen osoittautunut epäluotettavaksi monella tavalla. Olen kuitenkin omalle tytölle ohjannut että yritetään auttaa tyttöä kaveruudella. Luotetaan ja ollaan ystäviä. Ja meidän tyttö on yrittänyt toteuttaa tuota parhaan mukaan. Kutsui kyläänkin. Heidän luokalla (/koulussa) on aktiivista työtä koulukiusaamisen ehkäisyksi ja tuollainen tyttö jolla on ongelmia kotioloissa on aina herkullinen uhri koulukiusaajille (löytyyhän kiusaamiselle jopa "perustelukin").
Nyt en tiedä monta mahdollisuutta on annettu ja hän vain pitäytyy tuossa toimintamallissa. Siis hän valehtelee, varastelee, liioittelee, puhuu selän takana, ei ole luotettava (kaikki salaisuudet karkaavat) yms.
Vaikea enää sanoa tytölle että yritä nyt vain auttaa. Tyttäreni on sentään vain 9v. Pitäisikö ottaa yhteyttä lapsen äitiin.
Olen tässä yön pohtinut, mitä pitäisi tehdä kun meidän tytön luokkakaveri kävi tässä kylässä ja kun hän oli lähtenyt, oli kaksi meidän tytön juuri ostamaa kynsilakkapulloa kadonnut. He leikkivät niillä yhdessä aluksi ja sitten puuhasivat muuta (tässä vaiheessa näin ne samalla pöydännurkalla kuin leikin aikana).
Meidän tyttö on kyllä kova hävittämään tavaroita, mutta ei se tuollaisia uusia kivoja juttuja hävitä. Eli ainoa selitys on että ne ovat menneet kaverin mukana. Tilanne olisi helppo jos ei olisi ensimmäinen kerta.
Mutta. Ko. tyttö on koulussa vaikeuksissa. Hän on jo useaan otteeseen osoittautunut epäluotettavaksi monella tavalla. Olen kuitenkin omalle tytölle ohjannut että yritetään auttaa tyttöä kaveruudella. Luotetaan ja ollaan ystäviä. Ja meidän tyttö on yrittänyt toteuttaa tuota parhaan mukaan. Kutsui kyläänkin. Heidän luokalla (/koulussa) on aktiivista työtä koulukiusaamisen ehkäisyksi ja tuollainen tyttö jolla on ongelmia kotioloissa on aina herkullinen uhri koulukiusaajille (löytyyhän kiusaamiselle jopa "perustelukin").
Nyt en tiedä monta mahdollisuutta on annettu ja hän vain pitäytyy tuossa toimintamallissa. Siis hän valehtelee, varastelee, liioittelee, puhuu selän takana, ei ole luotettava (kaikki salaisuudet karkaavat) yms.
Vaikea enää sanoa tytölle että yritä nyt vain auttaa. Tyttäreni on sentään vain 9v. Pitäisikö ottaa yhteyttä lapsen äitiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta voisit tehdä näin. Kun tyttö tulee seuraavan kerran teille, ota asia puheeksi. Pyydä hänet istumaan ja kerro, miten lastasi ja sinua harmittaa, kun kynsi lakkapullot hävisivät ja että sinulle tuli ihan mieleen että ettei tyttö vaan vahingossa ottanut niitä. Anna hänelle mahdollisuus näin palauttaa ne. Ehkä hän ei tunnusta, mutta mieleensä jää, että kaikkea ei voi tehdä. Sano, että on kiva, että hän tulee teille leikkimään, mutta teille saavat tulla leikkimään vain rehelliset lapset. Kysy, tietääkö hän mitä rehellinen tarkoittaa ja sitten kerrot.
Kuulostaa aika ongelmaiselta lapselta, joten ehkä kotona ei ole kaikkea opetettu.Eikä kodin mahdollisia ongelmia helpota, jos otat yhteyttä. Ja jos hänellä kuitenkin onkin mielestäsi ihan tavallinen koti,niin kyllä he ilahtuvat, kun kerrot tuollaisesta.
Olen joutunut samantapaisiin tilanteisiin naapurinlasten kanssa ja huomannut, että on vain hyväksi keskustella lasten kanssa tällaisesta, koska kaikki vanhemmat eivät ehdi ja jaksa opettaa kaikkea. Toivoisin samaa omalle kohdalle.
Mielestäni teet hienoa työtä, kun annat hänen tulla teille ja jaksat välittää ja antaa luotettavan aikuisen mallin.
Ikävä tapaus. Varkaaksi ei sovi syyttää jos ei ole varma. Voihan tuon ottaa puheeksi tytön kaverin kanssa ja katsoa mitä se siihen sanoo. Kotiinkin voi ottaa yhteyttä, mutta yleensä omena ei ole pudonnut puusta kauvas ja vastaanotto voi olla ynseä tai peräti agressiivinen.
