Miten koira...

ei se koira ole koskaan liian vanha oppimaan uusia asioita.

onko sulla kenties joku pystykorvasekotus? :D

Haukkumiseen tehokas mutta kivuton rangaistus on tavallisen suihkepullon käyttö. Useimmat koirat pitävät sitä epämiellyttävänä. Siitä napakka suihkautus (ei sumutus) koiran kuonolle JUURI haukkumishetkellä. Pidä se siis valmiina kädessäsi tilanteissa, joissa ennakoit koirasi haukkuvan. Jos koira haukkuu yksin ollessaan, sitruunapanta saattaa auttaa. (Pennun kohdalla kannattaa kyllä ajoissa panostaa totuttamaan se olemaan yksin hetki kerrallaan.)

Jos koirasi vetää, kokeile vaikka aina vetohetkellä pysähtyä ja jatkaa matkaa vasta kun hihna taas löystyy. Vaihtoehtoisesti voit aina vetohetkellä vaihtaa suuntaa takaisinpäin. Nämä menetelmät vaativat varsin paljon aikaa... Mikset voisi myös lähteä lenkille suihkupullo kourassa jos kehtaat, mutta hihnan päässä viilettävän koiran kuonoon voi olla vaikea saada suihkua osumaan. Moni opettaa koiransa makupaloilla pysymään taluttajansa lähettyvillä, mutta herkkähaukkuisella koiralla on vaarana, että se vetämisen sijasta alkaa vaatia makupaloja haukkuen/hyppien. Aina pahempi! Joiltakin koirilta myös vetäminen lakkaa, kun ikävän tuntuinen kaulapanta vaihdetaan tavallisiin valjaisiin. Toisaalta koira pystyy vetämään valjaissa kovempaa.

Jos se on metsästyskoirien sekoitus (pystykorva, ajokoira, beagle jne.) niin se haukkuu kuules ihan luonnostaan. Siksi kannattaa ottaa selkoa mitä ottaa ennenkuin ottaa... ei se haukku lopu kokonaan vaikka kuinka koulutat.

Meillä on kanssa sekarotuinen poika, nyt jo onneksi 2 vuotias. Pentuna aivan kauhea, haukkuminen oli melkein jatkuvan yhtäjaksoista. Aloimme olemaan epätoivoisia, kokeilimme kaikki kotikonstit, sitruunapantaa harkitsimme vakavasti, hidaste oli pannan aikas huima hinta. Onneksi keksimme lisätä suihkepulloon hivenen etikkaa niin johan auttoi. Aina koiran haukkuessa suihkautimme nopeasti kuonolle ja sanoimme "hiljaa". Ei siinä kauan nokka tuhissut kun koira hoksasi idean, pelkkä pullon näyttö jo auttoi. Voit kokeilla ensin pelkällä vedellä josko se auttaisi, meidän koira vain innostui lisää. Koira kun rakastaa ääntään se tykkää sitä myös käyttää, tosin nykyään paljon vähemmän kuin ennen, mutta nyt ei tarvitse kuin sanoa hiljaa niin koira hiljenee. Pulloa emme ole enään käyttäneet pitkiin aikoihin.
Meidän koira myöskin rakasti vetämistä, teki sellaisia oikein ihania spurtteja eteenpäin ja täysillä kiskaisi hihnasta, niin että meinasi käsi irrota. Herralla oli vielä valjaat käytössä. Aina kun huomasin että taas lähtee, otin tukevan asennon ja pidin tiukasti hihnan kädessä, en antanut yhtään myöden. Sitten seisottiin paikalla niin kauan ettei enään vetänyt hihnasta. Koitin tietenkin saadaa koiran spurtin loppumaan äänellä aina kun huomasin, kun ei ollut kiva katsoa kun koira lentää hihnan päässä. Hölmö koira, ei varmasti tuntunut hyvältä, silti sitä piti aina vain tehä uudestaan(?). Piti vaihtaa valjaat kaulapantaan, että pystyi vähän helpommin pitämään koiraa. Siitä lähtien on harjoiteltu, aina kun vetää pysähdymme, voin pyytää koiraa tekemään jotain, olen myös pyytänyt katsekontaktia, ja kun hihna on löysä, koira totellut, jatkamme matkaa ja kehun kun hihna on löysällä. Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä on kysytty, ikää kun tulee lisää koira rauhoittuu ja jaksaa paremmin kuunnella ja totella.
Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä toivotan sinnekin, kyllä se vielä iloksi muuttuu, ja onhan se hauva ihana jokatapauksessa kun ei ota liikaa stressiä niistä huonommista asioista. :-)