Eli kysy mitä mieleen juolahtaa rakkauteen ja ihastumiseen liittyen.
Olen ammattilainen ja osaan antaa hyviä neuvoja kiperiinkin kysymyksiin.
Vain asialliset viestit noteerataan!
Olen ammattilainen ja osaan antaa hyviä neuvoja kiperiinkin kysymyksiin.
Vain asialliset viestit noteerataan!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kerro millä mä pääsen yli eksästäni, oltiin vain vähän aikaa yhdessä, kaukosuhde, mutta silti se aika tuntu ikuisuudelta ja ihanalta, jokainen tapaaminen on nyt vaan kaunis muisto.. Oliskin vaan muisto, mutta kun se ei tunnu riittävän mulle, haluan lisää ja olisin valmis tekemään mitä vaan että saisin tän jätkän takaisin. Harmi vaan, että ei onnistu. En edes ole kovin varma, että miksi meillä meni poikki, kun kysyin, niin hän sanoi, että ei ole valmis suhteeseen ja luuli tykkäävänsä musta, mutta ei pysty, että se satuttaa liikaa.. mua satuttaa kun en saa olla sen kanssa! Ollaan ystäviä, mutta mä haluan enemmän, mä en kestä ilman sitä. Aamulla kun herää, niin ennen kun on silmänsä avannut, on jo tää jätkä ajatuksissa, koko päivän vaan leijailen mustan pilven alla ja haaveilen ja muistelen yhteisiä hetkiämme, yöllä kun meen nukkumaan ajattelen edelleen häntä, nukun itseni kyyneliin ja yöllä näen ihanaa unta meistä.. aamulla sama rumba aloittaa toimintansa ja oon ihan murskana.. Kun puhuin kaverille, niin sain vaan yleisimmän neuvon, aika parantaa haavat ja ehdotti jopa, että yritä kattoa muita miehiä, mutta en pysty.. Mulla oli yhen illan juttu, kun yritin unohtaa tän jätkän, ja kun suutelinkin sitä jätkää, ni kuvittelin, että se olis ollu mun eksä.. Sit sanoin sille jätkälle, et sori, mä en tiiä mitä mä oon tekemässä ja pakenin paikalta.. Jotain neuvoja epätoivoiseen tilanteeseen? Millä mä saan sen takas, vai onko ihan mahdoton ajatus? :'(
Kyseinen kundi koki varmaan jonkin hetken huuman kanssasi, mutta huomasi että ei sitten ollutkaan valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen.
Ehkä kertomasi kaukosuhde vaikuttaa kundin päätökseen, jos välimatkaa on paljonkin.
Luulen että häntä satutti juuri se, että joutuisitte olemaan pitkiä aikoja erossa toisistanne.
Nyt on varmasti oikea hetki varata aikaa itsellesi, eikä kannata vajota sinne synkän pilven alle. En tarkoita että pitäisi lähteä metsästämään uusia kundeja, sillä tuskin saat itsesi unohtamaan, vaan yrität olla tälle kundille ylin ystävä ja tunnustelet pikkuhiljaa miltä hänestä todella tuntuu. Joskus ystävyydestäkin kehkeytyy suuri rakkaus.
Se on kyllä totta että aika parantaa haavat, vaikkakin se tekee välillä kipeää, mutta silti se joskus vaan on paras vaihtoehto.
Tsemppiä sulle :)
Miten pystyn unohtamaan ihmisen, jota rakastan, mutta joka ei halua enää olla kanssani ?
Missä kasvaa sellaisia ihmisiä, jotka täyttävät nämä ehdot : a. luotettava
b. mukava
c. lämmin
d. sellainen, joka ei jätä heti
e. jonka mielessä ei pyöri
vain ja ainoastaan Se ?
Ei kannata olla liian aktiivinen, vaan yritä olla sellainen ettei kyseinen henkilö tunne itseään ahdistetuksi nurkkaan.
Koita vaikka kiinnittää huomio jollain muulla keinolla kuin mankumalla tätä takas, esim. Jotain yhteistä hauskaa tekemistä, leffaa/raflailtaa yms.
Tutkiskele keskustellessanne henkilön viestejä ja eleitä ne kertoo paljon, vaikka että onko hän edes hieman kiinnostunut.
