Olen lomalla. Jipii! Olen rahaton, joudun viettämään lomani kotona. Jipii. Maksoin juuri vinon pinon laskuja ja niitä maksaessani muistelin kaiholla sitä aikaa kun exäni kanssa maksettiin yhdessä vuokraa ja jaettiin laskut puoliksi. Sitä aikaa ei enää ole, mutta kaipaan sitä. Varsinkin kun välit alkaa pitkän tauon jälkeen taas lämmetä kyseisen ihmisen kanssa. Ei niin paljoa että tarvitsisi miettiä missä mennään, mutta aletaan sentään tulemaan toimeen keskenämme. Sen suhteen jälkeenkin on pieniä suhdevirityksiä ollut, mutta gawddamnit kun se on niin vaikeaa. Kun ensin pitäisi löytää joku mielenkiintoinen, sellainen jota itse jaksaisi katsella pidempäänkin ja joka jaksaisi katsella minua pidempään. Sitten pitäisi kunnolla tutustua häneen ja sitten seurustella vähintään vuosi ennen kuin voi edes realistisesti ajatella mitään yhteenmuuttamista ennen kuin pääsee siihen vaiheeseen josta minä pidän kaikkein eniten yhdessäolossa, tavalliseen arkeen. Taidan olla umpitylsä ihminen, mutta kaipaan niitä arkipäivän yhteisiä rutiineja, työpäivän kuulumisten vaihtamista, ruuanlaittoa, budjetin laskemista ja suuremman ostoksen tai matkan suunnittelua, ystäväpariskuntien kanssa ulkona käymistä, joskus tulevia turhanpäiväisiä riitoja jotka saadaan selvitettyä ennen nukkumaanmenoa. No, seksi ei sentään koskaan ole ollut mitään rutiinia, onneksi. Enpä muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin, mutta taidan olla täysin koti-ihminen jo alle kolmekymppisenä. Uskomatonta.
Kaipaan siis kunnollista ja toimivaa parisuhdetta ja kotia, niinkuin kai suurin osa yksineläjistä. Yksinolemisessa on todella omat hyvät puolensa enkä sinänsä valita, mutta olisi kiva pikkuhiljaa tavata se jonka kanssa päästäisiin edes alkuun.
Tulipa turhanpäiväistä jorinaa. :)
Kaipaan siis kunnollista ja toimivaa parisuhdetta ja kotia, niinkuin kai suurin osa yksineläjistä. Yksinolemisessa on todella omat hyvät puolensa enkä sinänsä valita, mutta olisi kiva pikkuhiljaa tavata se jonka kanssa päästäisiin edes alkuun.
Tulipa turhanpäiväistä jorinaa. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä haluan hypätä yli sen tutustumisvaiheen, jossa pitää varoa sanomisiaan ja tekemisiään, jotta antaisi mahdollisimman hyvän kuvan itsestään. Haluaisin päästä suoraan siihen tilanteeseen, missä oltaisiin jo tietynlaisissa rutiineissa, enää ei olisi varovaisuutta kosketuksen suhteen tai suudelmien vaan ne voisi antaa silloin kun huvittaa ja toinen varmasti niihin vastaisi...
Tavallista tylsää parisuhdetta, tavallisine arkineen ja on vain niin rauhoittavaa.
Olen nuori, mutta silti haluaisin sitä kestävyyttä, sitä vakautta suhteeseeni.
Plaah. En osaa selittää sitä..se on vain tunne tuolla..jossain.
"Fake": Hirveetä kun kirjoitit tuollaisia!! Tuli vain niin haikea olo :/ loma se minullakin alkoi äskettäin ja täällä kotosalla jumissa...
todeta että tuota se minäkin haikailen. Tuntuu niin pirun tyhjänpäiväiseltä kulkea tuolla ihmismassassa, pysähtyä hetkeksi siihen yhteen hymyyn ja tajuta samassa ettei se sittenkään ole sitä mitä haen =(
Minullakin pisin suhteeni elämässä on jälleen mielessä. Eksäni kanssa tuntuu että hän on ainoa jonka tavallaan tietää ja tuntee että hänen kanssaan on hyvä olo. Asiat rullaavat jne. Lähdin suhteesta pakollisen muuton takia ja minulla ei enää ollut aikaa. Vietän kotona ehkäpä kuuden tunnin unien lisäksi ehkäpä neljä tuntia. Suhteessa ei ollut mitään vikaa =(.. Tulee vain miettineeksi että mistä kaikesta onkaan luopunut jonkin muun asian takia? pelottavan karmivaa..
Ehkä minä vain katoan täältä, ja saavutan sielulleni rauhan jossain. Koska minä tiedän että tarvitsen sitä niin palavasti, että pian karkaan..
mitä olette kirjoittaneet, näin minäkin ajattelen. Arjen yhteisyys ja välittäminen, naurut, väittelyt, suunnitelmat. Niitä. Niitä ikävöi. Niihin kuuluu suukot, hellyys, huolenpito. Muuta ilman voisi olla, ilman näitä tuntuu, kuin ei olisi tarkoitusta elämällä. Vaikka ulkonaisesti pärjäisi.