Onko kokemusta? Tyttöystävän äiti ei halua nähdä mua ja pitää meidän suhdetta mm. hävettävänä ja syntisenä. Muut sukulaiset ei tietenkään meistä tiedä mitään ja suhteesta ei puhuta ääneen. Tää tekee mut surulliseksi, on tosi ikävää, kun ei tule tai tulla hyväksytyiksi. Tyttöystävä on vielä hyvin sidoksissa äitiinsä ja tiedä, milloin alkaa ajatella samalla tavalla.
Halveksiva anoppi
Wilson
121635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tyttöystäväsihän voi valita kenen kanssa haluaa seurustella; sinun vai äitinsä.
Joskus vain on pakko irtautua vanhemmistaan, jotta voisi elää oikealta tuntuvaa omaa elämäänsä.
Luulisin, että tyttöystäväsi äidin mielestä homoseksuaalista suhdetta ei ole olemassakaan niin kauan, kun sitä ei näe. Sen takia hän ei halua nähdä tyttärensä ystävää. Niin kauan kun sinua ei näy, koko homoseksuaalisuutta ei ole olemassa.
Ystävälläsi on paljon enemmän surun aihetta, kuin sinulla. Tue häntä, rakasta häntä, äläkä epäile suhteenne kestävyyttä.
Nyt olisi vuoro Äidin kasvaa. Siihen voi mennä ikuisuus ...
mutta meillähän on siihen aikaa koko loppuelämämme.
Mun äiti on, tai tulee varmasti olemaan samanlainen..! Ja jollain tavalla sitä on aina perheeseen sidoksissa, sillä en mä ainakaan halua heitä menettääkkään!! :S
10 vuotta sitten kerroin itsestäni, mutta tähän päivään on asia lakaistu maton alle.
Kun löydän kumppanin jonka kanssa aion elää, toivon häneltä myös tukea siihen, että sen jälkeen en tule vanhemmistani enää kuulemaan. Ehkä siksi jotenkin tarraudun aina naisiini aika lailla.. Tiedä häntä..
En ymmärrä, mikä rakkaudessa on niin häpeämistä!! :(
Toivon, että kohdallasi kaikki kääntyy lopulta oikeinpäin. Ei rakkaita ihmisiä halua kukaan menettää ... ei äiti, ei tytär, ei tyttären naisystävä.
On äitejä, jotka luulevat voivansa kontroloida lapsensa seksuaalielämää "pakottamalla" hänet heterosuhteeseen. Äidin painostus voi olla mahtavaa kuin vuori .. joko kiipeät sen ylitse voittajana tai se jyrää sinut alleen .. lits vaan.
Ei ole helppoa elää ilman kontaktia perheeseen, johon luuli kuuluvansa. Joskus on vain helpompaa katsella itseään ja ymmärtää, mikä on lopulta itselleen elintärkeää. On surullista, että ihmiset, joilta luulimme saavamme rajattomasti rakkautta, vaativat meiltä joskus kieltäytymään kaikesta kauniista.
Onko sitten parempi, että elän yksin, häpeillen homoseksuaalisuuttani, mutta minulla on silti äiti, joka niin julmasti rakastaa?
Minä valitsin rakkauden, joka värittää päiviä ja öitä, rakkauden joka täyttää minut kauniilla tunteilla. Mutta sillä kaikella oli hintansa:
-äiti.
Kirjoititpa kauniisti, oikein mahanpohjasta otti. Lienee arka aihe..
Mutta kiitos sanoistasi..
Vuorta kiipeillään, kun ei muuhunkaan vaihtoehtoon kykene..!
Miul on välit sukulaisiin hyvinkin etäiset, vanhempien luona käyn pikaisesti 1 - 2 kertaa vuodessa vaikka eivät kaukana asu, nuorempaan sisarukseen ei oo välejä ollenkaan, vanhemman sisaruksen kanssa ollaan joskus tekemisissä, etäisempiin sukulaisiin ei oo minkäänlaista yhteyttä ollu moniin vuosiin, ja tää ei johdu pelkästään miun bi-seksuaalisuudesta. Mut miul on muutama hyvä ystävä jotka on miulle paljon tärkeempiä elämässä kun suku.!
näinhän se menee, jokainen on kuitenkin sidoksissa jollain tasolla sukulaisiinsa aina vaikka kukin voi väitää mitä vain.