Yritä siis puhua siinä sivussa jotain hieman vakaviakin, mutta vain tietyissä rajoissa, ei liikaa.
Missä siis kasvaa ihmisiä jotka on melkein unelmallisia partnereita?
Sitä en osaa kertoa, mutta vinkkinä voin antaa että ne ei aina ole niitä kaikkein suosituimpia henkilöitä jossain piireissä.
Hei ensinnäkin olisi hyvä tietää minkä ikäinen olet (vaikkakin rakkaus huolet on yhtä "vakavia" ikään katsomatta)
Miksi unohtaa joku jota rakastaa? Asian voi vain yrittää hyväksyä. Ja usein sen jälkeen sen unohtaakin :) Kaikki tuntuu silloin kamalalta jos elämäsi rakkaus ei sinua halua. Mutta niin kamalalta kun se kuullostaakin niin aika parantaa. Ja vaikka kuinka se olisi vaikeaa niin olisi ajateltava järkevästi. Koska niin huonosti ei voi mennä että hän olisi juuri se AINUT mies/nainen sinulle. Sinulle käy se yksi true love mutta se ei ole yksi mies /nainen vaan olotila. Mutta jos tosissasi nyt haluat unohtaa ja siirtyä eteenpäin on varmaan parasta ottaa kunnon välimatka! Poissa silmistä poissa sydämestä. Kunnolla uusia juttuja elämään ja sitä välimatkaa sitten kunnolla kans.
Rehellisyys ja avoimuus tuo luotettavuutta.
Katsele oikeasti mukavia ihmisiä ei ainoastaan suosittuja ja hyvän näköisiä.
Rakkaus tuo lämpöä.
Se miten suhde on perustettu ja rakennettu vaikuttaa siihen jättämiseen, Ei kukaan jätä toista puoliskoaan.
Seksi kuuluu suhteeseen. Sen ajankohdan, määrän ja laadun päättää suhteen osapuolet. Ja henkilöistä ja seksin laadusta riippuen SE voi pyöriä kummankin mielessä koko ajan.
Kuullostaa siltä että olet nuori kun suhtaudut asiaan noin. Muista että elät omaa elämääsi ja sinun ei ole muokkauduttava muitten asettamiin seurustelumalleihin. Kun tunnet itsesi ja elämäsi kohdallesi sattuu joku joka ymmärtää sinua ja täyttää kaikki listaamasi kohdat.
Rakkaus ei ole päämäärä vaan matka.
Sellasessa tupukyläs ku alavieska. :) Oma kulta asuu siellä. Minä asun Ylivieskassa. :( Tuppukylä tämäkin mutta ihan sama. :D Ylivieskan jäbät taas on just päinvastasia ku noi sun ehtos oli et täält ei kannata hankkii kultaa.
Erosin kullastani(tyttö) viikko sitten hän oli rippileirillä ja laittoi tämmöisen viestin "tää ei voi enää jatkua mulla on toinen, ei olla enää yhteydes kesälomalla!
Tuo satutti minua todella paljon varsinkin tuo tyyli laittaa viesti?
ja sen jälkeen olen ollut henkisesti maan alla vaikka en ole sitä kenelekkään näyttänyt!
kerro jotenkin miten tästä pääsisi yli!
Tyttöystäväsi ilmeisesti päätti kertaheitolla ja yllättäen lopettaan seurustelunne,
mutta hyvin arvelluttavalla tavalla kylläkin.
Jos kyseessä oli pitkäaikainenkin suhde ei sitä noin vain tekstarilla pitäisi lopetettaa.
Yritä vielä keskustella hänen kanssa suhteestanne ja syistä miksi näin todella kävi.
Ylipääseminen vaatii siis keskenäistä jutustelua välillänne.
Jos itselläsi on esim. joku hyvä ystävä tai vastaava henkilö, yritä avautua hänelle. Näistä asioista kannattaa puhua, ettei jää kalvaamaan sisuksiin.
