Hei!
Olen tässä miettinyt muutamaa juttua koskien perhepedissä nukkumista vauvan kanssa... Ensinnäkin, kuinka saatte itse nukuttua yön, kun vauva on siinä vieressä? Ettekö pelkää, että yöllä vahingossa kääntyy vauvan päälle tai esim. kääntää peiton huonosti vauvan päälle? Ja toiseksi olen miettinyt imettämistä; röyhtäytättekö vauvan imetyksen jälkeen vai jatkatteko unia saman tien? Jollei röyhtäytä, niin eikö tule ilmavaivoja?
Tarkoituksenani ei nyt ole ollenkaan arvostella tai kyseenalaistaa perhepedissä nukkumista, vaan olen todellakin miettinyt näitä juttuja. Olisi kiva itsekin nukkua vauva vierellä, mutta pelkään, että jos vauvalle käy jotain. Ja imettäminen olisi myös näin paljon helpompaa yöaikaan, mutta kuinka ne ilmavaivat... Jos joku viitsisi vastata ja valistaa epätietoista... ;)
Olen tässä miettinyt muutamaa juttua koskien perhepedissä nukkumista vauvan kanssa... Ensinnäkin, kuinka saatte itse nukuttua yön, kun vauva on siinä vieressä? Ettekö pelkää, että yöllä vahingossa kääntyy vauvan päälle tai esim. kääntää peiton huonosti vauvan päälle? Ja toiseksi olen miettinyt imettämistä; röyhtäytättekö vauvan imetyksen jälkeen vai jatkatteko unia saman tien? Jollei röyhtäytä, niin eikö tule ilmavaivoja?
Tarkoituksenani ei nyt ole ollenkaan arvostella tai kyseenalaistaa perhepedissä nukkumista, vaan olen todellakin miettinyt näitä juttuja. Olisi kiva itsekin nukkua vauva vierellä, mutta pelkään, että jos vauvalle käy jotain. Ja imettäminen olisi myös näin paljon helpompaa yöaikaan, mutta kuinka ne ilmavaivat... Jos joku viitsisi vastata ja valistaa epätietoista... ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä perhepedissä nukkuu 2 kissaa jalkopäässä, isä seinän vieressä äiti keskellä ja vauva reunassa. Ei siis niin reunassa, että tippuisi.
En pelkää yhtään, että kierähätäisin vauvan päälle, kuitenkin on sellainen vaisto takaraivossa, joka sen estää.
Yöllisen imetyksen jälkeen en röyhtäytä, eikä ilmavaivojakaan olla itkeskelty.
Vauvalla on kyllä oma sänky, jossa nukutaan aina välillä (silloin, kun on aikuisten juttuja ;)) Eihän se vauva tukehdu, jos peitto on vähän huonosti, kunhan ei ihan kiinni kasvoissa kuitenkaan ole.
Itse suosittelen perhepetiä kaikille ;)
Ensimmäisen lapseni kanssa en uskaltanut nukkua, mutta toisen lapsen kanssa kyllä... Ensimmäisen kanssa olin niin tarkka ja kaiken piti olla täydellistä nukkui 1v jo omassa huoneessa jne.. Tuli kyllä myöhemmässä vaiheessa minun kanssa samaan huoneeseen. Pojallani oli koliikkia joten nukuttiin milloin missäkin. On se äidin vaisto kuitenkin niin vahva että herää pinimpäänkin. Poika nukkui ihan heti mun vieressä koliikki alkoi nimittäin jo sairaalassa. Milloin nukuttiin pienellä sohvalla vieretysten milloin se nukku mun mahan päällä... Imetin kyljeltään ja jatkettiin unia... Röyhtäyskin kyllä tuli koska poikani ei suostunut alusta alkaenkaan nukkumaan muuta kuin mahallaa. ja pojan ei tarvinnut kun vain kääntyä niin heräsin siihenkin... Nyt poikani on 2,5 ja joka yö n. 4-5 välillä kömpii viereen... Eikä se haittaa minua... poika nukahtaa mun viereen sen omaan sänkyyn niin jää aikuisillekkin vähän aikaa touhuta omiaan...
Niin meillä tosiaan poika nukkui meidän sängyssä silloon heti, kun oli niin hankalaa kun minä sektiolla synnytin. Elikkä oli niin hankalaa se nouseminen, kun se leikkaushaavan kanssa on oltava niin varovainen. Meillä nukutaan vieläkin (poika 7kk) välillä samassa sängyssä, jos poika herää niin se yleensä tulee meidän sänkyyn jatkaan unia:) Mielestäni perhepeti on ihan kiva juttu, mutta en joka yö kyllä haluaisi. Pitää sitä olla vähän vanhemmillakin omaa aikaa niin voi sitten harjotella sitä lastentekoa;)
Ei käänny vauvan päällä, ainakaan itse, jossei sitten mies. Enkä röyhtäyttele yöllä. Meillä vauva söi ekat kuut käytännössä koko ajan.. Heräili siis yölläkin 15min-1t välein syömään ja sessiot kestikin 30min-2t ja jos olisin ruvennut nostelemaan pinnikseen niin olis aika nopeesti voimat loppunut. Siis nukuin vauvan vieressa ja kun nälkä niin tissi vaan suuhun ja jatkoin uniani niin hyvin kuin mahdollista.. Pojalla oli siis koliikki 4kk asti..
