Sie sanot että mene vaan,
ei se sinua haittaa,
jos haluan kokeilla siipiäni.
Mutta en tahdo satuttaa sinua,
vääntää puukkoa syvemmälle.
Molemmat haluaa mennä,
mutta se tekee lopun meistä.
Rakkautemme rippeet sitovat meitä,
estävät kokemasta uutta elämää,
jos meissä sittenkin olisi yhdeksi.
Mutta pelko pään sisällä siitä,
että kerkeät ensin kokeilemaan.
Se ajaa minua joka hetki lähemmäs,
kohti vierasta syliä, kohti meidän tuhoa
Tuskin kukaan haluaa olla jätetty,
tuntea tuskaa ja nöyryytystä
vaan mieluummin jättää,
kun vielä ehtii ennen toista.
ei se sinua haittaa,
jos haluan kokeilla siipiäni.
Mutta en tahdo satuttaa sinua,
vääntää puukkoa syvemmälle.
Molemmat haluaa mennä,
mutta se tekee lopun meistä.
Rakkautemme rippeet sitovat meitä,
estävät kokemasta uutta elämää,
jos meissä sittenkin olisi yhdeksi.
Mutta pelko pään sisällä siitä,
että kerkeät ensin kokeilemaan.
Se ajaa minua joka hetki lähemmäs,
kohti vierasta syliä, kohti meidän tuhoa
Tuskin kukaan haluaa olla jätetty,
tuntea tuskaa ja nöyryytystä
vaan mieluummin jättää,
kun vielä ehtii ennen toista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Runon minä kuulostaa melko kehittymättömältä ainakin ihmissuhteissa, jos tuolla ajatuksella "päihittää" toisen.
Toisaalta, jos itsetunto on noin alhainen ja veto muihin syleihin noin iso, pakkohan sitä on mennä.
Enpä luule itse jättäväni ketään ehtiäkseni ensin.
Kyllä ne syyt ovat ihan siinä suhteessa.
Runona ihan jees, koska herättää ajatuksia.
niinpä.... mutta pelko ja epäilys on iso asia jota ei pidä vähätellä. Se saa varmemmankin ihmisen tekemään mitä hullumpia asioita...
Niin ja ehkäpä mie kirjoitankin asiasta jota moni ei vain suostu myöntämään. Kyllä nämäkin asiat varmasti monella kummittelee päässä, ja ne hyppäävät silmille yöllä kun ei saa unta. Hylkäämisen pelko musertaa ihmisistä parhaimmatkin... Kukaan ei ole täydellinen
Nuorena olin hyvin rakastunut, mies myös. Arvostin ja kunnioiin miestä suuresti, enkä voinut uskoa, että hän rakasti minua, vaikka todisti sen sanoillaan ja teoillaan. Lähdin seikkailemaan muualle ja suhteemme loppui. Kaduin sitä kymmenen vuotta!
Nuoruudesta on kauan, enkä enää toimi samanlailla.
Runosi puhuttelee, ja siinä on tuttuja tuntoja
paljonkin " mennäkkö vai eikö mennä "
Jotenkin tuo viimeinen säkeistö kosketti, mutta
koko runosta pidin ja sen rakenteesta/ajatuksis-
ta.
Mie en varsinaisesti tiedä onko tämä nyt runoutta, mutta tunteita ja ajatuksia onkin tarkoitus herättää.