Mulla ois todella kiperä ongelma. Periaatteessa suhde toimii hyvin, mitä nyt poikaystävä ei kestä edes yhtä päivää (!) ilman, että tavataan. Haluaisin omaakin aikaa, mutta kun yritän viettää iltaa yksin kotona niin tulee yleensä soitto "tuu tänne" "mä tuun hakemaan sut" "tein liikaa lettuja tuu syömään nää mun kanssa" ym. Tää ei siis oo vielä varsinainen ongelma :) Vähän valaistusta vaan..
Eli --> oon raskaana 14 viikkoa, lupa ois aborttiin ja poikaystävä vaatii sitä, ite haluaisin pitää lapsen. Miksi? Oon tehny jo yhden abortin elämäni aikana ja kadun sitä hamaan hautaan asti. En mene sitä helvettiä läpi uudelleen. Poikaystävä puhelee, että tehdään sitten myöhemmin kuus lasta ja plaa plaa, mutta just tämä pieni vauva ei kelpaa. Me ei mitään teinejä sitten enää olla :) (ihan)
Joten poikaystävä rakastaa mua, ehkä himpun verran liikaaki, mutta ei meidän yhteistä lasta. Rakastan totta kai tätä poikaa, mutta lastakin.. en pysty olla rakastamatta. Joten pitäiskö nostaa pää nyt pystyyn ja sanoo suoraan, että pidän lapsen ja mies voi joko mennä tai jäädä, sillä riskillä, että oikeasti lähtee itku kurkussa menemään? Jos epäilisin rakkauttani kumpaakaan kohtaan, niin valintahan ois äärettömän helppo, mutta kun rakastan kumpaakin yhtä paljon..
Ette siis ole enään teinejä, mutta
jos teillä on opinnot kesken tms. niin kundikaveristasi tuntuu varmaan siltä että koulu ja muu elämä kärsii jos saatte yhteisen lapsen. Onhan toisaalta nuoruus elettävä siitä täysillä nauttien.
Mutta joskus todellisuus on aivan toinen. Kyseessä on siis suuri vastuu, että hän on yleensä saattanut sinut siihen tilanteeseen missä olet tällä hetkellä.
Kerroit että lupa aborttiin on taskussa ja haluisit pitää lapsen mutta poikakaverisi ei. Lopullisen päätöksen teet kuitenkin yksin sinä eikä poikakaverisi, ketäänhän ei voi eikä pitäisi painostaa abortin tekoon, varsinkaan jos kyseessä on toisen henkinen tasapaino.
Poikaystäväsi rakastaa varmasti sua ja oppii kyllä rakastamaan tulevaa lastannekin kunhan se vaan nyt ensin on syntynyt. Sitä rupee kummasti ajattelemaan lapsesta että se on puoliksi minua ja sinua, ja siinä on meidän tulevaisuus, mutta nämäkin asiat vaatii vaan pienen tajunnan kolahduksen.
En usko että suhteenne loppuu siihen että päätät pitää lapsen, sillä jos poikaystäväsi todella rakastaa sua, niin miksi hän ei voisi opetella rakastamaan myös lastanne?
Jos kummatkin ovat koulunsa käyneet niin tuskin sille lapselle mitään esteitä on järkevästi ajateltuna. Niin ja se lapsi on 50% eikä 100% sinun...
"Poikaystäväsi rakastaa varmasti sua ja oppii kyllä rakastamaan tulevaa lastannekin kunhan se vaan nyt ensin on syntynyt. Sitä rupee kummasti ajattelemaan lapsesta että se on puoliksi minua ja sinua, ja siinä on meidän tulevaisuus, mutta nämäkin asiat vaatii vaan pienen tajunnan kolahduksen."
Onko tullut ikinä edes vahingossa mieleen sellainen asia, että ei sen takia halua sitä lasta jos välittää siitä oikeasti (ja ajattelee etenkin tuota "puoliksi minua") ?
Olet siis tuomassa maailmaan yhden ihmisen.
Abortti voi olla naiselle raskas olen nähnyt sen monta kertaa.
Ennen päätöstä tulisi varmaan miettiä sitä mitä lapselle on annettavaa. Rakkaus on varmasti se tärkein asia mutta jos ei ole kunnollista asuinpaikkaa, rahaa vaippoihin ja kaikki on hieman hankalaa, se tulee heijastumaan lapseen.
