Hei vaan kohtalotoverit!
Tässä muutaman viinilasillisen jälkeen
alkoi tulla tarve jutella/kirjoittaa
jollekkin.
Olen 40v. naikkonen ja sairastuin 10v.
sitten rintasyöpään.
Olihan se aika säheltämistä 10vuotiaan
pojan yksinhuoltajana. Sytostaateista
pahoinvoivana, pää kaljuna, ja muutenkin
kohtalooni vittuuntuneena.
Siitä kuitenkin selvittiin. Mutta tiedän
että pojalle siitä ajasta jäi aika paskat
fiilikset.
Tallella on vielä äitienpäiväkortti, jonka
poika malttamattomana antoi
minulle kiekkokaukalon laidalla kun
hain häntä koulusta. Siinä luki: "Laita kädet ristiin
ja avaa luukku...Tiedän että syöpäsi papanee
nopeammin kuin uskotkaan" Siis PAPANEE.(niin
siinä luki). Itkin niin että opettajakin pelästyi.
No syöpä papani ja elämä jatkui.
Uusi rinta rakennettiin vatsamakkarasta
ja tauti unohdettiin kokonaan. Kunnes viime
keväänä todettiin keuhkoissa etäispesäkkeitä.
Taas sytostaatteja ja epätoivoa.
Tauti on nyt jokseenkin kurissa. Olen työelämässä
ja elän päivän kerrallaan.
Poikani (nyt 19v.) tulla tupsahti isäksi ja
teki minusta maailman ihanimman poikavauvan
mummon. Tuo vauveli on on nyt se syy minkätakia
aion elää vielä toiset kymmenen vuotta.
Kiitos kun jaksoitte kuunnella.
Hyvää kevän odotusta kaikille.
Tässä muutaman viinilasillisen jälkeen
alkoi tulla tarve jutella/kirjoittaa
jollekkin.
Olen 40v. naikkonen ja sairastuin 10v.
sitten rintasyöpään.
Olihan se aika säheltämistä 10vuotiaan
pojan yksinhuoltajana. Sytostaateista
pahoinvoivana, pää kaljuna, ja muutenkin
kohtalooni vittuuntuneena.
Siitä kuitenkin selvittiin. Mutta tiedän
että pojalle siitä ajasta jäi aika paskat
fiilikset.
Tallella on vielä äitienpäiväkortti, jonka
poika malttamattomana antoi
minulle kiekkokaukalon laidalla kun
hain häntä koulusta. Siinä luki: "Laita kädet ristiin
ja avaa luukku...Tiedän että syöpäsi papanee
nopeammin kuin uskotkaan" Siis PAPANEE.(niin
siinä luki). Itkin niin että opettajakin pelästyi.
No syöpä papani ja elämä jatkui.
Uusi rinta rakennettiin vatsamakkarasta
ja tauti unohdettiin kokonaan. Kunnes viime
keväänä todettiin keuhkoissa etäispesäkkeitä.
Taas sytostaatteja ja epätoivoa.
Tauti on nyt jokseenkin kurissa. Olen työelämässä
ja elän päivän kerrallaan.
Poikani (nyt 19v.) tulla tupsahti isäksi ja
teki minusta maailman ihanimman poikavauvan
mummon. Tuo vauveli on on nyt se syy minkätakia
aion elää vielä toiset kymmenen vuotta.
Kiitos kun jaksoitte kuunnella.
Hyvää kevän odotusta kaikille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos kertomuksestas-se oli liikuttava-kaunis ja rohkaseva.Sinä toit hienosti esiin siinä myös lapsen hädän-mutta myös uskon paranemiseesi.Kaikkee hyvvee siun elämmään etteenpäin ja onnittelut,että suat olla mummi!Kirjottasit vain usseemmin tänne-tunttuu,jotta siulla ois meillekkii jottaa evästä annettavana matkamme varrelle!
Ja onneksi olkoon Mummolle lapsen lapsesta .
Hyvää syy taistella tässä syövän viidakossa eteenpäin...
jo nuorena,lapsen tuskan tiedän,kun samanikäinen lapsi.Olipa poika liikuttavan kortin sinulle laittanut,ja tietää että se on tullut koko sydämestä.Taistelit kuitenkin kaiken läpi,ja onnea mummoksi tulosta,kyllä poikasi,ja lapsenlapsesi sinua vielä tarvitsevat.Tsemppiä ja eteenpäin.
olet sinäkin esimmäistä kertaa sairastunut syöpään. Kurja juttu,että nyt uusi. Toivotaan,että paranet taaskin ja saat nauttia mummona olosta pitkään. :)
vaikka läpi harmaan kiven. Oli hienoa lukea kirjoituksesi ja huomata millaisia voimavaroja ihmisestä voi löytyä pakon edessä .
Nauti pienestä pojanpojastasi ,olet sen ansainnut. Kaikkea hyvää Sinulle.