Ehkä on vaan parasta yrittää psyä erillään näistä ongelmatapauksista.
Olipas tökerösti. Kynsilakat on nyt tytöllä takaisin ja kaverusten luottamus toisiinsa parani.
Enää ei tule varmaan näitä ongelmia ainakaan meillä käydessä. Ko tyttö on oikein suloinen lapsukainen. Itsetunto on vain perheen kriiseissä saanut ikäviä kolahduksia. Tytöt selvittivät tilanteen keskenään. Tieto siitä että vanhemmat ovat valmiita ottamaan yhteyttä varmaan joudutti tilannetta.
Omena saattaa tehdä ihmeellisiä kiemuroita pudotessaan. Käykää katsomassa elokuva "Tummien perhosten saari". Toivottomilla tapauksilla on aina mahdollisuus.
Sain muuten itse saman kasvatuksen omilta vanhemmilta vaikka isäkin oli vain kiertokoulun keskeyttänyt. Minulla oli kaverina kundi jonka veljet olivat täysiä ammatti- ja taparikollisia. Tämä kaveri tiesi säännöt minun kanssa: ei mitään rikoksia, minulle ei tyrkytetä tupakkaa eikä viinaa. Nämä säännöt toimivat meidän kesken hyvin toista vuotta ja sain siitä ystävyydestä paljon. Kyllä sitten tuli varmaan annettuakin. Mutta kyllä hän sitten lopulta kuitenkin petti minut. Mutta minä olin sen jo tiennyt että niin käy jossain vaiheessa kun hän oli jo muut ystävät kerennyt jossain vaiheessa pettää. Minua hän kunnioitti pisimpään. Mutta en minä syvästi loukkaantunut ja vuosia myöhemmin hän suhtatui minuun selkeästi kunnioituksella (kylläkin sellaiseen humalaisen räyhäkkyyteen kätkettynä).
Eli mielestäni ystävyydelle pitää aina antaa mahdollisuus. Kun itsekin tietää että nyt on epävarmalla pohjalla, ei ne iskut sitten niin pahoilta tunnu. Mutta silloin kun onnistuu niin se kyllä tuntuu...
Juu, noinhan se on että kaverin tekemänä rikoksetkaan ei tunnu niin pahoilta kuin jos sen tekijä on tuntematon.
epäluotettavuutta, mutta olin luennolla, jossa kerrottiin tutkimustuloksia nimenomaan 9-vuotiaista ja heille tyypillisistä piirteistä.
Tässä lyhyesti jotain kuulemaani:
- pihapiiri laajenee
- pulssi tasoittuu
- selittämättömiä särkyjä
- hahmo tulee tukevammaksi
- auktoriteetin koettelu, röyhkeä käytös, löytää sen, jolla on ollut huono päivä ja käy armotta kimppuun
- arvostelu ja kritiikki esim. koulua, harrastuksia jne. kohtaan
- lintsaus
- Onks mun pakko? -kysymyksiä
- luottamus auktoriteettiä kohtaan voi rikkoutua -> näkyy murrosiässä
- havahtuu ulkomaailmaan, saattaa huomata asioita, joihin ei ole aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota. Esim. joku pylväs, opettajan koko, äidin tai isän ulkonäössä jokin tietty piirre
- tyytymättömyys vaatteita ja ulkonäköä kohtaan
- pelot lähteä kouluun, kylään, yksin jäämistä koulussa, pimeä, tulipalo, onnettomuudet
- Kuka minä olen? Olenko varmasti äidin ja isän lapsi, enkä adoptoitu
- kaveripiiri uudistuu
- salailua, pilailua, valehtelua, varastelua, selittelyä teoilleen. Kyselee, näkikö kukaan ja on huolissaan, mitä tapahtuu.
- haluaa luoda ja kehittää uusia asioita
Kiva, että kerroit meille miten asia selvisi, tulinkin sitä tänne mielenkiinnosta lukemaan. Ja onneksi noin hyvin myös kävi.
Toiselle vastaajalle kiitos hyvästä tietopaketista 9-vuotiaan suhteen. Jäin vain miettimään tätä kohtaa listalla:
- luottamus auktoriteettiä kohtaan voi rikkoutua -> näkyy murrosiässä
Mieleeni tuli, että eikö olisikin ollut auktoriteetin rikkoutumista, jos ap. kirjoittaja ei olisi pontevasti lähtenyt selvittämään kynsilakkojen arvoitusta? Eli mielestäni tämä saattoi olla yksi hyvä teko, joka ainakin jonkin verran parantaa tytön tulevaa murrosikää. Uskon, että hän pitää tätä ystävän äitiä arvossa eli eräänä auktoriteettinaan.
lapsi kuitenkin kaipaa niitä rajoja ja odottaa aikuiselta, että aikuinen asettaa ne turvalliset rajat. Jos mitään rajoja ei ole, niin ei ole sitä aikuisen turvaakaan.