Eli voisiko joku kertoa kokemuksiaan tutkijaseminaarista, miten siellä pruukataan toimia, eli onko joka kerta kiertävä puheenvuoro ja kommentointipakko? Onko tunnelma hirveän virallinen vaiko vapaamuotoinen? Inhoan piirissä istumista ja kammoan kiertävää puheenvuoroa... muiden tutkimusta on hirveän vaikea kommentoida järkevästi, koska eihän toisen aiheeseen voi olla kovin perehtynyt, hyvä kun handskaa oman aihepiirinsä ja metodologiansa.
Tutkijaseminaari
miten toimia tilanteessa
5866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tutkijaseminaareja on varmaan yhtä monenlaisia kuin on niiden vetäjiäkin. Omassa aineessani (humanistinen, tarkemmin sanottuna historia) tunnelma on varsin vapaa. Käsiteltävän aineiston osallistujat (eli siis kaikki tutkijaseminaarin listalla olevat, kaikki eivät kuitenkaan läheskään joka kerran ole mukana) saa sähköpostilla noin kolmea päivää aiemmin, joten siihen ehtii tutustua.
Kenenkään ei ole pakko kommentoida toisten töitä, semissä voi istua hiljaakin. Mutta kun osallistujia on yleensä kymmenkunta, niin puheenvuoron kyllä halutessaan saa. Usein kysellään, miten päädyit tähän tai tuohon rajaukseen/ratkaisuun.
Käytännössä työnsä (väikkärin johdanto/ käsittelyluku/ jokin erityisongelma) esittelijä aloittaa kertomalla joko pääkohdat paperistaan, tai jotain mikä ei siitä ilmene. Seuraavaksi avaa suunsa seminaaria vetävä professori ja sen jälkeen aina se, jolla jotain sanottavaa on. Meillä ei siis puheenvuoro kierrä.
Mutta kuten sanottu, näin meillä, toisin toisaalla. Noin pienessä ryhmässä ihmiset ja heidän tapansa toimia tulevat kyllä varsin pian tutuiksi, joten inhotuskin saattaa haihtua. Ainakin meillä seminaarilaisista on tullut hyvin yhteen pelaava ryhmä. Tilaa on silti aina uusillekin.
Ei kun rohkeasti mukaan! Saat uusia kavereita, ja ainahan voi omalla puheenvuorollaan (jos teillä tosiaan on kiertävä pakollinen puheenvuoro) kysyä jotain sen suuntaista kuin että miten päädyit tähän aiheeseen/ rajaukseen/ aineistoon... Kukaan ei odota, että kaikki tutkijaseminaarin jäsenet olisivat perehtyneitä kaikkiin aiheisiin.
Olen ajatellut, että tutkijaseminaarin tarkoituksena onkin juurruttaa meihin tutkijanalkuihin väittelyn ja opponoinnin taitoja. Niitä toivottavasti jatkossa tarvitsemme!
ole mitään ringissä istumista tai kiertävää puheenvuoroa. Ne puhuvat, ketkä haluavat. En itsekään sano läheskään aina mitään, ellen ole ehtinyt (?) perehtyä materiaaliin etukäteen tai jossei tule mitään järkevää sanottavaa mieleen. Hyvin on rentoa.
...kysyn koska sain traumat graduseminaarista, sillä meillä todellakin jokaisen oli kommentoitava vuoron perään session alussa ja kaikki mitä me sanoimme oli ohjaajan mielestä väärin ja hän suuttui kaikesta, että ei noin tymiä kysymyksiä saa esittää. Olen muutenkin ujo ja jännittäjä ja kun tunnelma oli kuin olisi ollut syytettynä murhasta... että nyt sitten pelottaa mennä tutkijaseminaariin teilattavaksi.
vaihtelee, mutta aika kauheelta kuulostaa tollanen kiertävä puheenvuoro, siis yliopisto-opiskelussa mun mielestä tollanen on jo naurettavaa. Missähän tiedekunnassa tollanen meininki on? Jossei teillä sama proffa vedä noita tutkijaseminaareja niin voihan se olla, ettei siellä tollasta sitten olekaan.
Onkos jollain kokemuksia tutkijaseminaareista kauppatieteellisissä tiedekunnissa? Muutoinkin tuntuu, että täällä uusi opiskeilja tuntuu olevan henkilö, joka on päässyt "armosta" mukaan... Jos ei koko ajan paina sata lasissa, uhataan ohjaajan vaihtamisella, ohjaajalle jatko-opiskelija on välttämätön paha jne.