Poikaystäväsi on ilmaissut mielipiteensä asiasta. Varmaan hän lasta rakastaisi mutta syystä tai toisesta kokee ettei ole vielä valmis isäksi. Ja minusta on hyvä että hän sanoo sen. Jos hankit lapsen poikaystäväsi tahtoa vastaan se nousee joskus kysymykseksi kuitenkin. Ajattele jos joku olisi tekemässä sinusta pakolla vanhempaa?!
Abortti on ikävä asia, mutta mielestäni kuitenkin oikea päätös jos epäilee että lapsi ei tulisi saamaan sitä mitä se ansaitsisi. Mikä esimerkiksi olisi äiti ja isä. (hyviä yksinhuoltaja perheitä on!)
Et sinä ole paha ihminen jos teet abortin. Ihmiset tekevät lapsia itsekkäistä syistä ja joskus marttyyreina suhtautuvat lapsen tekoon.
Toisaalta jos uskot että lapsesi aika on nyt ja olet valmis antamaan kaikkesi ja sinulla on se kaikki antaa niin miksi ei.
eli kaikki alkoi siit ku menin seiskalle, ihastuin yhteen jätkään, siin ei oo MITÄÄN erikoista, sillä on finnejä ja muutenki kaikki kaverini sanoi et sillä on vain hienot silmät, eli ei mikään hirveen suosittu tyyppi. no alussa, se otti mut sen sählyjoukkueesen liikkatunnilla ja avas "vahingossa" ovee, kun en vielä ollut "niinkään" ihastunut tähän jätkään (anteeksi) vittuilin sille, eikä se ikinä sanonu mitään loukkaavaa takas, (esim. jos näytin keskarin se sanoi et jaa hieno sormi sulla yms), se katto mua koulussa ja pisti jalkansa eteeni jotta kompastuisin yms. no sit ysillä kerroin sille (vaikka se jo tiesikin) tunteistani tekstarilla, se ilmoitti hellästi mutta samalla "vakavasti" että sori ei kiinnosta, sen jälkeenkin aina katto mua ja jos mulla oli esim. fritsuja kaulas jätkä kattoi pitkään. nyt ongelma on siinä että satutaa menee samaan lukioon!!! mä en tajuu miten mä pääsen siit eroon ja miten mun pitää käyttäytyy? oon sille "vihainen" ja pettynyt joten vittuilen minkä kerkeen, se näyttää vaa huvittavan sitä. vaikka mulla onkin siinä välissä ollut muitakin ihastuksia, silti palaan aina samaan tyyppiin, se häiritsee mun opiskeluu ja joka kerta ku näen se jossain ulkona kävelen päin seinii ja kaikki tippuu käsist... eli mitä tähän voisit neuvoa? (tosi naurettava tapaus...)
Thanks...
Asenteesi kyseistä henkilöä kohtaan on hieman väärä, tai sitten et vain osaa antaa tarvittavia singnaaleja, millä saisit kundin kiinnostumaan itsestäsi. Keskinäinen kahnailu kuuluu toisaalta nuoruuteen, ja se on juuri sitä, ettei osaa välttämättä vielä tulkita omia tunteitaan oikein. Mutta nyt kun olette molemmat jo varttuneet ja tiedätte ainakin jotain tunteista, voi ynnätä yhteen, että ainakin jonkinlaista kiinnostusta on ollut jossain vaiheessa.
Asenteen muutos auttaa varmasti, eli yritä olla ystävällinen äläkä katkera, ja lopeta vittuilu (sillä pääset jo varmasti pitkälle). Moni kundi huomaa varmasti, jos yrittää olla tosissaan mukava sille.
hehehehe :DD hassu tarina !
Elikkä minusta tuntuu että olen aivan liian sosiaalinen ja tutustun aivan liian hyvin tyttöihin että heistä tulee hyviä kavereita.
eli miten minun kannataisi lähestyä tyttöä josta olen kiinnostunut kun kaikki tähän mennessä ovat ajautuneet vain liian hyvään ystävyyteen.
