Kertokaapas tänne minkälaisia puutavaralajeja olette elämänne varrella hakanneet.
Tuttuja on esim.
Silkkipuu: Säterille kaiketi meni kuusikymmenluvun alkupuolella.Nailoniako niistä tekivät? Kuusta, pituus metri, latva 4? cm.
Näitä tuli otettua polttopuupinosta erilleen. Öljy maksoi 11 penniä litra,nykyrahassa n. 17 cent. joten puu kannatti myydä ja öljykaminaa täytellä.
Kuorma-auto haki ja kuorma tehtiin käsin.
Propsi:Metrin pituus. Näitä näin pokasahalla tehtävän. Metsässä kuorittiin heti ja pinottiin kuin halkopino.
Sitten tuli kaksimerinen pituus käyttöön, joka ladottiin ristikolle metsään. Neliöön, tai kolmioon. Maksu tuli kpl mukaan.
Jatkakaapa tietävämmät.
Egyptinparru, kaivospuu?, Japanintukki, pylväät jne. Onhan niitä ollut. Kauanko kestää nykymitat ja lajit?
Tuttuja on esim.
Silkkipuu: Säterille kaiketi meni kuusikymmenluvun alkupuolella.Nailoniako niistä tekivät? Kuusta, pituus metri, latva 4? cm.
Näitä tuli otettua polttopuupinosta erilleen. Öljy maksoi 11 penniä litra,nykyrahassa n. 17 cent. joten puu kannatti myydä ja öljykaminaa täytellä.
Kuorma-auto haki ja kuorma tehtiin käsin.
Propsi:Metrin pituus. Näitä näin pokasahalla tehtävän. Metsässä kuorittiin heti ja pinottiin kuin halkopino.
Sitten tuli kaksimerinen pituus käyttöön, joka ladottiin ristikolle metsään. Neliöön, tai kolmioon. Maksu tuli kpl mukaan.
Jatkakaapa tietävämmät.
Egyptinparru, kaivospuu?, Japanintukki, pylväät jne. Onhan niitä ollut. Kauanko kestää nykymitat ja lajit?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä ovat nyky mitat ja lajit. Jokaiselle tehtaalle on omat mitta ja laatuvaatimukset eli tehdaspuulajit.
käytössä olevia mittoja ja puutavaralajeja.
Tarkoitus oli ajatella asiaa historiallisella perspektiivillä. Jokaisella asialla on elinkaarensa.
Esim. ratapölkkyn aihioita tuskin kukaan enää hakkaa, mutta sellainenkin aika oli.
Egyptinparrua ei taideta enää käyttää, mutta ei ole kauan, kun niitä meni sinne "haki-telineiksi", eli tellinkien rungoiksi.
Tötsiä ilmoitetaan ostettavan aina silloin tällöin. Niiden elinkaari jatkuu edelleen.
Halkomotti lienee pitkäikäisin samana pysynyt artikkeli.
Uusimpia on kannot. Juuri vauhtiin päässyt tuote.
Hakkuutähde ei ole kovin vanha tuote sekään.
Mutta onko paperipuu elämänsä loppupuolella?
Tuleeko markkinoille jotakin uutta. Ainakin pellettitehdas valmistuttuaan muuttaa kysyntää metsäpuolella.
Niimpä. Vanhemmat henkilöt voisivat muistella aikoja, jolloin kaikki oli toisin. Eikä siitäkään kovin kauaa ole.
Kyllä Egyptin parrua ostetaan vielä. On kyllä esisahattu ja sitten veistetty ( huijaus)
ollut metrin mittaista propsia, vaan se oli 6" (kuusi jalkaa) pikää elikka noin 150cm.
mitattiin metrinmitalla,ainakin täälläpäin,olen tehnyt,niin tiedän,voihan jossain ollut toinenkin tapa. Paperiipuu oli yleensä kuusta,joko yksi tai kaksimetristä,joka yleesä kuorittiin,joko puolipuhtaaksi tai kokopuhtaaksi,loppuaikoina enää ainoastaan puolipuhtaaksi.Palkka maksettiin kappaleelta,pakkaskelillä kuorinnassa oli pakkaslisä.Kaivospöllit oli mäntyä ja niitten pituus oli kaksimetriä ja kuorittiin,latvan läpimitta 10cm.
Tukkien pituus mitattiin jalkamitalla,vahvuus tuumamitalla,en muista tukin minimimittoja.
Metrin pituinen oli paperipuu. Kaivospuu 6 jalkaa eli 183 senttiä
Tukin latvamitta oli yleensä 5 tuumaa ja minimipituus 13 jalkaa ja taisi maksimi olla 22 jalkaa mutta harvinaisuus Tvoitemitta taisi olla 18 jalkaa
Seuraavanlainen "mittayksikkö" vanhalta ajalta.
Kun työnjohtaja moitti jätkää pokasahan aikana tämän jättämistä pitkistä kannoista, kysyi jätkä että näyttääkö niissä leveys passaavan.
Tuumahan (") on n. 2,5 cm ja jalka (') noin 30 cm.
