Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Äiti

    tummenevassa illassa
    valaistulla metsäpolulla
    vaellan raskain askelin
    yhtäkkiä havahdun

    olen aivan tyhjä
    ontto sisältä
    autio talo
    ihmisen kuori

    missä on ilo
    missä nauru
    askelten keveys
    lämpö jaettavaksi

    missä voima
    kohdata äiti
    sairasvuoteella
    auttaa ja tukea

    äiti auta!
    4409
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Nyt on se päivä,
    jolloin se rakkaus,
    jonka äiti on sinulle
    antanut,kääntyy
    takaisin äidillesi
    tukena ja turvana.
    Päivä jolloin äiti
    sanoo; auta tytär.


    Koskettava.. hyvin oli koskettava runosi.

    Äänestä

    • se, että äidinkin niinkuin muiden ihmisten suhteen olen ollut aina se antava osapuoli.

      Tässä pikkuhiljaa kerään itseäni taas kokoon : )

      Äänestä

    runon tekee koskettavaksi erityisesti viimeinen lause; kuinka sattuvaa arkirealismia, ihmisen parahdusta avuttomuudessa, voiman ja voimattomuuden hetteikössä, vaatimusten, suoritusten ja pyrkimysten kentässä - kaikessa paineessa, missä vielä pitäisi säilyttää tunteellisuus ja empatia, jotta asiat toteutuisi sydämellisinä eikä pelkkänä tekemisenä ja väärällä tapaa "uhrautuvana" palvelemisena missä menee hukkaan itseltään? Uups, tuleepa taas tekstiä... Yritän vain sanoa... Jotenkin tuo kontrasti tulee runosi kautta niin koskettavasti esiin: kun pitäisi mennä auttamaan äitiä, olla vahva hänelle joka tarvitsee apua, ja äkkiä - kun äidin heikkous koskettaa ja saa tuntemaan oman rajallisuuden? - pieni tyttö (tai poika) sydämessä parahtaakin: Äiti auta.

    Hyvää päivänjatkoa, Padme. Nyt parta syöksyy liikenteeseen... Moiks, fiuuuu

    Äänestä

    • siihen runon loppuun tuo "äiti auta", ylemmältä taholta sitä apua anelin.
      Kiitos sanoistasi : )

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    padme_amidala kirjoitti:

    tummenevassa illassa
    valaistulla metsäpolulla
    vaellan raskain askelin
    yhtäkkiä havahdun

    olen aivan tyhjä
    ontto sisältä
    autio talo
    ihmisen kuori

    missä on ilo
    missä nauru
    askelten keveys
    lämpö jaettavaksi

    missä voima
    kohdata äiti
    sairasvuoteella
    auttaa ja tukea

    äiti auta!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu