katselin sinua
nojasit rannan koivuun
olit haaveissas varmaan siellä
minne takaasi laskeva auringon kajo
vei mennyttä päivää
järven pinnalla
loivilla aaloilla
hidasta valssia
tanssivat viimeiset säteet
tulin taaksesi hiljaa
ei
ei se näin saa mennä
heräsin
miksi miksi
ei unta saa käskeä
nojasit rannan koivuun
olit haaveissas varmaan siellä
minne takaasi laskeva auringon kajo
vei mennyttä päivää
järven pinnalla
loivilla aaloilla
hidasta valssia
tanssivat viimeiset säteet
tulin taaksesi hiljaa
ei
ei se näin saa mennä
heräsin
miksi miksi
ei unta saa käskeä
Vastaukset 7
Vanhimmat
...voiko Sinullekin käydä näin, olen aina luullut että olen ainoa:)
Hyvin kuvasit, näin jo silmissäni tuon järven pinnan ja koin sen hiljaisuuden mikä oli ympärilläsi. Kuinka luonto pidätti hengitystään...taitavasti osaat kirjoittaa.
Tammikuista perjantaipäivää Sinulle
Näen tuon maiseman silmissäni,
naisen joka nojasi koivuun haaveissaan.
Suloinen, kiitos Peres.
Se taisi minulle olla tosi
Sieltä nämä
Kiitos
ja toivuhan kuntoon peiton alta
Koskettavan herkkää,
sivel jolla sivelit,
ei istu jokaisen käteen.
Katsellakko vain saa.
Onko se niin?
Jokin raja eroittaa?
Huokaus, oli niin kaunis.
Kiitos, sanaki tässä jo liian kovaa.Liisa
Taidetaan myös olla herkkiä me
aina tarpeen mukaan
elämää elämää
Kiitos
...ja kuinkahan moni haluaisi, lisäkseni, olla Sinun runosi unessa *huokaa*
Äärettömän kaunis runo !
Olet sinä joka tekstiä suollat ja lapsia huollat
Voi että tulis pilkkaa
tällasesta lallatuksesta
Sopiihan näin
meitä aina pilkata voi
ei kuitenkaan kukistaa kukaan voi
Hyvää Sinulle