Kun ihmistä kohtaa läheisen kuolema, hänelle annetaan aikaa surra ja ymmärretään pitkäänkin jatkuvia mielialan heilahduksia. Ymmärretään surun monivivahteisuus ja jokaisen tapa surra omalla tavallaan.
Miksi samaa ei suoda eronneelle?
Miksi lesken tahtoa elää yksin puolison kuoleman jälkeen kunnioitetaan, mutta eronnut "uusiosinkku" on viallinen, jollei löydä uutta kumppania?
Miksi samaa ei suoda eronneelle?
Miksi lesken tahtoa elää yksin puolison kuoleman jälkeen kunnioitetaan, mutta eronnut "uusiosinkku" on viallinen, jollei löydä uutta kumppania?
Vastaukset 4
Vanhimmat
divorce = avioero
Devorse sen sijaan on kieltä osaamattoman hupsu yritys hienostella.
Avioeroon liittyy (ihmissuhteessa) epäonnistumisen syyllistävä tunne.
Leskeys on glorifioitu vaikka toisen kuolema olisi jopa helpotus.
Avioro on itseaiheutettu. Leskeys aika harvoin on sitä...
Olen kyllä ollut huomaavinani, että eronneet saavat myötätutoa osakseen ja pientä kevennystä töissä ym. Sairaslomatkin ymmärretään paremmin.
Itse olen ollut 10 vuotta itsekseni lasten kanssa enkä huolisi ketään kaveriksi tähän rauhaan. Joku josku kysyi enkö halua uutta kumppania. Hyvin äkkiä kysymykset jäivät. Kun sanon, että viihdyn näin enkä kaipaa tähän ketään asia on sillä selvä. Olen saanut arvostusta omaan päätökseeni elää "sinkkuna". Ihmiset ennemminkin kunnioittavat yksin asiansa hoitavaa ja olen usein käynyt keskusteluja, joissa on pohidittu jaksaisiko ja uskaltaisiko toinen osapuoli tehdä saman.
Itselleni ero ja yksinhuoltajuus ovat kunnia-asioita, jotka luen itselleni meriitiksi. Itsenäisenä naisena en voisi kuvitella olevani jonkun miehen varassa elämässäni.. toisaalta en ole ehdottomasti sanonut ei suhteillekaan. Ei yksinhuoltajuus ole pakkomielle, mutta ketä tahansa en ota sohvalleni makoilemaan vain ollakseni parisuhteessa.
Ehkä oma suhtautuminen osoittaa ulkomaailmalle onko ero ja yksinhuoltajuus häpeä vai kunnia-asia. Jos itse arvostaa päätöstään erota ja elää sen jälkeen sinkkuna se näkyy ja vastaan väittäjät tuntevat sen.
Minäkin olen tietoisesti halunnut pitää elämänhallintani omissa käsissäni. erosin jo v. 96 ja huvittaa kun jotkut tyypit aina esittää sen kysymyksen: oletko jo löytänyt jonkun...
En ottaisi kotiini ketään koska se on lasteni ja minun koti. Ihana paikka ilman valtataisteluja, riitoja ja palveluvaatimuksia.
Ihmetyttää ne eronneet yh-naiset jotka heti etsivät vaikka minkälaisen juipin siipiensä suojiin, ihan kun se nyt olisi joku menestyksen mitta....minusta aivan päinvastoin.