Kyllä luulis että tässä iässä (16) osaisin itse tehdä nämä asiat mutta nyt turvaudun tähän auttajaan
Et kertonut miten olet tähän asti lähestynyt tyttöjä. On hieman vaikea antaa vinkkejä pelkästään kirjoituksesi perusteella, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Joskus liika sosiaalisuus ei vain pure neitosiin. Jos nyt tarkoitit sitä että yrität aina ns. pelleillä ja temppuilla niiden läsnäollessa, mutta sitähän en tiedä tarkoititko juuri sitä?
Harva tyttö voi ottaa tosissaan sellaista poikaa.
No kuitenkin voit korjata jos olin väärässä suhteesi.
Ikäisesi tytöt pitävät tunteikkaista pojista, jotka osaavat näyttää mm. hellyydenosoituksina, että heistä ollaan kiinnostuneita. Täytyy vain yrittää tehdä jonkinlainen aloite ja osoittaa tytölle mm. sanoin, että kiinnostus on todellista.
Mutta rakkautta ei kannata suunapäänä lähteä todistelemaan, se tulee sitten myöhemmässä vaiheessa kuvioihin. Moni voi säikähtää jos tekee niin jo heti alkuvaiheessa.
Eli mulla oli jonkinmoinen suhde yhen pojan kans täs jokin aika sitten. Välitän hänestä paljon ja kyllä hänkin näköjään oli kiinnostunut kun teki aloitteen. Mutta nyt kaikki on jotenkin outoa. Me ei olla nähty koko kesänä ja jos kysyn textarilla että mitä kuuluu niin hän kyllä kertoo, mutta siihen se sitten jääkin. Mitää negatiivista se ei oo sanonut tai sellasta, mitään ei vaan tapahdu. En oikee tiä mitä se meinaa ja missä mennään. En oikee uskalla suoraan kysyäkää...
Tossa tilanteessa kannattaa olla määrätietoinen ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tarkoitan että, keräät rohkeutta ja kysäset vain rohkeasti että missä mennään. Kundi tuskin pahastuu jos teet niin. Saatpahan ainakin taakan pois harteilta ja lopetat asian miettimisen.
Kerroit myös että kyse oli "jonkinmoisesta" suhteesta. Ehkä kyseisellä kundilla ei vain ollut aikomustakaan mihinkään "sen" vakavampaan.
Kerrankin joku keksinyt jotain järkevää :)
Ei millä pahalla, mutt ootko koskaan rakastunut?? Ja jos sinä et ole koskaan rakastunut niin miten voisit neuvoo muita? No vaikka oletkin ammattilainen....silti et tietäis kuinka paljon se satuttaa kuin tulee jätetty.
Muista mä en tarkoittanut mitään pahaa....
haluun vaan tietää,miten voit neuvoo muita.
Koska mulla on pari kaveri joka oli sydän murskana
rakkaus jutussa ja he ovat kysyneet multa neuvoja ja voisin sanoa, että oon niin huono siinä asiassa.
Ja ootko oikeasti ammattilainen?
Eli, kyllä olen rakastunut ja rakastan naistani parhaillaankin.
Ja tiedän myös varsin hyvin miltä tuntuu kuin rakas pettää tai jättää. mutta en nykyisen suhteen aikana onneksi ole joutunut kokemaan sellaista.
Musta voi kyllä sanoa että oon ammattilainen, vaikka en virallisesti sitä aivan olekkaan. Paljon kokenut vain ja keskustellut ystävieni kanssa kipeistäkin asioista ja oppinut niistä paljon. Myös todellinen ammattini liittyy sosiaaliseen neuvontaan.
Jos neuvoni ovat olleet jonkun mielestä loukkaavia tai sitten vääränlaisia, otan mielelläni palautetta vastaan.
ASIALLISTA ON!
...mistä tiedän onko jätkä tosissaan kiinnostunut minusta?
Hän vilkuilee, katsoo pitkäänkin usein. Myös aina vastaantullessa katseemme kohtaavat. Emme tunne toisiamme hyvin, muutaman sanan olemme joskus vaihtaneet. Tätä on jatkunut kaksi vuotta, siitä lähtien kun aloitin amiksessa ja hänet ensi kerran näin.. Emme ole samalla luokalla. Tämä poika on myös joskus tehnyt kännykällä häläreitä minulle.
