Mikä on ns. oikeaoppinen/laillinen tapa kurittaa lastaan, jos sana ei kertakaikkiaan mene perille?
Miten kurittaa lasta
nykypäivänä?
131352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos ei tottele, kuten menee kiellettyyn paikkaan, niin sitten yksinkertaisesti haet sen lapsen pois sieltä vaikka sen sata kertaa.
Noh, itse en ole sitä aina jaksanut tehdä ja joinain heikkoina hetkinä luovuttanut ja antanut kiellettyjä tavaroita pyöritellä ympäriinsä, mutta toisaalta ratkaisuna on sekin, että esim. olohuoneen laatikoista suurin osa on tyhjennetty jonnekin xD
Aikuiset unohtavat usein, että lapsi on lapsi ja kokeilee rajojaan eikä useinkaan ymmärrä niitä asioita, joita aikuiset odottavat heidän ymmärtävän. Ei pieneltä lapselta voi vaatia jatkuvasti "täydellistä" käyttäytymistä, vaan häntä tulee ohjata toimimaan ns. oikealla tavalla.
onkin vaarallinen asia, esim. tielle juokseminen, kun asuu tien läheisyydessä eikä pihan aitaaminen ole mahdollista?
Toistot ja loppujen lopuksi periksi antaminen veisivät sinun neuvoillasi lapselta hengen.
..että jos lapseni juoksisi tielle, ajattelitko että siinä tilanteessa auttaa juosta lapsen viereen ja tukistaa? Minulla on kyllä aikaa joko aidata se piha, tai vahtia että lapsi ei mene minnekään kauemmas ja jos meinaa mennä, niin sitten oltaisiin sisällä ja eiköhän siinä vaiheessa lapsi alkaisi totella, kun tietää että ulkoilut on ulkoiltu jos ei usko.
kyllä sen järki sitten iän myötä kasvaa...
.. se selkeästikin on vähentynyt, mikäli et osaa kasvattaa lastasi ilman fyysistä kurittamista.
...jos lapsi ei kertakaikkiaan usko? Jos ajatellaan tilanne, että lapsi kielloista huolimatta menee ja ottaa jotain, mitä ei saisi ottaa, saa kiellettäessä raivarit, rupeaa rikkomaan ja heittelemään tavaroita, lyömään ja potkimaan ihmisiä, sylkemään silmille ja puremaan?
Tämmöinen "äärikäyttäytyminen" todennäköisesti (toivon mukaan) harvinaista, mutta täysin mahdollista...
Aikaisemmin oli aiheesta keskustelua kanssasi (jos oikein muistan...) ja tarkemmin ajateltuna onhan se niin, että siinä näyttää lapselle vääränlaista esimerkkiä, jos kieltää esim. repimästä tukasta ja sitten tukistaa rangaistukseksi lastaan.
Herää vain kysymys, mihin se raja oikein vedetään...? Eihän sitä kohta voi laisinkaan koskea lapseensa, kun ei tiedä, mikä tulkitaan pahoinpitelyksi ja mikä ei...
On vaan pysyttävä aikuisen tasolla eikä alentua lapsen tasolle. Olla rauhallinen ja pistää vaikka jäähylle, jos lapsi on jo niin iso että alkaa niin kovasti riehua.
Se ei ainakaan tilannetta auta, että itsekin alkaa huutaa ja käydä käsiksi.
Tapoja on yhtä monia kuin vanhempiakin...niinkuin tuo edellinen vastasi että kärsivällisyys on se tärkein. Lapsi kyllä huomaa sen, jos vanhempi antaa ennenpitkää periksi jossain asiassa niin tulevaisuudessa jaksaa kokeilla rajojaan yhtä sinnikkäästi. Tiukka kielto ja haetaan pois tosiaan sitten vaikka sata kertaa kunnes oppii...periksi ei saa antaa.
