Ajattelin sinua taas,
vaikka päätin toisin.
Pyyhin sinut pois,
yritin ainakin.
Kuten sinä pyyhit minut.
En voi syyttää sinua,
sinä olet järkevä,
toimit niinkuin pitää.
Loppu mikä loppu,
piste.
Jokin minussa ei toimi,
ei toimi niin.
- Kaikki entinen
on talletettu kovalevyyn,
vaikka kone on rikki.
---
Sadan vuoden päästä,
me olemme unohtaneet
ja meidät on unohdettu.
-Mutta joku lukee
näitä levyjä, ehkä.
vaikka päätin toisin.
Pyyhin sinut pois,
yritin ainakin.
Kuten sinä pyyhit minut.
En voi syyttää sinua,
sinä olet järkevä,
toimit niinkuin pitää.
Loppu mikä loppu,
piste.
Jokin minussa ei toimi,
ei toimi niin.
- Kaikki entinen
on talletettu kovalevyyn,
vaikka kone on rikki.
---
Sadan vuoden päästä,
me olemme unohtaneet
ja meidät on unohdettu.
-Mutta joku lukee
näitä levyjä, ehkä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ollaan me ihmiset kummia paketteja.
Ja ajatukset sitten, ne vipeltävät
omia teitään,
meistä välittämättä.
Sama mitä päätit, jotenkin muuten se menee.
Sadan vuoden päästä...huh, mitä jälkiä
meistä on, pelkkiä bittijälkiäkö?
Vaan sinun runokoneesi ei ole rikki, tiedän sen
ja olen siitä iloinen;)
olet oikeassa, olemme me kummallisia, emme toimi niinkuin pitäisi. Ehkä tärkeää on sekin, että toimimme jotenkin kaikesta huolimatta. Myös runot.
"Tulet ajatuksiini yllättäen,
silloin kun olen surullinen ja
tunnen sinun olevan kaukana."
Runoystävälle kauniista runosta, ??..
minulle on ilo, jos voin tulla ajatuksiisi. Minäkin ajattelin yhtä, kun kirjoitin runon. Luulen, että jokainen on iloinen, jos häntä ajatellaan rakkaudella - yleensä ajatellaan. Sekin on paljon.
Tämä on kuin omasta elämästäni, samanlaisia ajatuksia joskus. Hassua kun joku kirjottaa runon melkein kuin omista ajatuksista.
Pakko vaan jatkaa,ja sitä onnea sinullekin tulevaisuudessa.
Ihmisen elämässä on yllättävän usein samankaltaisuutta toisen ihmisen elämään. Myönteinen asia silti, luulen. Sinun viestisi ovat tuottaneet minulle iloa - ei ilo on väärä sana - lämpöä. Tunteen myötäkokemisesta. Onnea toivon sinunkin elämääsi.
Kaikki sydämiimme talletettu
ei pyyhkiydy ajan saatossa pois
ei Sinun, eikä minun.
Ei syyttelyitä
ei muistelua pahalla,
ainoastaan kaipausta entiseen
siihen minulla on lupa.
En ole jälkeesi entiseni
eikä minusta sellaista tule,
Sinä asutit minut
kuljet rinnallani tänäänkin.
***
Lekart - tiedän tunteesi, usko pois. Koskettavas-
ti runossasi ne kerroit, kuten aina.
kestävästä ystävyydestä ja mukana elämisestä runoissani.
Niin, joskus tuntuu, kuin ihmismieli olisi kovalevyn kaltainen, muistot pyyhittävissä pois ja tiedosto uudelleen kirjoitettavissa. Mutta kuten tiedetään, se täydellinen poispyyhkiminen on harhaa.