Sitten parikuisena aloin laittamaan pojan pinnikseen aina ensimmäisen pidemmän unijakson ajaksi, loput nukkui sitten mun vieressä. Nyt 6kk ja nukkuu 22-05 omassa sängyssä ja loput vieressä..tavoite olis siis että kun yöheräämiset jää, niin nukkuu omassa pedissa koko yön.
itsellä kolme lasta ja ensimmäisen kanssa alkuun en uskaltanut ollenkaan nukkua vierekkäin,kunnes about 6-7kk ikäisenä aloin ottaa viereen..sitä nukkuu niin kevyesti ja vaistoilla ettei kierähdä.
Toinen nukkui jo sairaalassa vieressä, vauva-aikana sänkymme oli vain 120cm mutta siinä nukuimme vauva,äiti,isä ja isoveli 2v. Hyvin mahduttiin :)
Vielä kuukausi sitten tuli 5 vuotiaani aina joka yö viereemme kunnes vauva muutti taloon ja vei hänen paikkansa..nyt ei ole tullut viereen koska sanottu ettei vahingossa tule vauvan päälle.
Meillä vauva nukkuu seinän vieressä, äiti keskellä ja isä reunalla.
Imetys on helppoa ja öisin ei röyhtäillä..Vauveli heräilee n.2-3 tunnin välein.
Meillä ovat sekä mies että minä nukkuneet parhaiten, kun vauva oli vieressä. Itsellä selkeästi unirytmi tahdistui vauvan rytmin kanssa niin että olin aina kevyemmän unen vaiheessa kun vauvalle tuli nälkä, eikä herääminen ollut niin ikävää. Lisäksi imettäminen oli helppoa, ja pian opin myös nukahtamaan siihen jos homma venyi. Ei siis röyhtäytetty vaan jatkettiin unia.
Mieskin sai nukuttua parhaiten kun vauva ei ehtinyt yöllä itkeskellä vaan sai ruokaa jo ensihamuiluista. Kumpikaan ei koskaan pelännyt lapsen päälle kääntymistä, eikä mitään uhkaavaa tilannetta tullut, lapsen läsnäolon kyllä tiedostaa unissaankin. Vauva nukkui siis joko minun ja seinän välissä, tai miehen ja minun välissä. Tiettyä varovaisuutta noudatimme kyllä, vauva oli vain seinän puolella jos mies oli esim. aikaerosta erityisen väsynyt, tai juonut yhdenkin saunakaljan.
Perhepeti ei ollut suunniteltu juttu, enkä sitä välttämättä olisi halunnut. Meidän poika (nyt päälle 5 viikkoa) ei kuitenkaan suostu nukkumaan yksin omassa sängyssä edes päivisin. Jos jättää yksin, herää viimeistään puolen tunnin päästä.
Kaikkien kannalta siis on helpointa, että vauva nukkuu minun kainalossani yöt. Raskausajalta on jäänyt päälle se, että herään aina ennen kuin käännän kylkeä. Vauva on myös sen verran "iso" (vaikka toki pieni onkin), ettei sen päälle pääse vahingossa kierähtämään. Kuitenkaan en uskalla isin kainaloon jättää...
Yöt on nukuttu kuin unelmat, vaikka poika herääkin useasti. Tissi vain suuhun ja omat silmät kiinni. En röyhtäytä öisin, joskus kitisee vähän vatsaa ja silloin tällöin joudutaan yöllä vähän jumppaamaan ilmaa pois. Tuntuu kuitenkin, että tuo ilma johtuu enemmän liian tiheistä syöttöväleistä, koska nyt kun väliä ollaan pidennetty, vaivat ovat selvästi vähentyneet.
Ainoa iso miinus tähän mennessä on ollut hikoaminen! Vauva on kuin lämpöpatteri siinä vieressä ja ollaan kummatkin hiestä märkiä aamulla. Meidän makuuhuoneessa on vielä suhteellisen viileää, joten on pakko kietoutua peittoon kunnolla.
On se kyllä ihanaa herätä aina välillä tarkistamaan, että toinen tuhisee vieressä. Myös poju välillä tarkistaa, että pysyyhän se äiti siinä :)
Ja kun sitä joutuu aika paljon makaamaan ja nukuttamaan toista, on tullut luettua useampikin kirja ;) Että sivistävää myös, kun en aikoihin kirjoja ollutkaan lukenut.
meillä perhepedissä paapaa isi ja äiti reunoilla, 4kk ikäiset kaksoset keskellä, ja HYVIN NUKUTAAN:) helpoin minusta näin.
meillä vauva kuuden viikon ikänen, nukkuu omassa huoneessa ja pinnasängyssä seitsemän tuntia yössä. Ja todella hyvin on menny. Se oli itsestäänselvyys molemmille, et näin tehdään kun yhdellä tutullamme kävi niin perhepedissä et sielä nukuttiin vielä rippikoulu ikäisenäkin :o)