Kaikkein raskainta on valita rakkautensa ja sukunsa välillä
sitä ei todellakaan toivo kenelläkään.
Tämä kaikki vaatii aikansa, vuosia todellakin. Muutama vuosi ei meinaa mitään näissä asioissa.
Sitten on oma lukunsa nämä jotka eivät ole tai joudu meikäläisissä kyseiseen tilanteeseen, eivät tajua tuskaa jonka joutuu rakkauden takia kokemaan.
Etpä olisi asiaa paremmin voinut ilmaista.. :(
tyttöystäväni suvusta itselleni "uuden" suvun. On mahtava tunne kun minut on otettu vastaan lämmöllä ja rakkaudella. Varsinkin oman sukuni "unohtaessa" olemassa oloni kokonaan. Tietty se kaihertaa mieltä joskus ja ikäväkin iskee, mutta sen faktan kanssa on vain elettävä ja sopeuduttava tilanteeseen.
Minä alan saada tarpeekseni.
Siitä, että vuosikaudet olen saanut esittää jotain kaveri vaan -roolia, johon en ole koskaan halunnut.
Minä olen tällainen kuin olen, päästä varpaisiin. Enkä halua esittää muuta.
"anoppi" on yksi myrkkykieli ja myrkyttäjä myös tässä suhteessa. Kommentteihin on aina piilotettu viestejä siitä kuinka viallinen ja vihattava olen. Sivistyneesti kuitenkin piilotettuna, eihän kulissit saa kärsiä.
Uskon, että kaiken piilottelun ja valehtelun takana on puolisoni vanhemmat joita hän pelkää. En ymmärrä miksi, varmaan hän ei ole itsekään hyväksynyt itseään. Tilanne on pahentunut. Hän ei enää ota mitään kontaktia minuun, henkisesti eikä fyysisesti. Mutta ei pysty minusta luopumaankaan.
En tiedä mitä tehdä.
Haluan elää vapaasti omaa elämääni omana itsenäni ja avoimesti rakastettuna. Vaatiiko sen saavuttaminen luopumisen rakkaasta ihmisestä?
Niin, olisiko luopuminen rakkaasta ihmisestä sittenkin parempi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä kuin onnettomassa suhteessa roikkuminen..Meillä kun on vain tämä yksi elämä.
meitä on niin moneksi, silleen haasteellinen asia että vuosien? jälkeen olette nimenomaan te etääntyneet juuri toisen vamheepien takia.
Toivottavasti tilanne selkiytyisi,ja ettei ainakaan etääntymistä tapahtuisi teillä.
Varmasti rankkaa jos juuri itse on se joka saa tavallaan syyt niskoilleen "epänormaaliudesta viekottelusta paheiden tielle yms"
Toivon todellakin että asia selkiytyisi jos vain tunnne on kuitenkin Molemmilla että kuulutte yhteen. En itse edes vihamiehilleni sille pahimmallekaan toivo sitä mitä juuri itse jouduin käymään lävitse, minulle olisi riittänyt edes yksi ihminen joka olisi sanonut (helpottanut )tee niinkuin itsestä tuntuu.
Rakkauden puolesta kannatttaa taistella, ota vaikka jotenkin puheeksi hienotunteitesti missä mennään, ilmeisesti vuosia jatkunut tilanne johon kuka vain kyllästyisi.(Mukaanlukien se että puoliskosi on jo käynyt lävitse prosessin olla minä, mikä kestää ainakin pari vuotta kellä vain).
Rikkojia on enemmän kuin rakentajia muista kuitenkin se.
vähän katsoa kelle tulee ulos kaapista ja kelle ei.
On ihmisisä , jotka ei tässä elämässä asiaa ymmärrä.
Mitäs semmosiin energiaansa haaskaamaan.
Mikä ihmeen amok oikeen on vallalla.
Rakastaa, ketä rakastaa.