Tukit olivat ennen aina tuuma ja jalkamittaisia, menivät sitten koti tai ulkomaille.
Pituus 9'...20' 4" tasausvara. Hinnoitteluun vaikuttava keskipituus yleensä 14'.
Minimiläpimitta yleensä 4", ostipa joku 3 ja ½ tuumankin "pikkutukkia". Tukkeja ei yleensä kuorittu, metsässä, eikä laanillakaan.
Telat piti tehdä niin että jokainen puu päästiin näkemään. Mittaus periaatteessa Kuorenalta ja tasausvaran etäisyydeltä latvasta. Käytännössä yleensä tukin päästä ja kuoren päältä. ½" tarkkuudella alaspäin pyöristäen.
Tilavuus ilmoitettiin kuutiojalkoina. Lisäksi tilavuus laskettiin vain ns. teknilliselle kuutiotilavuudelle, eli kartiokkuus meni ilman samoin 4" tasausvara.
Paperi puu (Kuusi)oli tosiaankin 1 m mittaista ja muistaakseni puhtaaksi kuorittuna (kuivana) latvasta vähintään 9 cm, maksimi yleensä 50 cm. Pituudella - 1 cm tarkkuus ja ehdottomasti suorat päät.
Vientiin meni tietääkseni myös 4 ' pituista (n. 120 cm) paperipuuta ja myös sitä täällä mainittua 6 jalkaistakin.
Mittaus pinokuutioina, ostaja määräsi pinon korkeuden.
Kaivospuu (yleensä mänty, mutta myös kuusi)oli yleensä jalkamitoissa ja meni Englantiin. Eri aikoina erilaisin pituuksin, mutta melkein kaikki pituudet kolmesta kakteentoista jalkaan olivat jossakin vaiheessa käytössä. Jos jossain vaiheessa oli todella niinkuin täällä sanottiin 2 m kaivospuuta, niin se kai meni kotimaahan tai saksaan, joissa jo aiemmin käytettiin metrimittoja.
Kaivospuun laatu oli tiukka. Ei sallittu kehäoksia, eikä koroja ja suoruuskin oli tärkeää. Myös paksuus oli tärkeä. minimimitan lisäksi oli maksimitta. Näiden väli ei yleensä ollut kovin suuri, joten aina piti olla kaupassa 2 tai kolme eri pituusmittaa, että sai puun käytettyä kunnolla hyväksi. Kuorinta ei saanut olla liian hyvä, ettei tullut halkeamia.
Mittaus tekijälle kai aina kappalekaupalla. Hankintamyyjällekkin isoista kappalekauppa. Pinomitta kuitenkin tavallisin.
Halko oli yksi puutavara laji. Yleensä koivusta, mutta myös havuhalkoja ostettiin. Pituus yleensä 1 m. Minimiläpimitta pyöreölle puulle 8 cm ja kaikki alle 12 cm puut vain aisattiin, isommat halottiin.
Mittaus pinokuutioina aina.
mittojen ja laatujen selonteosta vanhoilta ajoilta.
Kylän järvestä lähti pieni joki 5-10 m leveä.Koskessa oli tukkiränni.Vesireitillä oli välissä järvi ja n. 50 km päässä oli saha. Kevättulvan aikaan siinä uitettiin tukkeja.
Muistan kuinka kirkonkylän pojat koulussa kehuivat, kuinka paljon sai tukin kuorinnasta rahaa kappaleelta. Niitä kuorittiin siinä joen varressa tukkilaanilla. Ansiot olivat suuret, kun niitä yleensä suhteutti montako tikkaria olisi saanut yhden puun kuorimisesta.
Vielä seisemänkymmentäluvun lopulla tukkeja laskettiin veteen reitin puolivälissä. Energia otettiin talteen kuljetukseen.
Saattaa nuo uitot vielä palata, kunhan nähdään öljyn lopullinen hinta.
Kyllä minä olen kuorinut tuhanssia tukkipölliä metsässä. Ei saanut olla sentiä suurempaa ruekeeaa pilkkua , eli kuorta. 20 asteen pakkasessa kuoriminen on ammatilaji että petkeleen terä oli kunnossa. Ammattiosaamista
Joskus ollut juttua ensiharvennusmännikön korjuusta karsimatta. Sitten tavara haketettiin ja seulottiin sellutehtaalla. Puhdas puu selluksi, muu energiaksi.
Onko tälläistä korjuuta käytännössä, vai jäikö pelkästään kokeiluksi?
Kemijärvellä aikanaan kokeiltu, aika järeän kuusenkin kokopuuna kujetusta ja haketusta. Ilmeisesti kuljetushankaluudet ja selluhakkeen laadun huononeminen lopettivat hulluttelut.
nythän tätä kokopuu hommaa ollaan alettu tutkia uudestaan. http://www.paalarit.fi/paalaus.htm
Nykyäänhän olla metrimäärässä. Tuumamitoista ja standartista ei puhula. Harva enää tietää mikä on kuutiojalka tai kyynärä. Paljonko on pasma ?