Koiran

vaikka tuon ikäsellä pennulla onki tuo tapana ja vie hetken ennen ku tietää mitä siltä tahot.
tai sitte vinkaset oikeen kimeen/kotkeen vinkasun (koirien omaa kieltä, tarkottaa että sattuu)
sitte ku koira ei pure nii kehut hirveesti..
tai sitte jätät sen, kun purree, nouset pois sen luota etkä huomaa pariin minuuttiin koko koiraa.. ns.loukkaannut ja mökötät sille..:) luulis lopettavan sen puremisen ku huomaa että et ennää ala sitä sitte :)

ei kannata nui pientä pentua iha noi "rankasti" vielä komentaa, ku ette ossaa toistenne "kieliä" vielä minkään vertaa..
kuvittele että koira on kiinalainen ja sää suomalainen, kielimuuri you know :)

Meillä ei rankaistu fyysisesti koska se on aina huono juttu ja saattaa vaan pahentaa asiaa. Kiellettiin ja kiellettiin (ja vinguttiin) mutta pentu on niin bimbo päästään usean kuukauden ajan ettei se välttämättä auta, se tekee sen uudelleen ja uudelleen, roikkuu lahkeissa ja kokoajan saisi olla kieltämässä kaikesta. Sille kyllä tulee järki sitten myöhemmin. Näin saimme hienoluonteisen koiran!

Koiralle olet sisarusten ja emon korvike, leikkitoveri. Siksi se puree. Ei se voi ymmärtää että ei saakaan leikkiä kuten ennen...

Koira kuin koira on aina palkkionhakuinen. Se ei tee mitään sellaista, josta se ei jotenkin hyödy tai saa jotain mielihyvää.

Tee puremisesta pennulle kannattamatonta. Kaikki kiva loppuu sillä sekunnilla kun pentu iskee hampaasi sinuun. Lähde heti pois koiran luota ja jätä se huomiotta vähintään viideksi minuutiksi.

Pentu ottaa kieltämisen/kurittamisen helposti huomion saamisena, joten huomiottajättäminen on varmasti tehokkain tapa rangaista, varsinkin jos kyseessä on vähänkään pehmeämpi yksilö/rotu.

Meille kun tuli tämä koiruus, oli 7 viikkoinen, ja alkoi mun nilkat kiinnostamaan.
JOKA KERTA kun oli pentu hereillä, ja minä kävelin, oli nilkat verillä:)
Kysyin samaa neuvoa kuin sinä.
Sain vastauksia, mutta yhden todella hyvän.
Rottis kun on.
En nyt muista, mutta on hyvä merkki, oliko nyt en osaa kirjoittaa, mutta kuitenkin nilkkojen pureminen loppui, kesti noin kuukauden.
silloin kun istuin, ei mitään, heti kun nousin ja lähdin kävelemään.....
Ja se olin vain minä!
Ei Isäntä, ei lapset, ei kissa.
En ottanut kuonosta kiinni kuin pariin otteeseen, hellästi puristin kiinni, ja kun laskin irti, ei kun sama rumpa:)
se vaan loppuu ajallaan.
Mutta nythän on kyse eri koirista.
Tsemppiä!!!
T:D.....

meillä vauva puri kanssa joka käänteessä mutta meni ohi noin 12 viikkosena.Otin vaan kylmästi niskasta kiinni ja matalalla äänellä toruin,oppi pian sanan EI =)

Pureminen on ehkä vähän turhan "kova" sana kun puhutaan koiran pennusta, näykkiminen sopii mielestäni paremmin. Yhtä kaikki ymmärrän että näykkiminen voi olla erittäin ärsyttävää, eikä pennun kuuluu näykkiä ihmistä, eli siihen pitääkin puuttua.
Meillä n 3 kuukauden ikäinen labradorinoutajan pentu. Näykkiminen vähentyy iän myötä, näin meilläkin. Kovaa kurittamista ei voi suositella, jos esimerkiksi otat aina pentuasi niskasta kiinni ja karjut ei.. pää punaisena, saattaa se alkaa pelkäämään kättäsi. Kädestä kun periaatteessa koiran pitäisi saada vain "herkkua" ja "hellyyttä". Hyviä konsteja koiran näykkimiseen on opettaa pienet lapset kiljahtamaan,(kuten toiset pennut pentulaatikossa, kun niitä sattuu). Aikuinen voi koiran näykkiessä murista, tai jos se ei auta kääntää koiran alahuulen sen omiin hampaisiin ja painaa sen verran että koirasta tuntuu epämiellyttävältä. Viimeinen, mutta ehkä koiralle pahin rangaistus on eristää se määrätyksi ajaksi laumastaan(perheestä). Tärkeää kuitenkin on että koira tajuaa mistä häntä rangaistaan.

Koiran näykkiessä kannattaa antaa/ vaihtaa sille jotain sallittua pureskeltavaa/ näykittävää, kuten oma lelu tai luu ym. Vasta sen jälkeen jos vieläkin näykkii, voi toimia mitä ed. viestissä mainitsin.