Olis kantsinu koulujen panostaa taiteisiin, eikä urheiluun näihin hiihtoihin ja luisteluihin. Nyt olisi taide-aineet olleet paikallaan. Kantsis ottaa seuraavaan vanhempain iltaan puheeksi, että taideaineet, musiikit, kädentaidot ym olis järkevämpää, niitä kun voi tehdä ilmoista huolimatta. Nyt monessa koulussa huiskitaan pelkkiä pallopelejä, joista ei ole mitään hyötyä lapsille. Ajanvietettä, muttei siitäopi mitään.
Nyt jos oisi saanut valita taideaineet liikunnan tilalle,joista kaikki ei pidä, niin voi miten taitavia lapsemme olisikaan. Mutta kun tyhjänpäiväisiä hikilenkkejä pidetään kouluissa tärkeempänä, niin nyt on osunu omaan nilkkaan. Aina kun ei voi hiihtää tai luistella. Mutta aina voi soittaa ja tehdä käsillä!;)
Nyt jos oisi saanut valita taideaineet liikunnan tilalle,joista kaikki ei pidä, niin voi miten taitavia lapsemme olisikaan. Mutta kun tyhjänpäiväisiä hikilenkkejä pidetään kouluissa tärkeempänä, niin nyt on osunu omaan nilkkaan. Aina kun ei voi hiihtää tai luistella. Mutta aina voi soittaa ja tehdä käsillä!;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muuhun en puutu kuin siihen, että eipä niitä tuntimääriä vanhempainilloissa päätetä. Tuntimäärät jakaa eri henkilö kuin luokanopettaja. Tosin, joskus opettajalla saattaa olla yhden tunnin joustovara suuntaan tai toiseen.
kun ei kiinnostuksen kohteita kuunnella, ja heitä, joita asiat koskee.
Helppo se on muiden sanoa mitä pitää tehdä kun ei itse pidä tehdä. Jos lapsia kuunneltaisiin, ja he saisivat päättää mitä haluavat opiskella, niin koulunkäynti olisi paljon hauskempaa, kun oppii asioita joista tykkää.
Minä en osaa edes itse luistella, enkä englantia, koska en tykännyt niistä aineista,e ikä huvittanut opetella, sen sijaan osaan tehdä vaatteita, ja teen toppavaatteista lähtien auton istuimiin, koska tykkään ommella. Samoin osaan maalata tauluja ja keramiikaa, koska pidin kuvaamataidosta. Näin. Luistelua en ole koskaan tarvinnut, mutta ompelusta saan osan elantoa.
Ai että opiskellaan vain niitä aineita, jotka kiinnostavat ja joissa on hyvä?! Eli suomeksi, tehdään vain sitä mikä on kivaa eikä mitään missä joutuu vähän näkemään vaivaa uuden oppimisessa? Ihan tarpeeksi nykylapset osaavat jo vaatia kivaa tekemistä ja oikeuksia, ilman velvollisuuksia tietenkin.
Jos lapsia kuunneltaisiin koko ajan, he eivät oppisi mitään uutta, moni ei viitsisi edes yrittää mitään muuta kuin sitä mitä ennenkin ovat tehneet ja jäisivät paljosta paitsi. Mistä voi tietää, että joku on tylsää tai kivaa ennen kuin on kokeillut? :o Ja jäisi yleissivistyksestä paitsi ... sekin sattuu olemaan tärkeää.
Tiedoksesi: oppilaat pääsevät nykyisin vaikuttamaan oppilaskunnan kautta (laki sanoo, että kaikissa kouluissa on toimintaa oltava, joten sitä on tulossa, jos ei vielä ole), esim. vappuaaton viettämisessä. Oppilailla (eikä muuten opettajillakaan) ei ole valtaa sanoa opetussuunnitelman sisältöihin, eikä tätä valtaa tulekaan siirtää oppilaille. Sitä, mikä on itselle kivointa, pääsee tekemään harrastuksissa ja sitten joskus työkseen.
oon ihan samaa mieltä kanssasi ja lisäisin vielä sen asian että ap kun kirjoitti ettei pallopeleistä ole mitään hyötyä, no kyllä on! saa liikuntaa(jota jokainen lapsi JA aikuinen tarvitsee)ja sosiaaliset taidot kehittyvät. mietikkääpä: esim.jalkapallo(joko ulkona tai sisällä), ollaan joukkueissa ja pitää tulla toimeen sen joukkueen kanssa, yhteispeliä, jossa ne sosiaaliset taidot kehittyvät.