Hän ei tee aloitetta, en myöskään minä. Tämä saattaa johtua joko ujoudesta, tai siitä että jätkä ei vain ole kiinnostunut. Mutta jos kiinnostusta ei ole, miksi katseet?
Kyllähän kyseessä on ilmiselvästi jonkinlainen ihastuminen/kiinnostuminen.
Eihän poika muuten katselisi pitkään perääsi, tai ottaisi selville puhelinnumeroasi.
Kaksi vuotta on kyllä melko pitkä aika olla tekemättä mitään ihastuksensa eteen, siksi oletan että poika on erittäin ujohko tapaus.
Taidat itsekin olla ujo koska et ole ottanut selvää pojan ajatuksista. Siksi annankin neuvon että ota ihmeessä selvää, miksi odottaa näinkin kauan jos tunne vaikka olisikin molemminpuolinen.
Ethän voi menettää mitään, voit vain voittaa.
...Tämän jätkän tunteista? En voi suoraan häneltä sitä mennä kysymään, enkä uskalla tekstiviestiä laittaa jos sen sattuisi joku hänen kavereistaan näkemään.
Miten saisin jätkän tekemään aloitteen? Voisinko antaa jotain "merkkiä" hänelle? Jos, niin millaista?
No olen itse 18 vuotias ja seurustelen 14 vuotiaan tytön kanssa.. meillä menee iha tajuttoman hyvin toi seurustelu se on niinku samalla aaltopituudella mun kanssa. meil ei oo riitoi eikä mitää pahemmi kaikest selvitää mutta mulla on ongelmana tyttöystäväni VANHEMMAT.. he eivät hyväksy ikäeroamme en tiedä miks mutta eivät uskalla mulle sanoa sitä päin naamaa.. mites saisimme heidät hyväksymään suhteemme? 1 vuoden päästä he hyväksyisivät suhteen....
auta jos vain voit :) kiitos kuitenkin :)
Terve
Minulla on tälläinen huoli.. olen itse 18 vuotias ja tyttöystäväni on 14.. meillä menee hyvin. emme harrasta seksiä ja olemme seurustelleet useita kuukausia..mutta salassa tässä kysymys siis.. :
Miten saamme tyttöystäväni vanhemmat suostumaan suhteeseemme? he ovat yrittäneet erottaa meitä mutta eivät ole pystyneet.. miten saamme heidät suostumaan ja ymmärtämään että rakastamme toisiamme TOSISSAMME!
mun ongelma on exä..me oltiin yhes puol vuotta ja mä lopetin sen yhtäkkiä kuin seinään koska oli jotenki tarve olla vapaa..kai kuuluu luonteeseeni.. noh, hetken kuluttua mä aloin ikävöidä sitä sairaasti,aloin tuntea että mä välitän siitä jätkästä aivan törkeesti. me nähtiin sit kerran diskossa ja me oltiin hieman kännis ja me pussailtiin ja sit mä menin sen luo yöks.. mulle tuli vanhat ajat mieleen ja tosi haikee olo. Se sit selitti et sillä oli sit kauhee morkkis ja sillee koska sillä oli sit ollu jotain juttua jonku muijan kans, eli vissii jotain vakavampaa. Mulla ei ollu morkkis vaan olin tavallaan ilone.Hetken kuluttua se sit alko seurustella ja jne. noh, me sit taas nähtiin jossain ja oltiin taas yhes ja vietettiin aikaa yhes vaik se seurusteli..kun sen muija oli lähteny sieltä missä me oltiin niin se tuli mulle juttelee ja me oltiin taas hieman kännis ja me kismailtiin ja se kerto ikävöivänsä mua JNE. Sen kaveri tuli mulle kans selittämään sitä et exällä on ikävä niinku mullaki sitä..! Mä en vain tajua et kuinka se voi sanoo tollasta vaikka se seurustelee.. Sit me törmättiin hetken päästä ja juteltiin ja se sanoi ajattelevansa mua joka päivä niinku mäki sitä ja sanoinhan mä sen sille, me ei tehty mitään, eli se ei pettäny.. mä en vain oikein ymmärrä et pelaako se vain mun kans vai mitä se oikein meinaa..?