1,2 kk tyttömme on iloinen ja sosiaalinen tapaus, mutta alkoi purra muita lapsia alle vuoden ikäisenä. Koska muutkin lapset sitä harrastivat enemmän tai vähemmän, niin ajattelin sen menevän ohi. Se kuitenkin jatkuu edelleen, äsken oli jakso jolloin lapsi ei purrut niin paljoa, mutta nyt taas...Äidin pureminen on loppunut oikeastaan kokonaan, mutta nyt purraan isää...Sosiaaliset tilanteet ahdistaa tosi paljon, jos siellä on lapsia, koska koko ajan saa olla vahtimassa ettei lapsi pure ja se on nopea kuin mikä...periaatteessa tuo vahtiminen ei ole mikään ongelma, koska tottakai lasta vahditaan koko ajan kun se touhuaa toisten kanssa, mutta kertokaa pliis te jotka olette samaa kokeneet: koska pureminen lakkaa? Ollaan puututtu aina puremiseen, mutta EI menee aika kuuroille korville. Nyt lapsi on alkanut pudistamaan päätään kun sanoo tiukasti Ei kun on purrut. Tyttö tosiaan on temperamenttinen ja tarraa todella lujaa kiinni, onneksi yleensä ehditään ajoissa väliin.
Toinen juttu on se, että rasittaa todella paljon kun tuttavaperheen peinet pojat on jatkuvasti tytön kimpussa, tunkee leluja naamaan ja ilmiselvästi häiritsee, haluaa laittaa tytön "häkkiin" ja leikkiä sillä jne. eikä vanhemmat jumankauta sano mitään...me saadaan aina olla pelastamassa ahdistettu tyttö niiden käsistä. Kerran tyttö sitten puraisi toista poikaa ja poruhan siitä tuli ja silloin äiti puuttui tilanteeseen voivottelemalla pojan puolesta...god! MIten näiden tilanteiden oikein pitäisi mennä???
Auttakaa! En halua enää syyllistyä koska tunnen että teen parhaani!!
Toinen juttu on se, että rasittaa todella paljon kun tuttavaperheen peinet pojat on jatkuvasti tytön kimpussa, tunkee leluja naamaan ja ilmiselvästi häiritsee, haluaa laittaa tytön "häkkiin" ja leikkiä sillä jne. eikä vanhemmat jumankauta sano mitään...me saadaan aina olla pelastamassa ahdistettu tyttö niiden käsistä. Kerran tyttö sitten puraisi toista poikaa ja poruhan siitä tuli ja silloin äiti puuttui tilanteeseen voivottelemalla pojan puolesta...god! MIten näiden tilanteiden oikein pitäisi mennä???
Auttakaa! En halua enää syyllistyä koska tunnen että teen parhaani!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kamala tapa! Kerhossa oli yks lapsi kans joka nipisteli ja puri heti kun jonkun toisen lapsen luo meni! Se raivoistutti kaikkia kerhossa olleita äitejä, koska jatkuvasti sai olla vahtimassa ette se käy muiden lapsia kiusaamassa. Tämä lapsi aloitti tämän myös noin vuoden iässä.. Äiti sanoi aina lässyttävällä äänellä: "eeeei nooooin saa tehä kun tulee pipi" ja sillä selvä! ai että kiukutti! Meillä ei onneks tuota ongelmaa oo ollut mut pienempänä joskus kokeili leikki mielellä esim. läpsäistä äitiä niin heti "tiukka" ote kädestä, kunnon katsekontakti lapseen ja äänensävy "tiukka": Noin et kyllä saa tehdä sillä se sattuu ja tulee pipi! Sinuakin sattuisi jos joku löisi/purisi sinua.. tyyliin näin! mut AINA vaan kun teillä purraan niin käsistä kiinni ja varmistat tuon katsekontaktin ja selität kunnolla miksi niin ei saa tehdä! Meillä ainakin jo yksi vuotias ymmärsi kaikki mitä hänelle selitti. Pureminen on ehkä pahin tapa mitä lapsilla tiedän olevan, teillä onneksi tyttö vielä nuori ja tapa on suht uusi, joten poisoppimisen ei pitäisi olla vaikeaa!
kun meillä 1v puri 2v ta peppuun, niin minäpä puraisin takas 1vuotiasta peppuun.
Ei ollut ongelmaa sen jälkeen. Jäi siltä puremiset siihen yhteen kertaan.
Teillä kasvaa lapsia, jotka saavat mallin, että väkivalta on oikeutettua.
Että voit olla typerä.
Hei!
Pureminen on pienelle lapselle aika tavanomainen tapa toimia silloin, kun hän turhautuu tai pettyy ja suuttuu. Sillä saa reaktion aikaisiksi muissa, siihen saa oman pahan olonsa purettua ja sillä saa yleensä myös huomiota -tosin ei sitä mukavaa huomiota.
Joskus pureminen muodostuu tavaksi luoda kontaktia toisiin lapsiin. Samalla tavoin, kuin vähän isommat lapset saattavat käyttää tönimistä tai muksimista. Pureminen liittyy myös kielellisiin valmiuksiin siinä mielessä, että jos lapsen kielen kehitys on viivästynyttä tai jos lapsi ei vanhempiensa kautta ole oppinut tunteitaan ilmaisemaan, hän saattaa viimeisenä keinonaan purra. Se kertoo siitä, että lapsi kokee olevansa nurkkaan ahdistettu. Hänellä ei ole muita keinoja selvitä tilanteesta.
Tyttäresi kohdalla kyse saattaisi nyt olla tavasta pitää puoliaan. Hän on kokenut tuttavaperheen pojat varmaan aika ahdistavina, ja on yrittänyt saada heitä loitommas. En tiedä millainen hänen sanavarastonsa on, mutta voin kuvitella ettei hän osaa vielä pyytää aikuisten apua tai käskeä poikia pois.
Millaisiin tilanteisiin pureminen muuten yleensä liittyy? Onko hän vihainen purressaan tai yrittäessään purra? Onko häntä juuri kielletty, onko joku muksaissut häntä tai vienyt lelun kädestä? Tyttäresi selvästi tietää, että pureminen on kiellettyä. Hän yrittää sillä kuitenkin jotain viestiä saada perillä. Jos tavoittaisitte sen, mitä tyttärenne tuntee, puremiseen voisi olla helpompi antaa jokin selitys ja myös toinen toimintatapa. On aika antaa sanoja puremisen tilalle.
Kiitos erilaisista kommenteista. Oma intuitioni sanoo kyllä, että takaisin pureminen ei ratkaise ongelmaa. Tänään olimme taas kylässä jossa kaksi lasta, rauhallista sellaista, ja kaikki sujui hyvin. Lapsi leikki omissa leikeissään ja alkeellisesti myös muiden kanssa, antamalla tavaroita ja tutkimalla tarkkaan. Kun nyt mietin, puremistilanteet selvästi liittyvät siihen jos hän on nurkkaan ahdistettu tai jos tulee käsirysyä lelusta ja pitää puolustautua. 1,2 kk lapsemme ei vielä puhu sanoja, mutta toimii sitäkin enemmän, joten komppaan sitä ajatusta, että puremisella on yhteys tähänkin. Kotona pureminen on selvästi tunteenilmaisua, esim. isää purraan jos innostutaan liikaa eikä osata sitä muuten tuoda ulos. Uskon että tunteita meillä ilmaistaan paljon ja laajalti, ja muutenkin kun riidellessä ;) Tämä tilannne alkaa nyt tuntua helpommalta. Kiitos niille jotka tähän rakentavasti ovat osanneet suhtautua.