Olen 24 vuotias nainen juuri eronnut toisesta naisesta. Käyn vielä loputtomiin kestävää surutyötä tästä sydäntä riipivästä erosta, enkä edes halua uutta suhdetta, mutta loppujen lopuksi pelkään juuri sitä, että en ikinä löydä enää yhtä hyvää suhdetta. Pääkaupunkiseudun lesbopiirit ovat kuitenki niin pieniä, ja en voi kuvitella kuinka tulen selviämään tietäessäni, että törmäämme jatkuvasti toisiimme. Saati sitä, että näen hänet uuden ihmisen kanssa. Voih, olisinpa hetero, kaikki olisi silloin niin paljon helpompaa...
eron jälkeinen elämä - onko sitä?
lepakko
1329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä kuvittelisin, että voisin vastaavassa tilanteessa lohduttautua sillä, että minulla olisi edelleen mahdollisuus nähdä entistä rakastettuani, vaikka hän ei enää minun olisikaan. Ehkä se ei kuitenkaan auttaisi surutyön läpikäymisessä... en tiedä. Onhan siellä pääkaupunkiseudulla paljon yksinäisiä lesboja, ja uusia tulee koko ajan, kun erot ovat niin yleisiä. Varmaan löydät uuden, mutta voiko se mitenkään olla samanlainen kuin edellinen suhteesi... Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja jokainen suhde on ihan omanlaisensa. Sehän on juuri tätä elämää. Itse huomaan, että muutun aina sitä mukaa ja löydän itsestäni uusia puolia riippuen siitä kenen kanssa olen tekemisissä. Mitään pitempiaikaisia suhteita minulla ei ole ollut. Yksin eläminenkin on luku sinänsä. Silloin on mahdollisuus löytää itsensä.