se että maalaat itekses jotain taulua ei esim.kehitä sosiaalisuutta. maalaamisessa ei saa liikuntaa joka on tärkeää ihmisen terveydelle. kuvistunnit ja käsityö tunnit on erikseen. ja yläasteella(en tiedä onko kaikissa kouluissa)on vapaa-valintaiset kurssit; lapsi voi itse valita kuvaamataidon tunnit itelleen jos haluaa, samoin kotitalous ja käsityö. tai jos liikunta kiinnostaa niin se lisäksi(joka vuosihan on liikunnan tunteja mutta tässä saa niiden lisäksi kaksi tuntia vkossa lisää, eli yhteensä olisi 4tuntia liikuntaa vkossa)
tietty noi vapaavalintaiset kurssit vaihtelee kouluittain, siellä missä minä olin koulussa oli myös ajankohtaiset asiat, jossa jokainen tuo uutisen lehdestä kouluuun ja niistä uutisaiheista keskustellaan tuntien ajan. myös meillä oli ilmaisutaito, eli tehtiin näytelmiä joita esitettiin ykkös- ja kakkosluokkalaisille, ja myös pieniä näytelmiä joita esiteltiin luokan kesken ryhmissä. äidinkielen lisäkurssissa kirjoteltiin aineita.. joskus oli ollut myös remonttikurssi, jossa siis opeteltiin remontointia ja oli metsäkurssia ja vaikka kuinka monia vielä.
mitä olin aikeissa alkaa kirjoittaa :)
Onhan nuo kädentaidotkin tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkeä on liikkua.
Aloin miettiä, mitähän aineita minun kouluaikani olisi sisältänyt, jos olisin itse saanut päättää ja mitenköhän ne päätökset olisi vaikuttanut nykyiseen elämäntilanteeseeni... :)
Historia, maantieto ja englanti oli oikeasti turhia minun kohdallani. Kuitenkin historia kiinnostaa nyt päälle kolmikymppisenä enemmän ja on kiva itsekseen ottaa selvää ja tutkia menneisyyttä.
Käsityön ja veiston väliltä piti valita jo kolmannella, mutta äidin painostuksesta päädyin käsityötunneille. No, siitä seurasi vain se, että olin aina muista jäljessä ja lopulta sitten äiti sai "lahjaksi" milloin mitäkin keskeneräistä. Ja tuota jatkui yläasteelle asti. No, vältyinpä sentään kahdelta ihan oikeesti hullulta veistonopettajalta. Vaikka tilalle sainkin yläasteella täydellisen epäoikeudenmukaisen käsityöopettajan, jonka kanssa äitikin sitten kävi monet kädenväännöt.
Nykyään olen kova neulomaan, mutta ompelukonetta en osaa edelleenkään käyttää. Enkä neulaa ja lankaa...no, ehkä napin saan ommeltua, mutten kyllä parsia tms.
Englannintunnille menin innoissani, mutta siellä olisikin pitänyt jo ennestään osata vaikka mitä, intoni sammui samantien. Enhän itse osannut, kuin korkeintaan yes ja no.
Kun yläasteella tuli valinnaisaineet, oli vaikea valita, mitä ottaisi. Oli niin paljon vaihtoehtoja, jotka kiinnosti.
Päädyin aluksi kuvaamataitoon, mutta siitä ei tullutkaan ryhmää, joten vaihdoin sen ATK:hon (kuvittelin siitä olevan hyötyä jatkossa). Tunnit kuluivat kuitenkin koneelle pääsyä odotellessa ja lopulta, kun oma vuoroni tuli opetella, olin jo unohtanut opettajan neuvot ja hänhän ei tietenkään toista kertaa opettanut.
Konekirjoituskin oli huomattavasti mielekkäämpää ja kotitalous oli nappiin osunut valinta.
Liikuntatunneilla olisi pesäpallon ja ehdottomasti lentopallon ja jumpat yms. voinut jättää mielestäni pois. Pesiksessä en osunut palloon, lentopallossa kädet tuli aina ihan punaisiksi ja kipeiksi ja jumppa nyt oli muuten vain tylsää. Oikeasti liikuntatunnit muuttui mielekkäiksi vasta ammattikoulussa, jossa koko luokka oli yhdessä ja otettiin siis myös poikien mieltymykset huomioon. Tuli kuvioihin mm. koripallo, sähly ja jääkiekko. Ja pitkät pojat tuli lentopallossakin avuksi ja sain rauhassa väistellä palloa :)
Äidinkielestä, matematiikasta, musiikista, kuvaamataidosta, ruotsista ja biologiasta olen aina tykännyt. Yksi, mikä lannistaa kuitenkin helposti sellaisen luontaisen kiinnostuksen (en tarkoita nyt välttämättä osaamista, vaan siis kiinnostusta aiheeseen), on kokeet. Onneksi ala-asteen opettaja ei täysin saanut musikaalisuuttani lannistettua, vaikka jakelikin huonoja numeroita. Laulamisen kyllä lopetin hänen vuokseen moneksi vuodeksi, mutta nykyään sekin rohkeus on palannut. Ja muutenkin musiikista tuli lähes toinen työni.
Ja arvatkaas, mikä oli mielestäni parasta äidinkielentunneilla ;))) Ainekirjoitus :D
Nyt sitten saan toteuttaa sitä viettiäni täällä keskusteluissa teidän vaivoiksenne :))