Itse olen käyttänyt, tilanteesta riippuen, esimerkiksi lelujen poistoa...raa'alla kädellä leluja muovipussiin ja varastoon siksi aikaa että osataan käyttäytyä ja pyytää anteeksi. Toinen on että meillä on ns. rangaistustuoli, johon lapsi laitetaan istumaan ja jäähtymään siksi aikaa että rauhoittuu ja ymmärtää mitä on tehnyt ja osaa pyytää anteeksi. Anteeksipyynnön jälkeen halataan ja puhutaan asiasta rauhallisesti.
Itse yritän välttää turhaa huutamista koska metsä vastaa kun sinne huudetaan eli muksuni huutaa samalla mitalla takaisin mitä minä hänelle:/
Mutta toivottavasti kärsivällisyytesi riittää ja neuvoni on myös kehuminen kun lapsi on osannut pyytää kunnolla anteeksi.
En kyl tunne ketään vanhempaa joka ei tarttuis tukkaan tai antais luunappeja joskus. Mutta siitähän saa jo syytteen, että ei kantsi. Ei se nyt hyödytäkään.
Eri kulttuureissa on eri tavat. Esim. yksi afrikkalaisäiti löi poskelle pientä 2-vuotiasta joka ei halunnut syödä. Ja lapsihan söi. Ei tästä mitään syytteitä tullut eikä poliisille ilmoitettu. Tämän näki lapsen veljen koulukaveri, suomalainen ja kertoi sen kotonaan hiukan järkyttyneenä. Että eri tavat on.
Meillä ei ole koskaan tartuttu tukkaan eikä annettu luunappeja.
Meillä on pärjätty hyvin pitkälle sillä että lapsen ikätasoa vastaavasti on selitetty asioita. Mahdollisimman pitkälle siis annetaan aina kaikille asioille perusteet, niin etteivät pyynnöt ja kiellot tunnu lapsesta irrallisilta. Tämä ei silti tarkoita että kaikista asioista neuvoteltaisiin, aikuinen kyllä tekee päätöksen mutta perustelee sen myös.
Meillä pyritään siihen että pelkkää ei:n hokemista ei ole. Pelkän kiellon sijasta näytetään oikeaa toimintamallia. Esim. näytetään mitä kielletyllä esineellä oikeasti tehdään, ja miten se on vaarallinen. Muutama kerta yleensä riittää mielenkiinnon laantumiseen. Tottakai EI:täkin käytetään, mutta lähinnä oikeasti hätäisissä tilanteissa esim. silloin kun lapsi on juoksemassa sinne tielle. Monessa asiassa lapsi voi ihan itsekin kokeilla pitävätkö aikuisen perusteet. Esim. voi se lapsi kokeilla että kyllä sormet palelevat jos ei pue niitä rukkasia pakkasella.
Tietenkin meilläkin joskus raivotaan, mutta tärkeää on että aikuinen ei mene siihen raivoamiseen mukaan, eikä anna periksi. Aika vähälle ovat raivokohtaukset jääneet kun ei niillä kerran vanhempia saa ärsytettyä eikä niillä mitään haluamaansa saa aikaan.
Lehmänhermoja ja lapselle annettua aikaa se vaatii, mutta näillä keinoilla perinteinen "kurittaminen" tulee aika tarpeettomaksi, tai tuntuu lähinnä siltä että vanhemmilta on jo lipsahtanut koko homma käsistä.
Meillä on jäähy yleinen. Lelut pois tai jotain, mitkä nyt sattuu milloinki olemaan hyvä uhkaus keino ... X)
Äärimmäinen keino on luunappi tai tukkapöllö.
Kirjoitusvirhehän se sinulta tietysti oli, mutta tukkapollo sai ajattelemaan tukkaa kammattuna pöllömäiseksi kauhistuttavaksi kampaukseksi, ja se hihitytti kovin. Siinä sitä olisikin rangaistusta kyllin.
olen lapselleni tukkapöllyn antanut. Poika on nyt 2v. ja tietää kyllä itsekin, mikä on milloinkin kiellettyä. Minun tarvitsee vain katsoa häntä totisesti ja/tai nostaa sormi pystyyn. Tai sitten hän kerkeää jo itsekin nostaa oman sormen ja sanoa; soo soo. ja muutaman kerran on jopa itseään tukistanut...